Englantilainen Bill Dalton sairastui haimatulehduksen jälkeiseen sokeritautiin, joka aiheutti hänelle jalkoihin vaikean hermovaurion. Nyt se on lähes kokonaan parantunut vitamiinihoidolla.
Bill Dalton, 60, toimi 30 vuotta tarkastajana Ison-Britannian suurimmassa vakuutusyhtiössä, Norwich Unionissa, nykyiseltä nimeltään Aviva. Myös Billin vaimo oli töissä samassa yhtiössä. Pariskunnalla on kaksi ottolasta, tytär, 23, ja poika 20.
Daltonit jäivät eläkkeelle Billin ollessa 53-vuotias. Heidän asuinpakkakunnallaan Pohjois-Englannissa satoi ja tuuli usein, ja niin pariskunta päätti muuttaa viettämään eläkepäivään Etelä-Espanjaan Aurinkorannikolle. Siellä oli jo ennestään muutama satatuhatta brittiä.
Espanjassa Bill toimi kaksi vuotta asunnonvälittäjänä, mutta luopui sitten kokonaan työnteosta ja alkoi viettää vapaa-aikaa muun muassa golfin parissa. Se oli hänen intohimonsa, jota hän oli harrastanut lähes 30 vuotta, ja tasoitus oli hyvä, 13. Pian perheeseen liittyi myös koira Lucy, jonka Daltonit adoptoivat hylättyjen koirien kennelistä. Nimi on peräisin Beatlesien kappaleesta ”Lucy in the Sky with Diamonds”.
– Ikäni olen ollut täysin terve, Bill kertoo. – Lokakuussa 2006 vaimoni patisti minut terveystarkastukseen, koska minua ei ollut tutkittu lääkärissä ainakaan 25 vuoteen. Sairaalassa en ole ollut koskaan, hän lisää.
– Tohtori De la Rosa otti minusta verikokeita. Järkytyin, kun hän ilmoitti, että verensokeriarvoni on erittäin korkea, yli 13 mmol/l. Lääkäri tulkitsi, että minulla oli tyypin 2 diabetes. Sain heti suun kautta otettavia metformiini-tabletteja, joita piti ottaa kolme kertaa päivässä. Kahden viikon kuluttua verensokerini oli laskenut täysin normaaliksi, lukema oli 5,3. Lääkäri käski minun jatkaa tablettien ottamista ja tulla uudelleen kahden kuukauden kuluttua.
– Kolmen päivän kuluttua oikea jalkani alkoi puutua ja pistellä. Olin kaatunut muutamaa päivää aikaisemmin ja kuvittelin vaivojen johtuvan siitä. Pian samanlaista vaivaa alkoi tuntua toisessakin jalassa. Välillä sitä kuumotti ja välillä paleli. Lääkäri passitti minut tunnetun, diabetekseen erikoistuneen sisätautilääkärin Francisco Gomez-Trujillon luokse. Hän sanoi, että jaloissani oli hermovaurio, jonka oli aiheuttanut reippaanpuoleinen 30 vuotta jatkunut alkoholin käyttö yhdessä haimatulehduksesta aiheutuneen sokeritaudin kanssa. Lääkäri käski minun lopettaa konjakin nauttiminen, ja niin teinkin.
– Erikoislääkärin mukaan alkuperäinen diagnoosini, typin 2 diabetes, oli kuitenkin väärä. Tosiasiassa minulla oli haimatulehduksen seurauksena puhjennut toissijainen sokeritauti. Lääkäri määräsi minulle valtavan määrän lääkkeitä, yhteensä 24 tablettia päivässä, mutta alaraajojen oireet vain pahenivat päivä päivältä. Tammikuussa 2007 minulle määrättiin statiinia, joka oli tarkoitettu alentamaan kolesterolia, vaikka lukemat olivat normaalit. Viidessä kuukaudessa laihduin 75 kilosta 55 kiloon. Olen 185 cm pitkä, joten menin hyvin heikkoon kuntoon. Luulin kuolevani.
– Heinäkuussa 2007 minulle tehtiin vatsanalueen tietokonekuvaus, koska epäiltiin haimasyöpää. Luojan kiitos, haimasta ei löytynyt mitään vikaa. Sitten lääkärini päätti vähentää lääkeannoksen kymmeneen tablettiin päivässä. Uusi verikoe osoitti, että kaikki oli kunnossa. Arvot olivat kuin terveellä 20-vuotiaalla! Sokeritautini oli hävinnyt.
– Vähensin lääkitystä kuuteen tablettiin päivässä ja kuntoni koheni hiljalleen muuten, mutta jalkavaivat jatkuivat entisellään. Elokuussa 2007 neurologi mittasi sähköisesti alaraajojen hermojen johtumisnopeuksia. Tulos osoitti, että minulla oli hermojen Teksti:
hermoja suojaavia myeliinituppeja. Jalat palelivat, kuumottivat, pistelivät ja puutuivat ja niitä heikotti, kaikkea näitä saman päivän aikana.
– Sitten satuin näkemään televisiosta ohjelman, jossa sanottiin, ettei statiineja pitäisi käyttää, ellei ole sairastanut sydänkohtausta tai aivohalvausta. Tuolloin olin ottanut statiineja päivittäin yhdeksän kuukautta. Kysyin asiasta kahdelta lääkäriltäni, jotka kumpikin käskivät minua ehdottomasti jatkamaan niiden käyttöä.
– Tapasin englantilaisen Lions-klubin perustaman diabeetikkojen tukiryhmän kokouksissa tohtori Matti Tolosen. Hän oli yksi ryhmän asiantuntijalääkäreistä. Hän neuvoi minua heti lopettamaan statiinien käytön, koska minun riskini saada sydänkohtaus oli olemattoman pieni, vain kaksi prosenttia. Statiinit vähentäisivät riskin yhteen prosenttiin, joten niiden käytössä ei ollut mitään järkeä. Varsinkin, kun epäilin vaivojeni ainakin osittain johtuvan näistä lääkkeistä. Jalkojani väsytti niin, etten jaksanut ulkoiluttaa koiraa, golfin palaamista puhumattakaan.
– Tolonen neuvoi minua ottamaan benfotiamiinia, joka on uudenlainen tehokas B1-vitamiini nimenomaan hermovaurioiden hoitoon. Myös tohtori Gomez-Trujillo suositteli tätä vitamiinia ja neuvoi ottamaan 300 mg päivässä. Aloin noudattaa neuvoa ja huomasin vitamiinin vähitellen auttavan. Kysyin tohtori Toloselta, voisiko sitä ottaa enemmänkin, koska se tuntui niin hyvältä. Tolonen neuvoi nostaman päiväannoksen 600 mg:aan.
– Kuukaudessa tilani koheni dramaattisesti. Oireet vähenivät ainakin 75-prosenttisesti. Nyt painan 70 kg. Ulkoilutan päivittäin Lucya, pyöräilen ja jaksan pelata golfia yhdeksän reikää kävellen tuulisessakin säässä. Täyden 18 reiän kierroksella käytän toistaiseksi vielä golfautoa. Tunnen olevani loistokunnossa entiseen verrattuna.
-Tällä hetkellä otan lääkkeinä päivittäin enää yhden tabletin Lyricaa (joka on tarkoitettu hermokipuun) ja yhden Triptylinin, joka auttaa nukkumaan. Niiden lisäksi otan 4-6 tablettia Benfotiamin + kromia ja yhden Foli-B Strongin.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 6-08
Kommentit
Oma kommentti