Oravaisissa asuva myyntipäällikkö Matti Kujanpää loukkasi pikkupoikana oikean jalkateränsä. 32 niveltä meni sijoiltaan ja jalka jäi yli sentin vasenta jalkaa lyhyemmäksi. Säryt ovat heijastelleet selkään siitä saakka.
Matti Kujanpää, 64, oli 5-6-vuotias, kun hän loukkasi kaatuessaan oikean jalkateränsä. Oli talviaika ja miehenalku liukastui niin pahasti, että peräti 32 niveltä meni pois paikoiltaan. Matti muistaa kaatumisensa edelleen kuin eilisen.
– Jalkaa hoidettiin väärin, hän kertoo. – Lääkärit luulivat, että siinä oli tuberkkeli. Olin sairaalassa hyvin pitkään, kunnes isävainaa haki minut kotiin. Paikallinen lääkäri aukaisi kipsin ja isä vei minut Kokkolaan kansanparantajan luokse, joka laittoi jalan parempaan kuntoon.
Matin oikea jalkaterä on ihan tavallisen näköinen, mutta kun säryt iskevät, se turpoaa. Ja kun oikea jalka on toista senttiä vasenta lyhyempi, Matti joutuu pelaamaan pohjallisten kanssa. Molemmat kengät ovat silti samaa numeroa.
– En jalkani takia pysty kävelemään kuin muutaman kilometrin, mutta pyöräillessä se ei haittaa. Tulin viime kesänäkin pyöräilleeksi yli 1800 kilometriä, vaikka pisin päivälenkki ei ollut viittäkymmentä kilometriä pitempi.
Oikea jalka on heijastellut särkytiloja myös selkään. Matti joutui selkävaivojen takia aikoinaan vaihtamaan ammattiakin.
– Tein autokoulunopettajan hommia kymmenen vuotta, mutta sitten oli pakko lopettaa, kun selkä ei kestänyt istumista. Olin välillä pitkiä aikoja Ruotsissa, mutta eläkkeelle jäin Oravaistalojen myyntipäällikön hommista viime vuodenvaihteessa. Vaikka olen nyt virallisesti eläkkeellä, vanhat asiakkaat soittelevat yhä ja olen minä tänä vuonna vielä saanut muutaman talon myytyä. Kiirettä tuntuu silti pitävän, vaikka virallisesti olen jo pois työelämästä.
Matilla ja hänen vaimollaan on kaksi aikuista tytärtä ja viisi lastenlasta. Matin puoliso on kolmatta vuotta eläkkeellä postinjakajan töistä, joita hän ehti tehdä melkein kolme vuosikymmentä.
Jos lapsuudessa sattunutta tapaturmaa ei lasketa, Matti on ollut koko ikänsä hyvin terve mies. Hän ei syö mitään lääkkeitä, ei edes särkylääkkeitä. Kidelaastari poistaa kivut ja säryt sekä jalasta että selästä.
– Olen myöhempinä vuosina näyttänyt jalkaani useammalle ortopedille, mutta ne eivät halua tehdä sille mitään. Sanovat vaan, että jos sille jotakin tekee, se vain siirtää säryn toiseen paikkaan. Minulle on tarjottu särkylääkkeitä, mutta en ole halunnut ruveta käyttämään niitä vaan olen ostanut ulkomailta kaikenlaisia voiteita ja linimenttejä, joista on ollut kieltämättä apua – mutta vain hetken aikaa. Sen jälkeen kun kaksi ja puoli vuotta sitten tutustuin Valioravinnon markkinoimaan Crystal plaster -kidelaastariin, en ole tarvinnut mitään muuta. Kidelaastari on helpottanut särkyjäni sekä jalasta että selästä.
Matti Kujanpää on Oravaisten reumayhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys on virkeä ja valpas ja on herkkä tarttumaan kaikkeen uuteen.
– Kun satuin kuulemaan kidelaastarista, kutsuin sen suomalaisen kehittäjän, insinööri Hans Heden esitelmöimään. Samalla sain muutamia koelaastareita koekäyttöön, ja totesin aika pian, että niistä voisi olla paljonkin apua. Pyysin sekä paikallista apteekkia että luontaistuotekauppaa tilaamaan laastareita, mutta siellä ei asiaa tunnettu ollenkaan ja vei aika pitkään, ennen kuin he lämpenivät. Nykyään laastareita jo saa, kun sana on alkanut levitä ja muutkin tulevat kysymään niitä.
Kun säryt rupeavat kolkuttelemaan, Matti pyytää vaimoaan laittamaan kolme laastaria selkäpuolelle. Jalkaan hän laittaa itse niin ikään kolme laastaria. Enempää hän ei halua, sillä se aiheuttaa hänelle lievää huimausta.
– Jos illalla on selkää alkanut särkeä, herään laastarien laittamisen jälkeen yleensä hyvin virkeänä seuraavana aamuna ja kehun nukkuneeni oikein hyvin, Matti nauraa. – Pidän laastareita paikoillaan viikosta kymmeneen päivään ja niiden kanssa voi aivan hyvin käydä sekä suihkussa että saunassa, eivätkä ne irtoa.
– Sitten voi taas mennä muutama viikko, ennen kuin tarvitsen laastareita uudestaan. Käytän niitä tarpeen mukaan. Nyt ei ole särkyjä eikä kipuja, ei suruja eikä murheita. Osaan elää tämän asian kanssa ja sanon suoraan, että laastarit ovat helpottaneet oloani huomattavasti.
Matti Kujanpää on innokas yhdistysmies, jolla on runsaasti luottamustehtäviä. Hän on Oravaisten reumayhdistyksen puheenjohtaja, mutta hän heiluttaa puheenjohtajan nuijaa myös paikallisessa, hyvin aktiivisessa eläkeläisyhdistyksessä ja hän on ollut kymmenkunta vuotta myös paikallistelevisioyhdistyksen puheenjohtajana.
– Viimeksi mainitussa en ole enää pariin vuoteen ollut kovin aktiivinen vaan nuoremmat hoitelevat ohjelmien tekoa, mutta minut on kuitenkin haluttu pitää jonkinlaisena taustavaikuttajana. Reumayhdistyksen puheenjohtajana olen ollut nyt 6-7 vuotta ja olemme koko ajan olleet yhteyksissä muiden, lähinnä rannikkoseudun kaksikielisten reumayhdistysten kanssa. Olen käynyt kertomassa omista kokemuksistani kidelaastarin käytössä ja näin tieto on levinnyt. Teen sitä ihan kahvipalkalla ja olen valmis tulemaan puhumaan muuallekin, jos vain kiinnostusta riittää.
– Omia vaivojani ei ole koskaan ihan tarkkaan diagnosoitu, mutta jotakin reuman kaltaista särkyä se on, Matti toteaa. – Joten ymmärrän kyllä reumapotilaita ja tiedän omakohtaisesti, miltä tuntuu, kun paikkoja kolottaa.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 10-2006
Kommentit
Oma kommentti