Aki luottaa Havupuu-uutejuomaan

Mainos

Vanhan viisauden mukaan urheilija ei tervettä päivää näe, ja sen Aki Nurminen tietää omakohtaisesti. Selkäleikkauksia on kolme, mutta mikään ei estä häntä jatkamasta urheiluharrastustaan.

Siikaisissa asuvan Aki Nurmisen, 38, hyvänlaatuinen urheiluhulluus näkyy jo hänen sähköpostiosoitteessaan, missä on numero 41.
– Se on Raipe Helmisen numero, Aki naurahtaa.
– Kun maassa on muitakin samannimisiä, piti jotakin keksiä.
Akilla on lastenohjaajan koulutus, joskin selkäsairaudet ovat katkaisseet työuraa merkittävästi. Hän on työskennellyt lasten- ja nuortenkodeissa sekä yksityisessä perhekodissa, mutta nyt hän on ollut työttömänä kolme vuotta. Osa-aikaeläkkeellä Aki on ollut jo kuusi vuotta.
– Uudet työt riippuvat ihan terveydentilan kehittymisestä ja siitä mitä kykenee tekemään. Nyt olen loppuvuoden sairauslomalla.
Myös Akin vaimo on ammatiltaan lastenohjaaja, ja pariskunnalla on ohjattavanaan kotioloissa omiakin lapsia, eli kolme tyttöä, 7-, 13- ja 14-vuotiaat kirkassilmät.
Akin selkää on leikattu peräti kolmesti, vuosina 2005, 2007 ja 2010. Sieltä on löytynyt pullistumaa, kulumaa ja ahtautumaa. Leikkauksiin päädyttiin, koska selkävaivat ulottuivat jalkoihin. Oikeaan jalkaan on jäänyt pysyvästi pieni hermovaurio.
Mistä viat johtuvat, sitä Aki ei lähde arvailemaan. Selkäänsä hän ei kuitenkaan ole koskaan loukannut. Aki toteaa kuitenkin kuivasti, ettei keihäänheitto ole ainakaan tehnyt asioita helpommaksi. Hän on heittänyt miesten keihästä 65 metriä, mikä on kunnioitettava tulos.
– Olen urheillut koko ikäni ja jatkan edelleen aikuisurheilun puolella. Punttisalilla rupesin käymään jo yhdeksänvuotiaasta. Pienempänä harrastin myös kaikkia heittolajeja, pikajuoksua, suunnistusta ja pesäpalloa, ja nyt vanhemmalla iällä heitän keihästä ja työnnän kuulaa, jos tähän silloin tällöin vielä pystyy.
Aki aloitti yli 30-vuotiaille tarkoitetun aikuisurheilun tänä vuonna, mutta sitä ennen hän ehti olla peräti kymmenkunta vuotta poissa lajiympyröistä.
– Kolmisen vuotta sitten rupesin valmentamaan nuoria, muun muassa omia tyttäriäni, ja siitä pikkuhiljaa syntyi ajatus, josko yrittäisi vielä itsekin. Ensimmäiset aikuisurheiluliiton kisat kävin elokuussa Paavo Nurmen stadionilla Turussa. Tuomisina M35 sarjasta oli keihäästä hopea ja kuulasta pronssi. Toivottavasti pääsen ensi vuonnakin samoihin kisoihin mukaan. Ne pidetään Jyväskylässä.
Ihan ongelmitta Akin kisareissu ei kuitenkaan sujunut.
– Toipumisessa meni viikko. Viidentenä päivänä pääsin jo lähtemään sohvalta ja uskaltauduin myös kotipihalle kävelemään. Meikäläisen kisoihin osallistuminen vaatii tarkat systeemit ennen ja jälkeen. Kisapaikalle on matkustettava edellisenä päivänä ja mieluiten jonkun muun kyydissä, sillä autossa istuminen on myrkkyä selälle. Turun reissulla oli vaimo kuljettajana.

”Haittaa tosi paljon”

Leikkaukset eivät ole tuoneet ratkaisua Akin vaivoihin.
– Tosi paljon selkä haittaa ja kiusaa. Käytännössä aamupäivät sujuvat kotona hiljaa hiihdellessä ja tekemättä yhtään mitään. Selkä on jäykkä ja sitä särkee, kunnes se jossakin vaiheessa iltapäivää alkaa pikkuhiljaa antautua. Käyn iltapäivisin salilla, jonka jälkeen se on ihan hyvässä kunnossa iltaan saakka, kunnes aamulla alkaa taas sama rumba.
– Särkylääkkeitä on mennyt vuosien mittaan tuhottomasti. Otan kipulääkkeitä nytkin joka aamu ja ilta, ja vuosien mittaan ne rikkoivat vatsan. Vatsa oli koko ajan sekaisin ja tuntui siltä, ettei mikään sovi.

Juoma toi avun

Koska Aki on Siikaisista, niin kuin tunnettu Karin Havupuu-uutejuomakin, hän on vuosien varrella muutaman kerran törmännyt tähän tuotteeseen.
– Appiukko on pistänyt joulupakettiin ja niin edelleen. Otin sitten suoraan yhteyttä Ravintorenkaan Sanna Herttuaan ja kysyin, olisiko mahdollisuutta pitempiaikaiseen kokeiluun. Sieltä näytettiin vihreää valoa ja vuoden testijakso alkoi. Taloudellinen tilanteeni on luonnollisesti synkkä, joten ilman heidän tukeaan en olisi kyennyt vuoden ajan käyttämään juomaa. Testijakso toimi ja toi tullessaan ensimmäisen sponsorisopimuksen aikuisurheilu-uralleni.
– Olen ottanut nyt kaksi vuotta Karin Havupuu-uutejuomaa päivittäin: aloitin kahdella desillä, mutta nykyään menee kolme desiä aamulla tyhjään vatsaan.
Seuraukset ovat olleet hyvin miellyttäviä.
– Juoma on rauhoittanut vatsan, apu on ollut selkeä. Lisäksi sen aikana kovien lääkkeiden määrä on tippunut merkittävästi – eli käytännössä säännöllisestä käytöstä satunnaiseen. Eikä kahteen vuoteen ole ollut ensimmäistäkään flunssaa.
– Jatkuva väsymys on myös loppunut Karin Havupuu-uutejuoman pitkäaikaisen käytön myötä. Tilanne on muuttunut hyvin huomattavasti entisistä ajoista.
Akilla on myös pari vinkkiä juoman uusille kokeilijoille.
– Suosittelen käyttämään maltilla. Ei niin, että juo pullon tai kaksi ja odottaa sen jälkeen olevansa terve. Se vaatii säännöllistä ja pitkäaikaista käyttöä. Minulla vei pari kuukautta, ennen kuin aloin huomata myönteisiä muutoksia vatsassani. Eikä kannata pelästyä, jos vatsa alkuun hiukan oireilee. Minullakin se meni kahdessa viikossa ohi. Juoma on kuitenkin elimistölle ihan uusi juttu, mutta kun alkuun pääsee, se kyllä toimii, Aki suosittelee.

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Mika Lahtonen
Avainsanat: Karin havupuu-uutejuoma, Aki Nurminen, Sanna Herttua, Ravintorengas

Kommentit

Oma kommentti