Hainmaksasta saa vastustuskykyä

HaiRuotsin ja Norjan rannikkoseutujen asukkaat ovat satojen vuosien ajan käyttäneet hainmaksaöljyä kuivan ihon ja haavojen hoitoon. Karibianmeren kalastajat ovat juoneet sitä suojatakseen silmiään polttavalta auringolta.

Viime vuosikymmeninä tutkijat ovat osoittaneet hainmaksaöljyllä olevan merkittäviä terveysvaikutuksia ihmisen vastustuskykyyn.

Hainmaksaöljyn nykyaikainen käyttö ravintolisänä juontaa 1950-luvulle, jolloin tohtori Astrid Brohult työskenteli leukemiapotilaiden parissa tukholmalaisessa lastensairaalassa. Leukemia- eli verisyöpäpotilaalla valkosolujen esiasteet muuttuvat syöpäsoluiksi. Yksi hoitokeino on tuhota säteilyttämällä selkäytimen soluja, joissa valkosoluja muodostuu, mutta samalla myös hapenottokyvylle välttämättömien punaisten verisolujen määrä romahtaa.

Sädehoidon ja sairauden riuduttamien lapsipotilaiden tila suretti suuresti tohtori Brohultia, joka alkoi miettiä keinoja helpottaa lasten oloa. Hän päätteli, että koska immuniteetille tärkeitä valkosoluja eli leukosyyttejä kuten punasolujakin syntyy luuytimessä, voisi luuytimen nauttimisesta olla hyötyä.

Hän keksi antaa lapsipotilaille vasikan luuydintä suklaaseen sekoitettuna. Vaikka tulokset olivat aluksi vaihtelevia, jotkut potilaat virkistyivät selvästi, ja valkoisten verisolujen määrä tasaantui.

Kesti vielä vuosia ennen kuin tohtori Brohultin aviomiehen johtaman tutkijaryhmän onnistui selvittää vasikan luuytimessä oleva vaikuttava aine. Osoittautui, että kyseessä on itse asiassa ryhmä aineita, jotka tunnetaan nykyään alkyyliglyseroleina.

Koska alkyyliglyseroleja oli vaikea saada riittäviä määriä luuytimestä, oli löydettävä muu lähde. Astrid Brohult havaitsi kirjallisuuden perusteella hainmaksaöljyn parhaaksi alkyyliglyserolien lähteeksi. Japanilaiset tutkijat olivat jo 1920-luvulla todenneet niitä olevan runsaasti hain maksassa, mutta merkitystä ihmiselle ei tuolloin vielä tunnettu.

Alkyyliglyseroleja on luontaisesti pieniä määriä nisäkkäiden eri kudoksissa, varsinkin verisoluja tuottavissa elimissä kuten luuytimessä ja pernassa, mutta myös rintamaidossa. Äidinmaito sisältää jopa kymmenen kertaa enemmän alkyyliglyseroleja kuin lehmänmaito. Niillä on merkittävä vaikutus vastustuskykyyn ja erityisesti lapsen immuunipuolustuksen kehittymiselle.

Samoihin aikoihin kun tohtori Brohult aloitti kokeilut hainmaksaöljyn alkyyliglyseroleilla, eräs tukholmalainen hoitaja altistui vaaralliselle määrälle radiumia. Säteily romahdutti valkosolujen määrän, ja yli vuoden ajan hän kärsi toistuvista infektioista. Nautittuaan hainmaksaöljyä hänen valkosolumääränsä kohosi ja jäi normaalille tasolle.

1960-luvun alussa tohtori Brohult tarjosi hainmaksaöljyn alkyyliglyseroleja sisältävää valmistetta eräälle ruotsalaiselle lääketehtaalle. Valmisteelle ei kuitenkaan myönnetty lääkelupaa huolimatta myrkyttömyydestä ja erinomaisista kliinisistä tuloksista. Lopulta vuonna 1986 valmiste tuotiin markkinoille rohdosvalmisteena nimellä Ecomer, joka heti seuraavana vuonna valittiin vuoden rohdokseksi.

Lisää todisteita alkyyliglyserolien hyödyllisyydestä on saatu vuosikymmenten aikana tehdyissä lukuisissa tutkimuksissa. Alkyyliglyserolien vaikutusta syövän jälkihoidossa tutkitaan parhaillaan apulaisprofessori Ingemar Näslundin johdolla Tukholman Karoliinisessa sairaalassa.

Tutkimuksissa on tähän mennessä osoitettu mm. alkyyliglyserolien merkitys tiettyjen immuunipuolustukselle tärkeiden valkosolutyyppien aktivoinnille. Tämä ominaisuus tekee hainmaksaöljystä tehokkaan, luonnollisen ja turvallisen keinon nykypäivän ihmiselle tukea vastustuskykyä ja sen myötä terveyttä ja hyvinvointia.

Teksti: Reijo Ikävalko

Terveys-Hymy 5-10

Teksti: Hymy
Avainsanat: vastustuskyky, leukemia, hainmaksaöljy

Kommentit

Oma kommentti