Birgit löysi helpotusta fibromyalgiaan ja nivelrikkoon

Birgit SivonenBirgit Sivonen oli täysin terve nainen aina nelikymppiseksi asti, kunnes hän sairastui pari viikkoa kestäneeseen flunssaan. – Sen seurauksena tulivat nivelkivut, joita alkoi ilmetä vähän joka nivelessä, hän huokaa.

Joensuun kupeessa Lehmossa asuva Birgit Sivonen, 60, on alun perin kotoisin Riihimäeltä, mutta on ajautunut sukututkimusharrastuksensa myötä Pohjois-Karjalaan. Tätä nykyä hän suunnittelee muuttavansa seuraavaksi Mikkeliin ja jatkavansa sukututkimustyötään.

– Ensin painelin Ilomantsiin ja siellä perustettiin sukuseura. Sitten lähdin vähän sisämaahan päin eli asuin Joensuussa kolmisen kuukautta. Tätä nykyä majailen Lehmossa, joka sijaitsee 7-8 kilometriä Joensuun keskustasta Kajaanin suuntaan.

On viisasteltu, että kansalaiset lopettavat sukututkimuksen viimeistään siinä vaiheessa, kun suvusta löytyy ensimmäinen kaksoismurhaaja, mutta Birgit vain nauraa.

– Ei ole löytynyt massamurhaajia eikä kuninkaallisia vaan ihan tavallisia tallaajia. Säveltäjä Jori Sivosen äidin kanssa ollaan sentään viidennet serkut.

Birgit on tätä nykyä työtön sairasteltuaan pitkään, mutta hän suunnittelee Mikkeliin muutettuaan aloittavansa jälleen kerran uuden elämän ja etsivänsä töitä. Kaikkein pisimpään hän on ollut grillikioski- ja kioskiyrittäjänä, mutta nämä bisnekset kaatuivat parikymmentä vuotta sitten puhjenneeseen lamaan. Ennen tämänhetkistä työttömyyttään hän työskenteli viimeksi henkilökohtaisena avustajana.

Birgit on tätä nykyä sinkku, sillä miessuhteet ovat kaatuneet äijien alkoholinkäyttöön. Birgit on sinnitellyt yksin jo kolme vuotta ja haku on koko ajan tietysti päällä, mutta hän ihmettelee itsekin, onko rima turhan korkealla vai vaivaako arkuus.

– Luotin aikani siihen, että rakkaus muuttaa miehen, mutta kyllä se on satua, että sika sukeltaa, hän filosofoi.

Birgitillä ei ole lapsia, vaikka hän olisi niitä aikoinaan halunnut. Se oli aikoinaan kova paikka. Muuten hän oli terve aina nelikymppiseksi saakka, kunnes hän vuonna 1987 sairastui pari viikkoa kestäneeseen sitkeään flunssaan.

– Sen seurauksena tulivat nivelkivut, joita oli vähän joka nivelessä. Ne vaihtoivat paikkaa kuin mustalaiset. Niitä saattoi olla ranteissa, polvissa, missä milloinkin. Lääkärit eivät osanneet sanoa siitä mitään. Yritin vielä käydä töissäkin Riihimäellä kioskien lopettamisen jälkeen, mutta särkylääkkeitä piti syödä ihan hirveästi ja olin varmaan jatkuvassa pillerihumalassa. Niveliäni tutkittiin 90-luvun alussa Heinolan reumasairaalassakin, mutta reumatekijää ei löytynyt. Olin tuolloin ensimmäisen kerran viisi kuukautta sairauslomalla.

– Kivut vain jatkuivat, ja erityisesti kädet vaivasivat, kun niillä yritti tehdä jotakin. Olin noihin aikoihin töissä Hyvinkään Leivässä, missä tuotteet pakataan raakana ja ne ovat jäisiä, jolloin periaatteessa tällaisten olojen pitäisi tehdä reumaattisille säryille hyvää. Hallissa oli lämpöä vain 12 astetta, mutta säryt vain jatkuivat. Saatoin istua varttitunnin autossa ja itkeä.

Birgitin oireet diagnosoitiin lopulta fibromyalgiaksi, mutta mikään ei muuttunut. Särkylääkkeitä kului koko ajan, eivätkä ihan tavalliset käsikaupan rohdot enää auttaneet, vaan hän joutui turvautumaan reseptillä saataviin opiaatteihin.

– Söin Panacodia varmaan kymmenen vuotta, ja sitä saattoi kulua päivässä 6-8 tablettia, mutta mikään ei tahtonut auttaa. Särkyä oli nilkoissa ja polvissa ja varpaissa. Kaiken lisäksi minulta on leikattu vaivaisenluut molemmista jaloista.

Kovat säryt ja kivut yhdistettynä silloisen miesystävän holtittomaan alkoholin käyttöön toivat mukanaan myös masennuksen, ja niinpä Birgit on syönyt masennuslääkkeitä jo 7-8 vuotta. Niistä on hänen mukaansa ollut apuakin.

Birgit kertoo, ettei hän ole juuri syönyt luontaistuotteita, vaikka hänen äitinsä popsi niitä innolla ja hyvällä menestyksellä jo vuosikymmeniä sitten.

– Äiti ei tykännyt synteettisistä lääkkeistä. Hän itse söi vaivoihinsa ruttojuuriuutetta ja tyrkytti sitä minullekin, mutta olin sen verran itsepäinen, etten suostunut. Eihän sitä uskota, mitä äiti sanoo.

Näin mentiin aina viime vuoden loppupuolelle, kunnes Birgit näki jostakin lehdestä Nivel-D+ -nimisen uutuustuotteen mainoksen. Hän muisti samalla, että eräs lääkäri oli suositellut hänelle jo 90-luvun alussa Heinolan reumasairaalassa D-vitamiinia.

– Vaikka minulla on vain 400 euron kuukausitulot, meinasin silti, että nyt on pakko kokeilla jotakin. Marssin luontaistuotekauppaan ja ostin paketin. Rupesin ottamaan neljä tablettia päivässä ja kun olen nyt syönyt sitä vajaat puoli vuotta, minusta tuntuu, että kivut ovat vähentyneet ja on helpompi olla.

– Minulla on ollut sormien pikkunivelissä jo vuosikaudet nivelrikkoa ja oikean ranteen nuppiluu alkoi kipuilla nelisen vuotta sitten, mutta nyt nämäkin vaivat ovat helpottaneet. Kivut ovat vähentyneet tasaisesti joka puolelta ja olen pystynyt vähentämään särkylääkkeiden syöntiä.

Birgit elää kolmen hengen taloudessa, ja ne kaksi muuta henkeä ovat kissoja, joilla puolestaan sanotaan olevan yhdeksän henkeä. Birgitin kisut ovat viisivuotiaita ja ovat nimeltään Hanna ja Noora.

– Rahaa on tosi vähän, mutta sen olen päättänyt, että meille kaikille kolmelle on riitettävä rahaa ruokaan,. Ruokavalio voisi auttaa nivelvaivoihin, mutta näillä kuukausituloilla ei paljon valikoida, Birgit naurahtaa

Birgit on kuitenkin reippaalla mielellä ja katsoo tulevaisuuteen toiveikkaasti.

– Nivelvaivat eivät varsinaisesti rajoita tekemisiäni, joskin on aikoja, jolloin en kykene tekemään yhtään mitään ja sängystä nousemista pitää miettiä pitkään. Olen pyrkinyt käyttämään käsiäni ihan niin kuin ennenkin, mutta tietysti kipujen sallimissa rajoissa. Tällä hetkellä kykenen tekemään ihan mitä haluan, mutta eihän sorminäppäryys muutenkaan enää tässä iässä ole sama kuin nuorempana. Pystyn kuitenkin yhä ompelemaan, entisöimään huonekaluja ja maalaamaan posliinia.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Pentti Potkonen

Terveys-Hymy 5-10

Teksti:Via Naturale
Avainsanat: nivelrikko, särky, fibromyalgia, glukosamiini, nivelvaiva, kondrotiinisulfaatti

Kommentit

Oma kommentti