Etanavoiteen ansiosta arpia ei jäänyt

Teija Vuontisjärvi muistaa ikuisesti sen marraskuisen aamun, kun lapsen tuttipullon lämmitys tulikuumassa vedessä meni pieleen. 
– Kaadoin vahingossa tulikuumaa vettä jaloilleni.

Teija Vuontisjärvi, 36, asuu tällä hetkellä perheensä kanssa Oulussa, mutta alun perin hän on kotoisin Enontekiöltä, Lapin likkoja siis. Teija on toiminut vuosikausia myymäläpäällikkönä ja hän on ollut myös vaatekaupassa myyjänä, mutta kun neljävuotiaan Joonan hoito ei ottanut järjestyäkseen, hän jäi toistaiseksi kotiäidiksi hoitamaan poikaansa.

Koska Teija on vasta 36-vuotias, hänellä ei luulisi olevan pahempia terveysmurheita, mutta yksi riesa kuitenkin on. Hän joutuu kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi ottamaan päivittäin tyroksiinia.

– Se on vahva sukurasite isän puolelta. Minulla se puhkesi ensin raskausaikana liikatoimintana, mutta sitten se muuttui vajaatoiminnaksi.

Enää Teijalla ei ole sen paremmin liika- kuin vajaatoimintaakaan, sillä vaiva hoituu tyroksiinilla. Muita reseptilääkkeitä ei ole.

Kiehuvaa vettä

Seuraavaksi palataan marraskuun alkupäiviin vuonna 2011. Teijan tarkoitus oli lämmittää konttausiässä olevalle Joonalle vesihauteessa tuttipullossa maitoa.

– Olin varmaan vielä unenpöpperössä ja jalassa oli paksut pörrösukat. Kaadoin jostain syystä kiehuvat vedet päälleni. Poika oli kanssani keittiössä ja pelästyin tietysti kamalasti, ettei kuumaa vettä roiskahtanut hänen päälleen.

Kiehuvaa vettä roiskahti lähinnä Teijan oikean jalan jalkaterälle, mutta sitä roiskui jonkin verran myös vasemmalle jalalle. Oikean jalan sukka meni litimäräksi ja sukka imaisi veden sisäänsä, jolloin jalkaterä kärvähti pahasti. Teija ei heti älynnyt ottaa sukkaa pois jalastaan, sillä hän kantoi huolta lapsesta.

– Viimein ymmärsin ottaa sukan pois ja laitoin jalan kylmään veteen. Kun onnettomuus sattui, jalassa tuntui kovaa kipua, mutta se helpotti kylmässä vedessä. Koska kipu hälveni, luulin tietysti, ettei palovamma ollut paha, ja niin laitoin sen päälle siteen ja lähdin töihin.

Pahasti palanut

Näin menettelee kunnon luterilainen. Tosin Teija tunnustaa, että jalka oli koko päivän hyvin kipeä ja pani ontumaan.

– Kun tulin kotiin, ajattelin tarkistaa tilanteen, sillä jalka oli ollut koko päivän hyvin arka ja kipeä. Kun riisuin kääreet, sain melkein sydänkohtauksen, sillä se oli aivan hirveän näköinen. Jalkaterässä oli ainakin 50 rakkulaa, jotka olivat täynnä nestettä.

Päivystyksen terveydenhuoltohenkilökunta pudisteli päätään ja siunaili Teijan sinnikkyyttä. Ihan joka likka ei tuollaisen jalan kanssa olisi tehnyt täyttä työpäivää.

– Ne puhkoivat vesikelloja ja poistivat kuollutta nahkaa ja minulle kerrottiin, että ihostani oli peräti yhdeksän prosenttia toisen asteen palovammoilla. Jalkaan laitettiin uusi kääre ja käskettiin käydä jatkossa terveyskeskuksessa haavahoidossa. Siellä haava aina puhdistettiin ja vaihdettiin uusi, hopeaa sisältävä antibakteerinen vaahtoside.

Vaikka palovammat paranivat lujaa vauhtia, Teijalle sanottiin, että arvet jäävät loppuiäksi. Se masensi.

– Koska olin kaiken lisäksi vaatekaupassa töissä ja aina korkokengät jalassa, luulin tietysti, etten enää koskaan voi käyttää avokkaita tai korkokenkiä, kun pitää peitellä rumaa jalkaa.

Etana auttoi

Teija ei kuitenkaan alistunut tuomioon. Hän oli kuullut entiseltä kollegaltaan hyviä kokemuksia NaturaMedian Baba de Carasol -etanaseerumista ja oli sitä itsekin joskus kokeillut, joten hän päätti taistella arpia vastaan sen avulla.

– Otin sen käyttöön heti kun kääreet otettiin pois eli elettiin vielä saman marraskuun loppupuolta. Hain läheisestä luontaistuotekaupasta purkin ja aloin sivellä sitä palovammojen kohtiin puhtaalle iholle aamuin illoin.

Ihon arpimuodostelmat alkoivat vaalentua hämmästyttävän nopeasti. Kaikkein pahimmin palaneiden kohtien iho oli aluksi ohutta, haurasta, kutittavaa ja kiristävää.

Teija tunsi etanavoiteen välittömän vaikutuksen ihollaan. Se viilensi ja imeytyi hyvin nopeasti, tunne oli kaikin puolin miellyttävä. Se helpotti myös ihon kiristävää tunnetta. Teija antoi jalalleen myös etanavoiteen jälkeen usein happikylpyjä.

– Jatkoin Baban käyttöä säännöllisesti puolen vuoden ajan, ja kun kesä 2012 tuli, en enää muistanut, kummassa jalassa oli ollut arpia. Piti ihan tosissaan miettiä, kumpi jalka paloi, ja lopulta se oli pakko varmistaa valokuvista!

Eikä tässä vielä suinkaan kaikki.

– Kun huomasin, mitä etanavoide tekee jalalle, rupesin käyttämään sitä myös kasvovoiteena. Minulla on hyvin herkkä iho eikä se kestä mitä rasvaa tahansa. Nyt olen huomannut ihan selvästi, ettei silmien ympärillä ole ryppyjä ollenkaan, maksaläiskät ovat vaalentuneet eikä couperosakaan näy yhtä selvästi kuin ennen.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Anne Anttila ja Teija Vuontisjärven kotialbumi

Terveys-Hymy 2-2015

Teksti: Hymy
Avainsanat: palovamma, arpi, etanavoide

Kommentit

Oma kommentti