Kangasalla asuvat Harri Bister ja hänen poikansa Mika ovat molemmat maamme parhaimmistoa trap-ammunnassa. Haulikko ei tärise kummankaan kädessä.
– Ei etenkään sen jälkeen, kun runsas vuosi sitten löysimme keskittymistä helpottavan teaniinivalmisteen, Harri kertoo.
Harri Bisterin ampujan ura ei käynnistynyt kovinkaan suotuisasti. Armeijassa tupakaverit väänsivät kurillaan hänen aseensa piipun kieroon, joten luodit sujahtelivat ammunnoissa minne sattui.
– Jätkät työnsivät kiväärin piipun patterin väliin, jonka jälkeen minun laukaukseni taisivat mennä muiden tauluihin, Harri nauraa.
Armeijan jälkeen hän ei koskenutkaan aseeseen ennen kuin tuli hankkineeksi haulikon 1970-luvun lopulla. Harri suunnitteli hankkivansa metsästyskortin, mutta kun hän reputti tentissä, hän löi aseen nurkkaan.
Sitten edettiin taas runsas vuosikymmen, ennen kuin alkoi tosissaan tapahtua.
– Kolme tuttua kaveria jo kouluajoilta saakka, puuseppiä kaikki, näkivät haulikkoni ja yllyttivät lähtemään mukaansa ampumaradalle. He saivat minut innostumaan trapista ja muistan vielä päivämääränkin: se oli 18.8.1989. Vasta tuolloin koskin mielestäni elämäni ensimmäisen kerran pyssyyn.
– Mulla ei ollut pienintäkään aavistusta ampujan lahjoistani, mutta yksi kavereistani sanoi ensimmäiset ammuntani nähtyäni, että menes Harri ostamaan kunnon pyssy. Hän sanoi nähneensä heti, että musta voisi tulla jotain. Pakko oli mennä uusi ase ostamaankin, koska vanha haulikko hajosi heti eka kerralla. Parin päivän päästä minulla oli uusi haulikko ja kun lähdin taas ampumaan, kipinä syttyi siitä. Jo seuraavana vuonna sivusin Suomen ennätystä!
Harri Bister ajaa työkseen kuorma-autoa, ja lähinnä hän tekee maansiirtotöitä. Hänellä oli parikymmentä vuotta oma firma, mutta nykyään hän ajaa vieraan palveluksessa. Yrittäjän epävarma elämä ei oikein innostanut.
Harri on toista kertaa naimisissa. Hänellä on ensimmäisestä kattauksesta 18-vuotias poika ja 20-vuotias tytär, ja nykyisen vaimonsa kanssa hänellä on 16- ja 14-vuotiaat pojat. Näistä pojista nuorimmainen, Mika, on astellut isänsä jälkiä ja voitti viime vuonna ikäluokkansa trapissa Suomen mestaruuden.
Maallikko on kuullut sanat trap, kaksoistrap ja skeet, mutta lajien erot ovat varmaan useimmille hämäriä. Harri selventää tilannetta:
– Muistamme kuinka Marko Kemppainen ampui hopealle Ateenan olympialaisissa, mutta hänen lajinsa on skeet. Siinä savikiekot lentävät aina ampujaan nähden sivuttain, kun taas trapissa kiekot lähtevät ampujan edestä poispäin. Skeetissä kiekkojen nopeus on alle 70 km tunnissa, trapissa se on melkein 110 km. Trap on vähän niin kuin pakenevaa lintua ampuisi. Et koskaan tiedä, mihin suuntaan kiekko edestäsi lähtee.
Harri Bisterin paras kansainvälinen saavutus on kaksoistrapista, missä hän on sijoittunut maailmancupissa seitsemänneksi. Finaalipaikan hän hävisi tuolloin vain yhdellä kiekolla.
– Suomen mestaruuksia minulla ei ole vielä yhtään, mutta hopeita on pari kolme ja pronssitilojakin on muutama. Ne ovat kaikki olympiatrapista. Suomen ennätyksiä minulla ei ole enää yhtään, mutta vanhat ovat jääneet historiankirjoihin.
Harri kehaisee, että hän tekee pojastaan Mikasta vielä todellisen mestarin.
Nykyään Bisterin perheen miesväellä on myös jo metsästykseen tarvittavat luvat. Isä ja poika jahtaavat kuulemma ”kaikkea mikä liikkuu ja lentää” eli sorsia, kanalintuja, jäniksiä ja hirviä. Harrilla on jäniskoirakin.
Vaikka Mikan 16-vuotias velipoika Markus ei ammu, molemmat nuorukaiset ovat saaneet apua eräästä luontaistuotteesta – niin kuin poikien isäkin. Kyse on Antistress-nimisestä l-teaniinivalmisteesta.
– Kummatkin ovat olleet koko ikänsä sellaisia, etteivät ne ole oppineet kävelemään vaan ne juoksevat, isä-Harri nauraa. – Sen jälkeen kun Antistress tuli peliin mukaan runsas vuosi sitten, molemmat ovat rauhoittuneet selvästi. Mika pystyy keskittymään ammuntatouhuunsa ja Markus ottaa Antistressiä aina ennen kokeita. Hän opiskelee ammattikoulussa kokkilinjalla.
Antistress löytyi tutun sukulaisnaisen kautta. Luontaistuotekauppias Minna Bister suositteli Antistressiä Harrille ja hänen perheelleen, ja Harri päätti kokeilla, vaikka ei asiaan jaksanutkaan uskoa. – Antistress on sitä paitsi urheilussa täysin sallittu aine, kyse ei ole siis dopingista, Harri toteaa.
Harri itsekin käyttää Antistressiä aina kun tietää joutuvansa keskittymistä vaativaan
tilanteeseen.
– Me otetaan 2-4 tablettia puoli tuntia tai tunti ennen tilannetta. Imeskelemällä se imeytyy kaikkein parhaiten. Antistressiä käytetään joka kerta ennen kuin me lähdetään harjoittelemaan tai sitten juuri ennen kilpailuita. Silloin ei mieti mitään muuta vaan rauhoittuu ja pystyy keskittymään itse asiaan.
Teksti: Reijo Ikävalko
Terveys-Hymy 6-2007
Kommentit
Oma kommentti