Ari Ruuskanen sairastui selkärankareumaan alle kolmekymppisenä, jolloin hän pelkäsi joutuvansa jo eläkkeelle. Toisin kävi, ja lopulta löytyi myös helpotusta kipuihin ja särkyihin.
Kotkassa syntynyt, pitkään Ruotsissa asunut ja nykyään Kemissä majaileva Ari Ruuskanen, 69, eteni työurallaan juoksupojasta johtotehtäviin.
– Aloitin tsupparin hommista 15-vuotiaana. Sen jälkeen kävin lihakauppamestarikoulutuksen ja toimin Kotkassa Ruoka-Halosella lihamestarina. Halusin kuitenkin kokeilla jotakin muuta.
Niinpä Ari lähti 26-vuotiaana silloisen vaimonsa ja kahden pienen lapsen kanssa Ruotsiin, missä hän toimi lihanleikkaajana Uppsalassa reilun vuoden. Kieltä hän ei vielä tuolloin osannut, mutta ura lähti silti nousukiitoon.
– Sanoin vain asiakkaille että ”vassakuu”, hän naureskelee.
– Ehdin olla Ruotsissa töissä kolmessa ketjussa ja toimin muun muassa Uumajan Åhlensin elintarvikepäällikkönä 1980-luvulla. Aina välillä poikkesin töiden perässä myös Suomessa.
Työt ja tittelit seurasivat toisiaan. Ari työskenteli muun muassa tavaratalojohtajana, myyntipäällikkönä ja lopulta hän jäi eläkkeelle K-liikkeen myymäläpäällikön tehtävistä. Aikamoinen uraputki siis, mutta yksityiselämässä meni huonommin.
– Olen ollut naimisissa kolme kertaa ja yhtä monta kertaa myös eronnut. Ensimmäisen vaimon kanssa olin aviossa 17 vuotta, toisen kerran niin ikään 17 vuotta ja kolmannen kanssa 10 vuotta. Keskimmäisestä liitosta on tytär, ensimmäisestä tyttö ja poika. Nyt asun kahdestaan 16 kuukautta vanhan labradorinnoutajan kanssa, jonka nimi on Doris. Painoa sillä on jo 37 kiloa!
Hurjia urheilu-tuloksia kaikesta huolimatta
Kun Ari sairastui selkärankareumaan, hän luuli aluksi särkyjen olevan peräisin kylmistä olosuhteista, joihin väkisinkin joutui lihahommissa. Mutta sitten tavaratalopäällikkönä työskennellyt Ari sai verikokeiden kautta tiedon diagnoosista. Hän oli aika heikossa kunnossa aina nelikymppiseksi asti, kivut olivat aika ajoin kovat ja kävelykin sujui huonosti. Silti hän ei ollut päivääkään töistä poissa 48-vuotisen työrupeamansa aikana.
Silti myös helpompia kausia oli. Ari on aina ollut innokas urheilun ystävä, ja hän nimittääkin itseään jojo-urheilijaksi.
– Eno oli maajoukkuetason koripallon pelaaja ja myöhemmin monikymmenvuotinen Vierumäen urheiluopiston rehtori. Isäni oli huippupainonnostaja ja painija. En ole koskaan ollut aktiiviurheilija, mutta olen kokeillut monia lajeja. Vetäisin ihan huvikseni kympin 30-vuotiaana Uppsalassa 33 minuuttiin ja pituutta hyppäsin 670. Minusta olisi voinut tulla hyvä 10-ottelija, jos olisin ruvennut tosissani urheilemaan.
Tuolla 10 000 metrin ajalla pääsisi miltei Kalevan kisojen finaaliin vielä nykyäänkin, mutta muut kuviot veivät miehen mennessään.
– Virallisia selkärankalääkkeitä en ole suostunut syömään, mutta tulehduskipulääkkeitä olen vetänyt kymmenien vuosien ajan. Otan edelleen pari reseptillä olevaa kipulääkettä päivittäin.
Kaiken lisäksi vuodet toivat mukanaan kaksi uutta terveysongelmaa.
– Verenpainetauti löytyi parikymmentä vuotta sitten, mutta paineet olivat vain pikkuisen koholla. Kakkostyypin diabetes ilmeni kymmenkunta vuotta sitten, mutta se hoituu tableteilla niin kuin verenpainekin. Molemmat ovat hyvässä kondiksessa.
Reumasairaalassa kehuttiin kalaöljyä
Vuonna 2005 Ari sai kutsun Heinolan reumasairaalaan kahden viikon kuntoutukseen.
– Siellä oli tosi pätevää porukkaa, professoreita sun muita. Yksi luennoitsija puhui E-EPAsta ja kalaöljyn hyödyllisyydestä reumapotilaille, ja muistaakseni hän suositteli nimen omaan tohtori Matti Tolosen E-EPA -valmistetta, koska se on puhdistettua. Kuuntelin näitä luentoja muiden reumapotilaiden kanssa ja ajattelin, ettei kalaöljy taidakaan olla mitään humpuukia. Suhtauduin luontaistuotteisiin aiemmin hiukan epäluuloisesti.
– Päätin ruveta kokeilemaan sitä ja olen alusta alkaen ottanut kaksi kapselia aamuisin. Otan nykyään lisäksi myös C-vitamiinia, magnesiumia, kalsiumia ja D-vitamiinia yli 100 yksikköä päivässä.
Arin epäluulot alkoivat lopullisesti hälvetä, kun hän oli popsinut ensimmäisen 120 kapselin paketin. Kivut ja jäykkyys vähenivät selvästi.
Ari sanoo kertoneensa E-EPAsta ainakin kolmellekymmenelle lääkärille.
– Yksikään ei ole pitänyt sitä humpuukina ja moni on sanonut, että kyse on tärkeästä asiasta ja että jatka ihmeessä, jos saat siitä hyötyä.
Kunto parempi
Ari sanoo kuntonsa olevan nykyään selkeästi parempi kuin ennen E-EPA -kuurin aloittamista. Hän jopa remppasi kuutisen vuotta sitten Ruotsin puolella ison omakotitalon, teki terassin ja hoiti myös maalaustyöt. Ristiselkä tosin jälkeenpäin muistutti olemassalostaan, mutta eipä remonttimieskään ollut enää ihan poikanen. Selkärankareumapotilas, tuolloin 63-vuotias, teki aikamoisen urakan.
Ari on vieläkin, 70-vuotispäiviensä kynnyksellä, hurjassa vedossa.
– Huonoimmillani kävelen seitsemän kilometriä päivässä, parhaimmillani kymmenen. Aiemmin jaksoin kävellä seitsemän kilometriä yhteen soittoon, mutta nykyään varsinkin aamulla paikat ovat jäykät, sattuu ristiselkään ja pohkeisiin. Mutta kun vedän E-EPAt naamariin niin vähän ajan kuluttua reissu Doriksen kanssa onnistuu. Nykyään teen koiran kanssa useimmiten kolme neljä kertaa päivässä kahden kilometrin lenkkejä.
Arilla on terveisiä myös uusille selkärankareumapotilaille.
– Kannattaa ainakin kokeilla kalaöljyä. Minua se on tosissaan hyödyttänyt. Puhun jo 15 vuoden kokemuksella.
Kommentit
Oma kommentti