Jarmon hurja sairaustarina: muutama syöpä, pari veritulppaa, tuberkuloosi…

Mainos

Jarmo Kaitasen luulisi kaiken järjen mukaan olevan jo poissa keskuudestamme, sen verran hurja on hänen sairaustarinansa. Mutta ei, jätkä sen kun vain porskuttaa!

Kun kuulee nykyään Helsingissä asuvan Jarmo Kaitasen, 70, elämäntarinan, ei voi kuin siunailla. Sen verran kovan mankelin läpi hän on käynyt.
Jarmo on kotoisin Vammalasta. Pikkukaupungin nuoriso oppi tuntemaan hänen vanhempansa sattuneista syistä varsin hyvin. Jarmon isä Kauko tiivistikin asian hauskasti:
– Vaimo heittää lestiä torin kulmalla ja oma elämä on hiuskarvan varassa!
Selkokielellä tämä tarkoitti sitä, että Kaukon vaimo ja Jarmon äiti oli töissä paikallisessa Alkossa ja että Kaukolla itsellään oli parturiliike. Kauko pyöritti toisena bisneksenään myös toista pikkukaupungin elokuvateattereista, nimeltään Bio-Sampo.
Myös Jarmo tuli kaikille vammalalaisille tutuksi, sillä hän oli menestyksekäs kilpa-autoilija, parhaana saavutuksena Suomen mestaruus viitosryhmän autoilla vuonna 1986.
Ylioppilaaksi päästyään Jarmo kävi kaksivuotisen Rauman kauppaoppilaitoksen, josta valmistui markkinointiin erikoistuneena yo-merkonomina. Työvuodet kuluivat myynnin ja markkinoinnin johtotehtävissä monissa yrityksissä Etelä-Suomen kaupungeissa.
– Piti lähteä vuonna 1979 töihin myös Iraniin, mutta sitten ajatolla Khomeini tuli Pariisista Teheraniin ja sotki mun bisnekseni. Se keikka jäi tekemättä, Jarmo naurahtaa.
Niin menevä mies ei kuitenkaan ollut, ettei olisi ehtinyt vakiintua. Aviota Marjutin, 65, kanssa on kestänyt jo yli 30 vuotta, ja pariskunnalla on 29-vuotias poika Tuomas. Edellisestä liitosta Jarmolla on vielä myös Teemu, 42, jolla on viisivuotias tytär. Jarmosta on siis tehty satakuntalaisittain sanottuna pappa.

Terve mies, kunnes…

Nyt tullaan sitten vuoteen 2002, jolloin Kaitaset asuivat omakotitalossa Helsingin Marjaniemessä.
– Ulkona oli mattotanko, jossa kävin aina ohimennessäni vetämässä leukoja. En varsinaisesti treenannut, mutta 10 leukaa piti mennä koska vaan. Sitten erään kerran en jaksanutkaan kuin kolme leukaa, jolloin päätin, että sitä pitää harjoitella. Sitten ei enää mennyt kuin kaksi leukaa, mikä ihmetytti. Sitten ei enää yhtään, ja mietin kovasti, mikä minua vaivasi.
Jarmo ei lannistunut vaan päätti kohentaa kuntoaan juoksemalla. Pitkätkin matkat sujuivat hyvin ja kovalla vauhdilla. Yllättäen kuitenkin hänen painonsa alkoi nousta, mutta syytä ei ollut näkyvissä. Työt kuitenkin jatkuivat samalla tahdilla kuin ennenkin.
– Kun Tuomas pääsi ylioppilaaksi, minulta tultiin kysymään, olinko ollut ulkomailla, kun olin kummallisen tummanruskea. Painoakin oli tullut lisää, mutta en osannut epäillä yhtään mitään. Nestettä alkoi kuitenkin kerääntyä elimistöön runsaasti.
Viimein 2008 Jarmo lähti lääkäriin, joka Jarmon mukaan varmaan luuli hänen olevan viinamäen miehiä, koska keho oli sen verran pöhöttynyt. Alkoholista ei kuitenkaan ollut kyse. Lääkäri laittoi Jarmon rasituskokeeseen, mutta kun tämä tempaisi huippulukemat, lääkäri tyytyi toteamaan, että Jarmon oli pakko olla hyvässä kunnossa. Totuus oli kuitenkin kaukana siitä.
Keväällä 2009 Jarmo putosi yöllä hotellihuoneensa sängystä, mutta hän luuli sitä vain oudoksi lihaskrampiksi. Unet kuitenkin jatkuivat.
– Saman viikon lopulla sain kohtauksen autoa ajaessani. Kylkeen sattui pirusti enkä pystynyt hengittämään. Pääsin kuitenkin tutulle hierojalle, jolloin krampit hellittivät.
Myöhemmin kävi ilmi, että kummassakin tapauksessa kyse oli keuhkoveritulpasta.

Löytyi valtava kasvain

Työt kuitenkin jatkuivat, mutta Jarmon terveydentila heikkeni koko ajan. Hänellä alkoi ilmetä myös mystisiä raivokohtauksia, ja lopulta hän hakeutui taas vastaanotolle. Lääkäri passiti hänet labraan ja soitti tuloksista: Jarmon piti lähteä heti Helsinkiin ultraääneen. Tällä reissulla hän kaatui asfalttiin ja löi päänsä. Verta tuli paljon. Mies oli todella heikossa hapessa.
Jarmon kunto muuttui yhä huonommaksi. Lopulta hän päätyi Meilahteen, missä hänet ohjattiin sydänosastolle. Kun Jarmo kysyi, miksi hänet sinne vietiin, vastaukseksi tuli, että veriarvot on saatava kuntoon, ennen kuin hänet voidaan leikata. Sitä vaihetta kesti kaksi kuukautta.
Nyt Jarmolle alkoi viimein valjeta, kuinka vakavasta tilanteesta oli kyse.
Jalkapallon kokoinen syöpäkasvain löytyi kesällä 2009. Se oli kasvanut vasemmanpuoleisen munuaisen ja lisämunuaisen päälle ja oli sidoksissa myös haimaan. Jarmolta poistettiin elokuussa kokonaan toinen munuainen ja myös toinen lisämunuainen, mutta onneksi kirurgi sai haiman pelastettua.
Jarmo selvisi isosta operaatiosta kuin ihmeen kaupalla. Syksy sujui sairauslomalla ja jo keväällä 2010 hän oli mielestään oikein hyvässä kunnossa.
Mutta sitten löytyi molemmista keuhkoista syövän etäispesäkkeitä. Alkoi kuuden kuukauden sytostaattikuuri, mutta hoito ei tehonnut. Jarmo oli pakko leikata taas. Alkutalvesta 2011 operoitiin ensin toisen puolen keuhkot, sitten toisen puolen. Ja Jarmo selvisi tästäkin.
Nyt löytyi etäpesäke maksasta!
Keväällä 2012 Jarmon tilannetta tutkittiin taas. Nyt syöpäkoe paljasti, että maksasta löytyi syövän etäpesäke. Mutta vieläkään Jarmo ei ollut valmis heittämään pyyhettä kehään.
– Menin tutun kirurgin luo ja sanoin, että leikattaisko taas. Kuulin, että kyseinen kirurgi tekee myös maksansiirtoja, jolloin kysyin, että eikö vaihdeta yksin tein. Hän totesi kuitenkin, että vaikka vaihdettaisiin, syöpä iskee siihen salamannopeasti. Niin sitten ruvettiin katselemaan allakoita.
Leikkaus tehtiin loppukesästä 2012. Kirurgi kertoi edellisenä iltana Jarmolle, ettei kyseessä ollut mikään pikkujuttu, koska syöpäpesäke oli keskellä maksaa ja niin pahassa paikassa, ettei hän näe sinne kunnolla. Siellä on myös valtavasti verisuonia.
– Hän sanoi myös, että maksasta täytyy jäädä jäljelle vähintään kolmasosa, jotta olisi elinmahdollisuuksia ja että jos näyttää pahalta, hän joutuu laittamaan kaiken takaisin.
Jarmo on kovahermoinen kaveri, niin kuin kilpa-autoilijan kuuluu ollakin. Hänelle tarjottiin leikkausta edeltävänä iltana sekä uni- että rauhoittavaa lääkettä, mutta hän ei ottanut.
– Kerroin, että luen Iltalehden loppuun ja rupean nukkumaan.

Sitten iski tuberkuloosi

Leikkaus onnistui ja maksaa jäi jäljelle sen verran kuin pitikin. Jarmon kunto alkoi taas kohota ja kun hän kävi kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta jälkitarkastuksessa, kävi ilmi, että maksa oli kasvanut saman kokoiseksi kuin se oli ollutkin.
– Maksa on vähän kuin sisiliskon häntä, se kasvaa tilalle, Jarmo viisastelee.
– Seuraavana kesänä pystyin jo ajamaan polkupyörällä, mikä tuntui tosi hienolta.
Tällä välin myös Jarmon äiti oli joutunut sairaalahoitoon. Jarmo läheisineen järjesti äidille vuoden 2012 joulujuhlat sairaalaan. Heti tämän jälkeen hän sairastui: tuli huono olo, kova kuume, ja niin hän joutui joulun välipäivinä taas kerran Meilahden sairaalaan. Jarmoa tutkittiin, ja nyt löytyi pahan olon syy. Kyseessä oli tuberkuloosi eikä kukaan tiedä, mistä se häneen iski.
– Kova lääkitys päälle ja meikäläinen karanteeniin. Vietin kolme viikkoa suljetussa huoneessa. Lääkärit ja hoitajat kävivät katsomassa kumipuvut päällä. Se kevättalvi oli tosi kamalaa aikaa, mutta en silloinkaan ruvennut synkistelemään. Olin koko ajan sitä mieltä, että tästä selvitään.
Jarmo pääsi sairaalasta 2013 keväällä. Kova lääkitys jatkui vielä puoli vuotta.
– Kuuteen vuoteen ei ole ollut mitään vakavampaa ja olen saanut niin sanotut terveen paperit jo ajat sitten, mutta käyn silti vielä tarkastuksissa endokrinologian puolella puolivuosittain ja syövän takia kerran vuodessa, vaikka lääkärit ehdottivatkin kahden vuoden väliä. Halusin kuitenkin sen joka vuosi.
Joko nyt Jarmon sairauskertomus olisi käsitelty? Vielä mitä.
– Syöpä teki semmoisenkin jutun, että mulle kasvoi rinnat. En huomannut sitä heti alkuun, kun olin muutenkin lihava. Rintaleikkaus tehtiin lokakuussa 2018, ja se sujui hyvin. Ei löytynyt syöpää enää sieltäkään.
Jarmon nykyinen lääkitys on lievä. Tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan ja yksi hoitotabletti verenpainetta ja munuaista varten. Kaiken lisäksi oikeanpuoleinen lisämunuainen on ruvennut toimimaan, joten parempaan suuntaan mennään.
– Koko sairastelun ajan olen tehnyt pienimuotoista bisnestä. Vaimokin on kestänyt rinnalla oikein hyvin, hän on huumori-ihmisiä eikä ole taipuvainen mihinkään vammalalaiseen synkkyyteen, Jarmo kertoo.
Entä minkälaisia terveisiä Jarmolla on kaikille syöpäpotilaille?
– En osaa sanoa muuta kuin että jatkaa ihan normaalisti elämää ja yrittää kaiken synkkyyden keskelläkin ajatella mukavia. Ja hyvä on olla koko ajan muiden ihmisten kanssa tekemisissä.

Luontaistuotteet uuteen vauhtiin

Jarmolla on kaikki nämä vuodet ollut lihas- ja nivelkipuihin sopivan unkarilaisen Inno Rheuma Cream -voiteen Baltian ja Skandinavian yksinoikeus. Nyt tarkoitus on saada tuote uuteen vauhtiin, sillä muutama viime vuosi on Jarmolta vierähtänyt kahden rakkaan ihmisen sairausten kanssa.
– Sisko kuoli puolitoista vuotta sitten, ja hyvä perhetuttu, elokuva-alan suurvaikuttaja Jussi Kohonen menehtyi viime kesänä. Jussia me hoidimme hänen kotonaan päivittäin ja olimme paikalla, kun hän menehtyi.
– Innoa menee Baltiassa Tamron kautta eri paikkoihin kuten apteekkeihin ja kylpylöihin, sillä siellä ei ole luontaistuotekauppoja. Suomessa maahantuoja on Oriola, joka jakelee sitä apteekkeihin ja luontaistuotekauppoihin. Nyt aletaan töihin kunnolla sen kanssa!

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Mika Lahtonen
Avainsanat: kasvain, Jarmo Kaitanen

Kommentit

Oma kommentti