Yksi esiintyvän taiteilijan menestymisen kivijaloista on hyvä terveys. Laulajatar Anna Hanski on onnekseen välttynyt vakavilta sairauksilta. – Löysin viime kesänä saksalaisen entsyymivalmisteen ja olen siihen tosi tyytyväinen.
Anna Hanskia, 45, ei tarvitse sen kummemmin esitellä, sillä tämän lahjakkaan ja kaunisäänisen laulajattaren tuntee koko Suomi. Yleisessä tiedossa on sekin, että hän on edesmenneen laulaja Seppo Hanskin tytär ja että hänen äidin puoleinen isoisänsä oli näyttelijä Pehr-Olof Siren, ja hänen isoäitinsä on näyttelijä Anja Pohjola.
Anna sanoo, että koko musiikkibisnes on muuttunut rajusti niiltä ajoilta, kun hän lauloi ”Kotiviini” ja ”Jos et sä soita” -hittejään ensimmäisiä kertoja.
–Mikään ei ole ennallaan. Musiikkimaailma itsessään on muuttunut todella paljon. Katselen sitä nykyään hiukan omista lähtökohdistani, sillä en ole levyttänyt pitkään aikaan. Nyt tavallaan teen vain sitä työtä, jonka pohjat olen rakentanut aikoinani, mikä sinänsä sopii minulle oikein hyvin.
Töitä riittää
Vaikka uusia hittejä ei ole, Annalla riittää kädet täyteen töitä.
– Tänä päivänä täytyy olla hirveän monipuolinen ja ohjelmiston on oltava laaja. Teen ensinnäkin musiikkiteatteria nimeltä Suklaasydän. Se sisältää 60-luvun musiikkia, ja olen siinä yhdessä kollegoitteni Annika Eklundin ja Sanin kanssa. Se on proggis, joka on koko ajan olemassa. Sitten minulla ja isoäidilläni Anja Pohjolalla on yhteinen ”Kaikki mitä rakastin”, joka on lauluihin perustuva juttu. Sekin on koko ajan olemassa. Tämän lisäksi teen omaa keikkaa 5–10 kertaa kuukaudessa. Keikkailen sekä bändin että myös pianistin kanssa. Kevääksi työllistyn Amorella-laivalle 60-luvun showssa, joten kyllä vipinää riittää.
Ei pääse totisesti tämä leidi sammaloitumaan.
”Olen saanut olla terve”
Anna Hanski on kiitollinen siitä, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään vakavaa sairautta. Reseptilääkitystäkään ei ole.
– Olen jo vuosikausia ollut hyvin kiinnostunut kaikista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Olin kesällä eräässä tilaisuudessa, missä meille kutsuvieraille jaettiin Harmonian Regulat-nimistä entsyymivalmistetta. Tutkailin sitä ja totesin, että tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta. Rupesin myös heti käyttämään sitä, tykästyin tuotteeseen ja tilasin sitä lisää.
– Olen nyt käyttänyt sitä puoli vuotta, joten mitään mielettömän pitkää kokemusta ei ole. Otan sitä ohjeen mukaan, enkä osaa sanoa muuta kuin että enpä ole ollut sairaana. Flunssat sun muut ovat kiertäneet kaukaa.
”Mun pullo”
Kotiväkeään Anna ei ole pullolleen päästänyt.
– Se on mun pullo! Terveyden vaaliminen on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen juttu ja jokaisella on ihan omat kuvionsa, joita me kotona noudatamme. Käytän jonkin verran myös muita luontaistuotteita kuten esimerkiksi joka päivä omegoita ja talvisin syön D-vitamiinia aika reippaitakin annoksia. Syön myös kurkumaa, ja olen kehitellyt uuden tavan syödä sitä, koska siihen kyllästyy aika nopeasti, jos sitä laittaa ruokiin. Se on keltaista ja aika vahvan makuista.
– Käytän myös Harmonian ZinCuFlexiä, missä siinäkin on kurkumaa mukana. Aloin ottaa sitä ihan sen takia, koska tunsin pientä outoa nivelkipua yhdessä sormessa. Seuraan tilannetta tarkasti.
Terveellinen elämäntyyli
Anna pyrkii saamaan terveellisestä ja monipuolisesta ruuasta loput tarvittavat vitamiinit ja hivanaineet.
– Ruokavalioni ei ole tiukka, mutta katson hirveän tarkasti, mitä syön. Meidän perheessämme ei syödä ollenkaan punaista lihaa, mutta itse syön sitä joskus harvoin, kun jossakin tilaisuudessa tarjotaan. En siis ole ihan totaalikieltäytyjä, mutta esimerkiksi tyttäreni Alina ei ole syönyt punaista lihaa moneen vuoteen. Kanaa ja kalaa meillä kyllä syödään, tänään viimeksi muikkuja. Yritämme vältellä myös ylimääräistä sokeria ja vehnää, mutta emme ole siinäkään asiassa ihan totaaleja. Korvapuusti on aina joskus paikallaan.
Anna ottaa Regulatinsa tiukasti ohjeiden mukaan.
– Vetäisen sitä naamariin joka aamu ihan ensimmäiseksi ja tyhjään vatsaan. Sen päälle juon ison lasillisen huoneenlämpöistä vettä, johon on puristettu sitruunaa. Otan muutkin ravintolisät sitruunaveden kanssa. Illalla ihan viimeiseksi otan päivän toisen annoksen Regulatia. Luon itselleni nämä hetket, ja tällä tavalla myös muistan ne.
– Myös Regulatin makuun tottuu tosi nopeasti, vaikka se alkuun voi tuntua oudolta. Jos kokee jonkun jutun hyödylliseksi, on ihan toissijainen seikka, miltä se maistuu. Meidän perheessäkin on syöty superfoodeja, ja aika monista voi sanoa, etteivät ne ole kovin maukkaita, mutta silti niihin jää koukkuun. Kaikkeen tottuu!
Teksti Reijo Ikävalko
Kuva Kari Pekonen
Terveys-Hymy 12-2015
Kommentit
Oma kommentti