Satavuotiaita on jo yli 800

Mainos

1960-luvun alussa heitä oli Suomessa vain 19, 1970-luvun alussa 40, 1980-luvun alussa 53, mutta 1990-luvun alussa jo 157. Kun tultiin uudelle vuosituhannelle, heitä oli jo 268. Nyt satavuotiaita on jo yli 800!

Tämän jutun kirjoittaja sai kunnian haastatella Suomen tuolloin vanhinta ihmistä Hilda Häkkistä vuonna 2004, jolloin hän oli peräti 110-vuotias. Hän oli saavuttanut tuon rajapyykin 18.2.2004. Hilda vietti vanhuudenpäiviään töysäläisessä vanhainkodissa Etelä-Pohjanmaalla.
Kun keskustelin vanhainkodin johtajattaren kanssa, hän kertoi vanhainkodin toiseksi vanhimman asukkaan olevan 92-vuotias mies. Periaatteessa Hilda olisi ikänsä puolesta siis voinut olla tämän miehen äiti!
Eikä tässä vielä kaikki: samassa vanhainkodissa oli myös Hildan 69-vuotias tytär. Hän osallistui haastatteluun ja jututti äitiään meidän pyynnöstämme. Tytär pyysi äitiään laskemaan kahteenkymmeneen, ja hyvinhän se sujui: ”Yksi, kaksi, viisi, seitsemän, kymmenen, yksitoista, kolmetoista, kahdeksantoista, kaksikymmentä!”
No, ehkä tuossa iässä jo on varaa suurpiirteisyyteen. Olin itse tuolloin 54-vuotias ja kysyin Hildalta, mitä minun pitäisi tehdä, että eläisin yhtä vanhaksi kuin hän. Hilda katsahti minuun ja tokaisi kuuluvalla äänellä: ”Poika, elä vaan yhtä vanhaksi!”
Siinäpä se. Totta joka sana. Hildasta vielä sen verran, että hän ehti täyttää myös 111 vuotta, mutta sen jälkeen hän poistui keskuudestamme. Hän on yksi kaikkien aikojen vanhimmista suomalaisista.

Elinolot lisäävät ikää

Sadan vuoden rajaa on edelleen hyvin vaikea saavuttaa, vaikka satavuotiaiden määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä huimasti. Ikähaarukassa 90-100 kasvu on vielä nopeampaa. Kun vielä muutama vuosikymmen sitten 90 vuotta täyttäneitä maassamme oli noin 4000, heitä on nykyään jo lähes 30 000. Kasvun arvelleen olevan jatkossakin kaikkein nopeinta juuri vanhimpien ikäluokkien keskuudessa.
Ilmiön syy on yksinkertaisesti se, että kaikkein vanhimpien ikäluokkien elinolot ovat parantuneet vasta myöhäisemmällä iällä. Yhä useampi säilyy hengissä yhä kauemmin. 80-vuotiaiden kuolleisuus putoaa koko ajan hurjaa vauhtia. Asiantuntijat arvelevat, että kun suuret ikäluokat pääsevät sadan vuoden tuntumaan, heitä on useita tuhansia, ja 90-vuotiaita voi olla jopa 100 000.
Vanhin suomalainen nainen on todistetusti ollut lähes 113-vuotiaaksi elänyt Lempi Rothovius, joka eli vuosina 1887-2000. Vanhin suomalainen mies on ollut Aarne Arvonen, joka kuoli 111-vuotiaana vuonna 2009. Erikoisena piirteenä mainittakoon, että tilastojen mukaan useissa pienehköissä valtioissa on satavuotiaita väestömäärään suhteutettuna erityisen runsaasti. Niinpä heitä on esimerkiksi Espanjassa noin 10 000, Italiassa ja Kanadassa kummassakin 5000 ja Ranskassa 3000.
Mutta kumpi olikaan se paljon puhuttu heikompi astia?

Naisia paljon miehiä enemmän

Mitä vanhemmaksi ikäluokat tulevat, sitä enemmän joukossa on naisia. 100 vuotta täyttäneissä miesten ja naisten suhde on 1:8, 90-vuotiailla se on 1:5 ja 85-vuotiailla 1:3. On arvioitu, että joka viides tällä hetkellä kolmekymppinen suomalaisnainen saavuttaa sadan vuoden rajapyykin. Miehillä sataan vuoteen pääsee joka kymmenes nykyisistä 30-vuotiaista. Tänä vuonna syntyvistä lapsista jo joka kolmannen arvellaan saavuttavan sadan vuoden iän. Moni saattaa siis tulevaisuudessa nauttia eläkettä jopa 40 vuotta!
Naiset pärjäävät miehiä paremmin jo ikärakenteen alkupäässä. Miesten ja poikien puolella lukuja vievät alaspäin väkivaltakuolemat, alkoholi, liikenneonnettomuudet, itsemurhat ja hiukan myöhemmin mukaan alkavat tulla sydän- ja verisuonitaudit. Viimeksi mainituissa naiset seuraavat mukana vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin.
Naiset ovat jossakin mielessä myös käyttäytymistavoiltaan erilaisia kuin miehet, sillä naiset osaavat välttää riskielämäntapoja. Kyse on kuitenkin vain osittaisselityksestä; kyse on pitkälti myös estrogeenin suojavaikutuksesta, eli perussyy on biologinen.
Jos joku pääsee sataan vuoteen saakka, sitä voidaan selittää hyvillä geeneillä vain noin kolmanneksen verran: olisi parempi sanoa, että lyhytikäisyys periytyy. Jos suvussa on pahoja sairauksia kuten esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja, Alzheimerin tautia tai syöpää, ne johtavat ennenaikaiseen sairastavuuteen ja tappavat. Pitkäikäisyyden ovet aukeavat vasta sitten, jos on suhteellisen puhdas perimä näiden pahojen ominaisuuksien suhteen.

Pitkän iän salaisuus on yhä arvoitus

Varsinaista pitkän iän salaisuutta tutkijatkaan eivät silti ole pystyneet löytämään, sillä lopullisen niitin antavat elintavat ja psykososiaaliset tekijät. Esimerkiksi helppo elämä ei missään tapauksessa selitä pitkää ikää. Voi tietysti ajatella niinkin, että jos elää hyvin suojatusti ja välttyy kaikenlaisilta sairauksilta ja kriiseiltä, mahdollisuudet paranevat. Silti suurin osa tämän hetken satavuotiaista on miltei kiertokoulutason porukkaa, raskaan ja kovan ruumiillisen työn raatajaa.
Ylipainolla on ilman muuta merkitystä. Supervanhusten joukossa on vain aniharva pyylevyyteen taipuvainen nainen, ja miehet ovat järjestään hyvin kuivahkoja tapauksia.
Sataan vuoteen voi päästä, mikäli viisikymppisenä on terve, ei ole kroonisia sairauksia, ei sydän- tai verisuonitauteja, kolesteroli on kunnossa ja verenpaine samoin. Viisikymmentä vuotta on monessa mielessä hyvä vedenjakaja. Viimeistään silloin kannattaa analysoida omat riskit ja silmäillä sukuaan taaksepäin – ja ennen muuta tutkia elämäntapojaan. Tässä vaiheessa on vielä hyvin paljon korjattavissa, vaikka monet asiat olisivat siihen saakka olleet pielessä.
Valtaosa satavuotiaista miehistä on joskus tupakoinut, mutta sittemmin he ovat lähes järjestään lopettaneet polttamisen. Hyvin harva tupakoitsija on enää tuossa iässä hengissä, jos on polttanut koko ikänsä.

Iloinen mieli tuo lisävuosia

Yksi keskeisistä pitkän iän salaisuuksista on iloinen mieli. Yleensä kaikki tervaskannot ovat hyvin positiivisia ihmisiä. Jokainen on ollut sitä mieltä, että tässä eletään vielä pitkään. Kunhan positiivista perusvirettä ja hyvää itsetuntoa löytyy, ne kantavat pitkälle.
Satavuotiaiden ruokavalio on yleisesti ottaen hyvin niukka, paikka paikoin suorastaan spartalainen.
1900-luvun alussa kansalaisten ruokavalio oli melko yksinkertainen. Siihen kuului viljatuotteita, perussärvin oli peruna ja erilaisia keittoja sekä kalaa syötiin paljon. Lihaa ja rasvoja käytettiin melko niukasti. Leipä oli valmistettu rukiista tai ohrasta.
Tämän hetken ravitsemustieteilijät pitävät vuosisadan alun ruokavaliota lähes ihanteellisena. Sata vuotta sitten syötiin runsaasti naurista ja lanttua, mutta ei suuremmin muita vihanneksia tai juureksia. Sen aikainen ruokavalio oli kalorien kulutukseltaan melko niukkaa, ja valtaosa tämän päivän satavuotiaista on edelleen pitäytynyt samankaltaisessa päiväjärjestyksessä. Iän myötä tietysti myös kalorinkulutuksen tarve vähenee.
Yksi tärkeimmistä gerontologian saamista tieteellistä tuloksista on se, että rajoittamalla koe-eläinten ravinnon kalorimäärää on niiden maksimaalinen elinikä voitu pidentää jopa kolminkertaiseksi. USA:ssa on kokonainen koulukunta, joka uskoo saman pätevän myös ihmiseen. Arvostetut gerontologit suosittelevatkin, että on hyväksi välttää kaikkea ylimääräistä. Esimerkiksi rasvat on syytä pitää minimissään, jolloin ateroskleroosi hidastuu, ylipainoa ei synny ja muut tähän liittyvät haitat jäävät pois.

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Pixabay
Avainsanat: ikä, vanheneminen, satavuotias

Kommentit

Oma kommentti