Laihialainen Eeva Tuori ehti täyttää 75 vuotta, eikä hänellä vielä ollut minkäänlaista lääkitystä. Pian tämän jälkeen alkoi kuitenkin tuntua voimattomuutta jaloissa, yleistä jaksamattomuutta ja huimausta. Lääkärit epäilivät aivoveritulppaa.
Eeva Tuori sai viime jouluna 80 vuotta täyteen. Hän teki elämäntyönsä Vaasassa, missä hän ehti vaikuttaa paikallisessa keskussairaalassa sairaala-apulaisena peräti neljän vuosikymmenen ajan. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1984. Eeva erosi 20 avioliittovuoden jälkeen ja on asunut yksinään jo 30 vuotta.
– Lapsia on neljä, joista vanhin on 60-vuotias ja vauvakin täytti justiinsa 50, hän naureskelee. – On olemassa jo neljättäkin polvea ja jälkeläisiä on kaikkiaan kolmisenkymmentä.
Eeva muutti syntymäkuntaansa Laihialle runsaat viisi vuotta sitten. Vielä tuolloin hän oli täysin terve ja vailla minkäänlaista lääkitystä, mutta sitten ongelmia alkoi tulla.
– Minua huimasi ja minut pantiin Seinäjoelle kuvauksiin, tehtiin tietokonekuvaukset ja kaikki. Kun kaiken aikaa mua rassasivat ja kokeilivat, kysyin lopulta suoraan omalta lääkäriltäni, mikä mua vaivasi, ja sain vastaukseksi, että kyseessä on aivoveritulppa.
– Sain lääkityksen, jota söinkin muutaman vuoden, mutta se oli pakko lopettaa, kun alkoi tulla ikäviä sivuoireita. Sydän alkoi lyödä vähän eri tahtiin ja tuli myös ihottumaa. Eikä huimaus vähentynyt yhtään, joten katsoin parhaimmaksi lopettaa koko jutun.
Tätä ennen Eeva oli sairauden takia joutunut sairaalaan vain sappileikkauksen takia. Tuolloin hänet tutkittiin perusteellisesti eikä mitään huomauttamista löytynyt. Eeva kertoo yrittäneensä aina syödä terveellisesti, joskin hän myöntää, että on hän paljon nälkääkin nähnyt. Hän vitsaileekin kurjuuden osaltaan pitävän ihmisen kunnossa.
– Runsas vuosi sitten alkoi tuntua siltä, etteivät jalat enää kantaneet. Ne väsyivät nopeasti ja olivat voimattomat. Niitä oli vaikea jopa saada suoriksi. Ei niissä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta niissä ei vain ollut voimia. Samoihin aikoihin myös huimaus alkoi oireilla. Aikaisemmin olin tehnyt pitkiä lenkkejä, mutta nyt siitä ei tullut mitään.
Eevan miniä oli nähnyt jossakin jutun Platinum Plus -nimisestä aminohappovalmisteesta ja toi purkillisen anopilleen. Luontaistuotteet olivat tätä ennen olleet Eevalle aivan outoja asioita.
– Aikaa siitä on nyt muutama kuukausi. Aloitin kahdella kapselilla päivässä, jotka otin joka aamu. Söin niitä koko talven, ja kun oireet alkoivat hellittää, jätin pariksi viikoksi ottamatta. Taas alkoivat voimat kadota jaloista ja tuli yleinen voimattomuus.
– Kun otin valmisteen taas käyttöön, asiat rupesivat jälleen kirkastumaan, ja tällä kerralla hyvin nopeasti. Voin nykyään taas kaikin puolin paremmin. Jalat pelaavat ihan niin kuin ennenkin ja kilometrin kauppareissu suuntaansa sujuu oikein hyvin rollaattorin kanssa. Mun asiani ovat nyt ihan kunnossa, yhtään en voi moittia. Kun vain tämmöisenä menee, niin hyvä on, hän myhäilee. – Olen paljon saanut vanhoja voimiani takaisin.
Eeva on ollut ikänsä innokas käsitöiden tekijä, mutta kutominen ja virkkaaminen jäivät, kun olosta katosi puhti. Nyt hän jaksaa taas touhuta pöytäliinojen ja peittojen parissa.
– Ikävä kyllä kuorotoiminta tyrehtyi vuosi sitten, kun laulajat tulivat niin vanhoiksi, hän harmittelee. – Meillä oli kahdeksan hengen naiskuoro ja esitimme hengellisiä lauluja. On kuin elämä olisi loppunut, kun kuoro lakkautettiin. Uskonto on aina ollut minulle hyvin tärkeä asia.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuva: Jarmo Glader
Terveys-Hymy 5-08
Kommentit
Oma kommentti