Jaana käveli Nuorgamista Hankoon

Mainos

Juristi Jaana Villanen, patikoi vajaassa kahdessa kuukaudessa Nuorgamista Hankoon.
– Tärkeä tekijä retken onnistumiseksi oli hyvä jalkojen huolto. Onneksi löytyi valmisteita, joiden ansiosta koko aikana ei krampannut kertaakaan.

Yrityspuolen juridiikkaan perehtynyt, yksityisyrittäjänä työskentelevä juristi Jaana Villanen, 51, kertoo hautoneensa kävelyideaansa jo vuosikausia. Kolmesti leikattu reisiluu hidastutti kuitenkin hanketta, mutta kun jalka parani ja mittariin tuli 50 vuotta, ajatus pulpahti uudelleen mieleen.
– Silloinen kansanedustaja ja keskustan puheenjohtaja, nykyinen pääministeri Juha Sipilä keksi vuonna 2013 itselleen ja puolueelleen tärkeän idean, eli hän pyöräili Oulusta Helsinkiin. Tavoitteena oli saada näkyvyyttä eli keskusta keskiöön. Totesin tuolloin, että minähän voisin sitten puolestani kävellä Suomen päästä päähän nostamalla keskiöön yrittäjyyden, joka on minulle tärkeä asia.
– Viimeisen kerran jalkaani leikattiin juuri samana vuonna eli 2013, mutta sain sen niin hyvin kuntoutettua, että totesin keväällä 2016 keskusteltuani mieheni Panun kanssa, että nyt on se hetki – tai sitten sitä ei enää koskaan tule. Kysyin häneltä, oliko hanke hänen mielestään mahdollinen toteuttaa, johon hän totesi, että jos sitä vuoden valmistelee, kaikki on mahdollista.

Kävelevä mummi

Mutta kuka kumma on sitten tarinamme päähenkilö eli Jaana Villanen?
– Olen syntynyt Raahessa, mutta asun nykyään Hämeenlinnassa ja myöhemmin tänä syksynä muutan Turkuun. Olen ammatiltani liiketoimintavalmentaja, minulla on valmentamiseen liittyen runsaasti erilaisia asiakkaita ja asiakkuuksia. Koulutan ja konsultoin, sparraan ja ohjeistan yrityksiä ja yrittäjiä liiketoiminnan kehittämiseen liittyvissä asioissa. Olen erikoisjuristi, ammatillinen opettaja ja tuotekehittelijä. Ammatillista koulutusta on tämän tueksi iso nippu. Koko työurani olen tehnyt yrittäjänä.
Jaana on naimisissa biologi ja luontoasiantuntija Panu Villasen, 50, kanssa. Hänellä on kaksi aikuista tytärtä, ja seuraavaakin polvea on kaksi kappaletta, tyttö ja poika. Jaana on siis kävelevä mummi. Ja aikamoinen mummi onkin, sillä hän on tiettävästi ainoa suomalainen yli 50-vuotias nainen, joka on kävellyt Suomen päästä päähän ilman ainoatakaan välipäivää ja kerännyt samalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Ja kaiken lisäksi Jaana käveli valtaosan matkastaan yksin, satoi tai paistoi. Vain kohdepaikkakunnilla jotkut saattoivat tulla hetkeksi kävelemään hänen rinnallaan. Aviomies Panu toimi koko ajan huoltojoukkona, tukena ja turvana.
Kävelynsä aikana Jaana tapasi paikallisia yrittäjiä, vaihtoi heidän kanssaan ajatuksia ja soitti sata mentorointipuhelua. Lisäksi hän suunnitteli, organisoi ja osallistui 17 hyväntekeväisyystapahtumaan matkansa varrella eri paikkakunnilla.
Jaanan Finnwalk-kävely oli osa Naisten Pankin Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaa, jonka tavoitteena oli kerätä ammatteja kehitysmaiden naisille. Jaana onnistui keräämään rahaa matkansa aikana lähes 20 000 euroa. Reissulle kertyi mittaa 1527 kilometriä ja 2,2 miljoonaa askelta. Ammatteja kehitysmaiden naisille kertyi hiukan yli 600.

Pisin päivämatka 35 km

Jaanan piti lähteä matkalle 1.6.2017, mutta sääolojen vuoksi startti tapahtui vuorokautta aikaisemmin. Kun hän lähti Nuorgamista, siellä oli vielä täysi talvi.
– Kelit alkumatkasta olivat aika hirveät. Tuli lumipyryä, räntää ja sadetta. Alkumatkasta oli talvivarusteet päällä. Välillä Lapissa saattoi tulla myös kova helle, mutta seuraavassa hetkessä satoi taas täysillä. Sateet olivat kiusana koko ajan.
Jaana sai urakkansa täyteen 56 päivässä. Pisin päivämatka oli 35 kilometriä ja se osui Porin tienoille heinäkuun puolivälissä. Alkumatkasta Jaana nukkui yönsä pariskunnan vuokraamassa asuntoautossa, mutta Oulun jälkeen yösija oli joka kerta eri paikassa. Samalla Jaana tutustui yrittäjiin ja erilaisiin majoituspaikkoihin.
– Kroppa kesti tosi hyvin, mutta kaikki johtui tietysti siitä, että minulla oli tarkka tavoite ja suunnitelma. Varusteet, vaatetus ja muu välineistö oli tarkistettu ja testattu etukäteen. Esimerkiksi jalkineet oli ajettu sisään, ettei tule rakkoja ja hiertymiä. Naisena uskon voiteiden vahvaan voimaan ja niinpä jokaiselle kehon osalle oli oma voiteensa. Kävelyssä erittäin ratkaisevassa osassa ovat jalat, ja minua varoiteltiin kovasti penikkataudista, sillä kiinnikkeet kipeytyvät tosi helposti.
– Hain erilaisia vaihtoehtoja ja havaitsin Harmonian Perskindolin. Alustavassa vaiheessa käytin sitä aina iltaisin, mutta kävellessä totesin, että käyttöä kannattaa laajentaa. Rupesin voitelemaan sillä jalkojani kurinalaisesti joka päivä. Sivelin sitä kolmesti vuorokaudessa nilkoista vähän yli polviin, sillä muihin lihaksiin pystyin vaikuttamaan myös venyttelyllä. Laitoin Perskindolia joka aamu ennen kävelylle lähtöä, sitten kävelyn jälkeen ja vielä illalla ennen nukkumaan menoa. Kertaakaan ei jalat krampanneet koko matkan aikana.

”Sitoutuminen toi mukanaan motivaation”

Jaana vakuuttaa, ettei uskonpuute iskenyt koko aikana.
– Ei, ei. Kun ihminen ylipäätään asettaa omassa elämässään tavoitteita, silloin pitää miettiä, onko niihin valmis sitoutumaan. Minä tein päätöksen 2016 keväällä, ja sitoutuminen toi mukanaan motivaation. Joka aamu ylös noustessa valmistauduin päivään riittävän ajoissa, ja ehdin ajaa itseni myös mentaalisesti sisään ennen kuin kävely alkoi joka aamu kello seitsemän. Kun on kunnolla sitoutunut, kaikki onnistuu. Jos rupeaa koko ajan miettimään, jaksanko minä vai enkö jaksa, voi sitten käydäkin niin, ettei jaksa. Se on kaikki tai ei mitään.
Jaana ei tietenkään lähtenyt reissulleen pystymetsästä, mutta näin pitkiä rupeamia hänellä ei silti ollut takanaan.
– Kokeilin tämän vuoden toukokuussa, pystynkö hankkeesen ja kuinka elimistö kestää 20 kilometrin lenkkejä, ja kaikki näytti hyvältä. Reisiluuleikkausten takia en ole pystynyt juoksemaan, mutta kävely on kyllä onnistunut. Se ei silti automaattisesti tarkoittanut sitä, että kykenisin kävelemään suurin piirtein puolimaratonin päivittäin. Kävelykuntoni oli kyllä hyvä, ja olen myös hyvin nopea kävelijä.
– Yhden kerran pitkän kävelyn jälkeen kantapään iho oli hiukan ohentunut ja seurauksena oli valtavat rakot, mutta sitten täytyi vain tehdä tarvittavia toimenpiteitä ja miettiä, kuinka tästä jatketaan. Vaihdoin jalkineita ja taas mentiin. Reissun aikana kahdet tossut kuluivat kokonaisuudessaan loppuun. Kuumina päivinä asfaltti oli todella polttava, mikä kuluttaa kenkiä ihan eri tavalla kuin normaalisti. Kaiken kaikkiaan olin etukäteen sisäänajanut viidet kengät.
– Lääkäriä ei tarvittu koko aikana. Enkä ottanut yhtään juoksuaskelta, koska kyseessä oli FinnWalk-tapahtuma.

”Vaihdoin energia-patukat ruisleipään”

Jaana päätyi lopulta syömään kävelyretkensä aikana ihan samanlaista ruokaa kuin muulloinkin. Hän yritti alkuun energiapatukoilla, mutta ne eivät oikein maistuneet.
– En tykkää niistä niin paljon kuin ruisleivästä. Tällaisella retkellä positiivinen mieli on hyvä säilyttää ja kannattaa syödä juuri sellaista ruokaa, mistä pitää.
Sitten koitti tiistai 25.7. ja Jaanan eteen avautui Hangon siluetti. Kysymys, mitä hän teki ensimmäiseksi kaupunkiin saavuttuaan, tuottaa iloisen naurun.
– Ei mitään erityistä. Meillä oli Hankoon saapumisen jälkeen vielä päätöstapahtuma, ja aikataulu oli sen verran tiukka, että piti vaihtaa kävely melkein juoksuksi. Itse suoritus meni juuri niin kuin se oli suunniteltukin. Annoin toki kaikkeni, mutta kun mitoitus oli tehty oikein, minulla oli jo seuraavana päivänä ihan normijutut ja pari päivää sen jälkeen kävin lenkillä. Arkeen palautuminen kävi tosi sujuvasti, mutta totta kai nautin aluksi lasin samppanjaa perheeni kanssa.
Jaana kertoo, ettei kukaan lähipiiristä alun alkaenkaan ollut kovin jyrkästi vastaan hänen tempaustaan, lähinnä palautetta tuli huolen kautta, eli kuinka hän jaksaa ja ettei vain satu mitään.
– Mutta nekin, jotka pitivät hanketta pähkähulluna ja väittivät, että viimeistään Raahessa olen sairaalassa, muuttivat asennettaan matkan varrella. Ihmiset alkoivat seurata kävelyäni ja moni sanoi, että tämä kannusti heitä itseäänkin. Lähinnä miehiltä tuli sellaisia kommentteja, että vau, sä teit sen. Nyt kaikki näkivät ja tajusivat, kuinka iso suoritus tämä oli.
Näin siis Jaana Villanen, joka sananmukaisesti pisti jalalla koreasti. Uusia tempauksia on jo suunniteltu. FinnWalk-konsepti jatkuu samankaltaisena ensi kesänä Porissa ja sen lisäksi suomalaisen luonnon puolesta on jotain ensi kesäksi jo kehitteillä, sillä matkani aikana Suomen luonto nousi aika keskeiseksi tekijäksi. Jotain Suomen luontoa suojelevaa olen suunnitellut, mutta en vielä osaa tarkalleen sanoa, mikä se voisi olla. Ajatus muhii!

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Mika Kanerva
Avainsanat: Hämeenlinna, juristi, kävely, voide, Jaana Villanen, Nuorgam, Finnwalk-kävely, Hanko, Harmonia, Perskindol

Kommentit

Oma kommentti