Hemoglobiiniarvot kuntoon

Vesku LukkarilaTurkulainen eläkkeellä oleva kokki Vesa ”Vesku” Lukkarila on vaikeasti sairas mies, mutta sairaudet eivät ole pystyneet nujertamaan hänen huumoriaan ja elämänhaluaan. Aika kuluu olutseuran ja perinteisen melodisen jazzin parissa.

Vesku Lukkarila, 46, on värikäs ja hauska herra, eikä ihan sieltä riisitautisemmastakaan päästä, sillä miehellä on mittaa peräti 196 cm ja elopainoa kunnioitettavat 125 kiloa. Hän on alun perin syntynyt Rovaniemellä, mutta Oulusta Turkuun hänet heittivät nainen ja työ – ja vielä tässä järjestyksessä. Vesku työskenteli kokkina ennen eläköitymistään viimeksi maaherran virka-asunnolla Turussa, mutta huimassa nuoruudessaan hän on ehtinyt myydä niin vakuutuksia kuin muikkujakin. Skaala on siis laaja.

Veskulla on yksi parikymppinen tytär ja nykyinen elämänkumppani, jota hän hellästi nimittelee apukokiksi, työskentelee hallintopuolella sanomalehdessä. Veskun värikkäistä vaiheista kiinnostuneet voivat vierailla hänen nettisivuillaan www.jazzkokki.net. Myös osoitteessa www.olutseuraohrantahka.com kannattaa piipahtaa.

Aina vuoteen 1998 saakka Vesku tunsi olevansa terve mies, mutta sitten alkoi henkeä ahdistaa. Sitä tutkittiin Oulussa pari kolme vuotta, kunnes tammikuussa 2001 diagnoosiksi varmistui erittäin harvinainen ja hengenvaarallinen keuhkoverenpainetauti, jota Suomessa sairastaa vain noin 25 henkeä. Se vaikuttaa sydämen ja keuhkojen väliseen verenkiertoon eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Myös Veskun sydän havaittiin normaalista poikkeavaksi.

– En jaksa kävellä kovinkaan pitkää matkaa pysähtymättä, hän kertoo. – Hyvänä päivänä onnistuu 100-200 metriä kun kuljetaan rauhallisesti, mutta huonona päivänä jo 50 metrin yhtäjaksoinen kävely tuottaa vaikeuksia. Hengästyn ja tuntuu siltä kuin happi loppuisi kesken. Kaikenlainen tavaroiden nostelu ja kantelu on minulta kiellettyä, samoin portaiden ylösnouseminen. Kyseessä on kuulemma yleensä nuorten naisten sairaus, joten siinä sitä riittikin ihmettelemistä, miksi minä sen sain.

– Hyvänä päivänä voin tanssia jonkin verran hitaita, kuitenkin maksimissaan kaksi kappaletta peräkkäin. Sanomattakin on selvää, että squashin tai sulkapallon pelaamisesta ei tule mitään – muusta urheilusta tai liikunnasta puhumattakaan. Myös siivous ja kauppakassien kantaminen jäävät apukokin vastuulle.

Veskun sairauteen on olemassa joitakin lieventäviä hoitoja. Hän käyttää lääkityksenä aikamoista arsenaalia tabletteja sekä inhaloivaa lääkettä muutaman kerran päivässä. Lisäksi hän tarvitsee öisin happirikastinta. Tällä hetkellä lääkitys puree niin hyvin, että tilanne on vakaa.

– Ainoa mahdollisesti parantava hoitokeino on keuhkojen ja mahdollisesti myös sydämensiirto. Sitä harkitaan kuitenkin vasta sitten, kun kaikki muut hoitomuodot on kokeiltu. En ole tällä hetkellä edes siirtojonossa, sillä olen siihen aivan liian hyväkuntoinen.

Kesäkuussa 2004 Vesku sai riesakseen vielä kihdin, jota on sanottu kuninkaiden taudiksi ja tautien kuninkaaksi. On myös väitetty, että kihti olisi keskimääräistä älykkäämpien ihmisten tauti, mitä selitystä Vesku ilmoittaa tarjoavansa ainakin vaimolleen.

– Kihti hoituu ainakin toistaiseksi ruokavaliolla ja lääkkeillä. Elokuussa 2004 tuli uusi sairaus, sillä minuun iski aikuistyypin diabetes. Janotti kovasti ja ruokailun jälkeen väsytti armottomasti. Lääkärin määräyksestä aloitettiin laihdutus opettelemalla oikeat ruokailutavat ja siirtymällä vähärasvaisempaan ja terveellisempään ruokavalioon. Se ei kuitenkaan riittänyt, sillä jo tammikuussa 2005 sain kutsun TYKS:iin, missä diabetekseeni määrättiin tablettilääkitys ja insuliinipiikit. Suun kautta otettavat tabletit ovat jääneet pois ja hoidan tautia monipistoshoitona piikeillä.

Eikä tässä vielä suinkaan kaikki, sillä Veskulle ovat pamahtaneet myös ”korttelin suurimmat” ja verta vuotavat peräpukamat. Vesku lohduttautuu vanhalla totuudella, että sille annetaan, joka kestää.

– Pukamia ei ole toistaiseksi operoitu, mutta ei siinä muu auta kuin puukko. Olen käynyt tuloksetta läpi kaikki mahdolliset käsikaupan voiteet.

Veskun perussairauksista johtuen hänen hemoglobiininsa oli huiman korkea eli 211 (hiihdon MM- ja olympiakisoissa miesten yläraja on 175), mutta sitten se alkoi vain muutaman kuukauden aikana pudota reippaasti ja päätyi aina anemialukemiin eli 120:een asti.

– Menin viime äitienpäivänä TYKS:iin tyhjennettäväksi ja seuraavana päivänä minulle tehtiin kolonoskopia eli paksunsuolen tähystys. Olen kuulemma sisäisesti kaunis, Vesku kertoo virnistellen.

Verta vuotavat peräpukamat aiheuttivat Veskun veriarvojen rajun putoamisen.

– Sain viimeinkin luvan syödä rajoituksetta maksaa, ja kyllä se maistuikin hyvältä. Se ei kuitenkaan riittänyt. Tapasin sitten olutseurassamme erään ystäväni, joka suositteli minulle Bioteekin TehoRauta + B -nimistä valmistetta, jota rupesin ottamaan joka päivä ennen lounasta yhden 15 ml mitallisen. Se on tehonnut niin hyvin, että nimitän sitä rautakangeksi.

– Tällä hetkellä hempat ovat taas hyvät eli mittarissa on lukema 151. Jatkan rautakangen ottamista ainakin siihen saakka, kunnes olen päässyt pukamista eroon.

Tarkempia tietoja Veskun käyttämästä ”rautakangesta” löytyy Bioteekin www.bioteekki.fi -nettisivuilta.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Reino Kaivola

Terveys-Hymy 12-2007

Bioteekki

Teksti:Reijo Ikävalko
Avainsanat: diabetes, kunnon kohennus, sairauksien ennaltaehkäisy, hemoglobiini, keuhkoverenpainetauti, peräpukamat

Kommentit

Oma kommentti