Hiihtäjäpojan solisluu luutui ennätysvauhtia

Frans VainikkaHiihtäjälupaus Frans Vainikka törmäsi kakkoslajissaan jääkiekossa pelikaveriinsa niin hurjasti, että solisluu murtui. Alkuun harkittiin jopa leikkausta. Se olisi tiennyt koko kauden piloille menoa, Fransin äiti Taina kertoo. Niinpä päätimme kokeilla toista vaihtoehtoa.

Hollolalainen Vainikan nelihenkinen perhe on kauttaaltaan urheilukärpäsen purema, ja perheen elämä pyörii koko ajan urheilun ympärillä. Perheen isä Jaakko, 40, on aikoinaan pelannut lentopalloa ja perheen äiti Taina, 42, on harrastanut murtomaahiihtoa. Kummallakaan ei silti ole valtakunnallisia meriittejä, mutta joka tapauksessa pariskunnan pojat Frans, 14, ja Joel, 16, ovat saaneet innostuksen urheiluasioihin kotoaan.

–Joel pelaa täällä hetkellä SM-sarjatasolla jääkiekkoa Lahden Pelicansien C-junioreissa ja Fransin laji on murtomaahiihto. Hän edustaa Hollolan Urheilijat 46 -seuraa, ja samassa seurassa hän pelaa myös salibandya. Pojat ovat siis suuntautuneet eri lajeihin, mutta Fransilla on taustaa myös jääkiekossa, missä tämä luunmurtumahärdelli sitten tulikin, äiti-Taina kertoo.

Fransille sattui jääkiekkopelissä ikävä tapaturma lokakuun alussa. Hän törmäsi toiseen pelaajaan sillä seurauksella, että solisluuhun tuli kunnon murtuma – oli vähällä, ettei se mennyt vallan poikki.

–Säikähdimme kovasti, sillä hänellä on jääkiekko kuitenkin kakkoslaji, Taina Vainikka kertoo.

–Murtsikan harjoituskausi oli siinä vaiheessa vielä kovasti kesken, ja niinpä rupesimme miettimään, kuinka saisimme pojan käden kuntoon mahdollisimman nopeasti ennen kuin hiihtokausi alkaa. Tälli tuli vasemman käden puolelle, ja onneksi Frans on oikeakätinen.

Nopea toipuminen

Taina asioi usein Hollolassa Lifen liikkeessä, koska siellä on hänen kertomansa mukaan äärettömän upea palvelu.

–Kauppias eli Mervi Hakala sattui juuri silloin olemaan paikalla, kun lähdin hakemaan apua Fransin tilanteeseen. Kerroin hänelle koko tarinan ja kyselin huolestuneena, mitä pitäisi tehdä, jolloin hän suositteli minulle Polar Pharman Osteolis-kalkkia. Sen lisäksi hän suositteli D-vitamiinia, vaikka Osteolis sisältää myös sitä.

–Alkuvaiheissa otimme hiukan ylisuuria annoksia Osteolis-tabletteja, lisäksi Frans otti päivittäin 25 mikrogrammaa D-vitamiinia ja myös Mervin suosittelemaa homeopaattista luuliimaa. Uskon näihin valmisteisiin ja nyt uskon niihin vielä vankemmin. Pojan käsi kuvattiin murtumahetkellä ja kaiken kaikkiaan se kuvattiin koko aikana kolmeen, neljään kertaan, joten pystyimme koko ajan seuraamaan, kuinka luutuminen eteni.

Jo kolme viikkoa onnettomuudesta luutumista oli tapahtunut reippaanlaisesti, mutta liikuntalupaa ei vielä tuolloin myönnetty. Kuukausi törmäyksestä käsi oli jo täysin luutunut, jolloin heltisi liikuntalupa ja kuusi viikkoa onnettomuudesta perhe lähti lumileirille.

–Frans pystyi jo tuolloin käyttämään kättä, mutta ihan täysillä ei vielä tuolloin uskallettu vetää. Kahdeksan viikkoa onnettomuudesta käsi toimi jo täysin moitteettomasti ja hän pystyi varaamaan sillä. Hän olisi voinut lähteä kisoihin siitä paikasta.

Lääkärikin ihmetteli luutumisen nopeutta

Äiti ja poika menivät lääkärin puheille kahdeksan viikkoa onnettomuudesta. Lääkäri alkoi tuolloin varovaisesti ehdotella, josko kättä voisi jo ruveta käyttämään, jolloin hänelle kerrottiin, että sitähän on jo käytetty ja suurella menestyksellä.

–Lääkärikin oli ihmeissään luutumisen nopeudesta. Ei siinä voitu kuin kummastella. Murtumakohtaan on kasvanut 14-vuotiaan pojan nyrkin kokoinen patti, eli nyt se luu ei enää ikinä murru ainakaan samasta paikasta. Nyt patti on vielä iso, mutta ajan ja kasvun myötä se lääkärin mukaan katoaa.

Fransin lääkäri oli koko ajan tietoinen ravintolisistä.

–Koska kyseessä oli alaikäinen lapsi, kerroin hänelle heti alkuvaiheissa, että aiomme käyttää Osteolista, D-vitamiinia ja homeopaattista luuliimaa, johon hän totesi, ettei niistä varmaan ole mitään haittaa. Mitään varsinaista kantaa hän ei kuitenkaan ottanut. Loppuvaiheissa hän totesi, että varmaan valmisteista oli ollut apua, koska luutuminen tapahtui näin nopeasti.

–Kaiken lisäksi Fransin vamma oli aika paha, ja alkuvaiheissa harkittiin jopa leikkausta. Onneksi siihen ei menty emmekä totisesti ole katuneet, että valitsimme toisen vaihtoehdon. Lääkäri oli koko ajan oikein kiva ja antoi palautetta. Hän ei määrännyt Fransille mitään luutumista edistäviä lääkkeitä vaan pelkästään särkylääkkeitä.

Hiihto sujuu hienosti

Frans VainikkaTaina Vainikka sanoo, ettei koko asiaa voi muuta kuin ihmetellä. Alkukaudesta tapahtunut vammautuminen ei ole näkynyt Fransin kaudessa millään tavalla.

–Poika on hiihtänyt ihan hyvät tulokset. Voidaan kai sanoa, että jos onnettomuus oli tullakseen, se sattui aika lailla sopivaan aikaan. Rullahiihtokausi jäi sen takia hiukan lyhyeksi, samoin voimaharjoittelut, mutta kun kausi on nyt mennyt ihan kivasti, ei mikään ole onneksi ollut käsivammasta kiinni.

–Tässä on nyt happy end kaikin puolin, Taina Vainikka huokaa.

–Onnettomuuden jälkeen me jäimme käyttämään Osteolista pysyvästi, mutta nyt tosin vain ylläpitävänä eli yksi tabletti vuorokaudessa. Se on jäänyt päivittäisiin rutiineihin. Olen lukenut tästä valmisteesta ja sen seurauksena otan nykyään sitä itsekin. Myös naisen on syytä pitää luustostaan hyvää huolta.

Taina syöttää jälkikasvulleen muitakin ravintolisiä.

–Omega Red -krilliöljyvalmiste kuuluu kuvioihin, samoin D-vitamiini, ja flunssakautena meillä syödään C-vitamiinia.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 3-11

Teksti:Polar Pharma
Avainsanat: luutuminen, solisluu, murtuminen

Kommentit

Oma kommentti