Helsinkiläinen tietohallintovastaava Juhana Lahtinen sai ensimmäiset MS-taudin oireensa kolme, neljä vuotta sitten. Sitä ennen hän oli täysin terve mies.
– Minulle tarjottiin interferonilääkitystä, johon en kuitenkaan halunnut ryhtyä. Päätin sen sijaan hakeutua Antioksidanttiklinikalle tohtori Kaarlo Jaakkolan hoitoon.
Juhana Lahtinen, 35, on työskennellyt jo kymmenkunta vuotta Suomen Mielenterveysseuran tietohallintovastaavana. Sen lisäksi hän on vahvasti mukana musiikkituotannossa ja hänellä on myös oma yhtye. Juhana on ollut mukana monella levyllä, ja hän sanookin musiikin olevan hänen toinen ammattinsa.
Menevän miehen menoon alkoi kuitenkin tulla säröjä muutama vuosi sitten. Hänellä oli ollut jo jonkin aikaa omituisia tasapainohäiriöitä, tunnottomuutta erityisesti jaloissa, ja erään vapun jälkeen toinen silmä alkoi yllättäen ”katsoa ihan kaakkoon”, niin kuin Juhana itse asian ilmaisee.
Juhanan vaivojen luultiin aluksi johtuvan karsastuksesta ja hän oli vähällä päätyä karsastusleikkaukseen, mutta sitä siirrettiin, koska Juhanalla oli juuri levyn miksaus kesken. Hän katsoi sen leikkausta tärkeämmäksi. Päätös osoittautui oikeaksi.
– Oireet etenivät koko ajan. Tuli hirveä väsymys ja alkoi esiintyä muistin huononemista ja ajattelun harhaisuutta. Erityisesti lähimuistin kanssa oli ongelmia. Tasapaino-ongelmatkin lisääntyivät, ja nyt myös kävely muuttui hankalaksi. En osannut ajatella näistä oireista yhtään mitään, painoin vain täysillä eteenpäin ja kuvittelin, että kyllä se siitä.
Sitten tuli stop the music. Vuosi sitten heinäkuussa Juhana oli niin huonossa kunnossa, että hän ei enää pärjännyt töissä. Tuli burn out. Karsastuspoliklinikalla löydettiin näköhermotulehdus, jonka jälkeen Juhana passitettiin magneettikuvaan, missä MS-plakit näkyivät selvästi. Diagnoosi seurasi heti.
– Isku ei ollut niin paha kuin olisi voinut kuvitella, sillä sain lopultakin selvyyden siitä, mikä minua vaivasi. Diagnoosi oli omalla tavallaan helpotus, sillä nyt tiesin, ettei tässä kovin huonosti voi käydä.
Neurologian poliklinikalla Juhanalle ehdotettiin beetainterferonihoitoa, mutta hän kieltäytyi siitä. Fysioterapian hän hyväksyi. Kun hän samoihin aikoihin kävi neuvottelemassa tilanteesta homeopaattinsa kanssa, tämä suositteli Juhanalle erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolan vastaanottoa Antioksidanttiklinikalla.
Juhana kävi ensimmäisen kerran Antioksidanttiklinikalla tammikuussa 2007. Laboratoriotutkimusten jälkeen Jaakkola määräsi hänelle monipuolisen antioksidanttilääkityksen, jonka yhtenä keskeisenä tekijänä on koko ajan ollut pakasteneurolipidi.
Kun Juhana saapui Jaakkolan vastaanotolle kolmen kuukauden kuluttua ensikäynnistä, tohtori näki edessään muuttuneen miehen. Juhanan mieli oli selvästi rauhoittunut ja ajatus oli selkeytynyt. Positiivista muutosta ajattelussa alkoi tapahtua jo muutaman viikon antioksidanttikuurin jälkeen. Muutkin oireet olivat lieventyneet.
– Myös kyky tehdä musiikkia oli muuttunut iloisemmaksi, Juhana muistelee. – Enää ei tarvinnut tehdä hommia hampaat irvessä, vaan ilo oli palannut. Erityisesti huomasin pakasteneurolipidin antaneen minulle paljon uutta voimaa ja energiaa. Se on tosi kovaa kamaa!
Myös Juhanan vasemman silmän näkö oli kolmen kuukauden aikana selvästi korjaantunut. Vielä tammikuussa hän ei pystynyt kunnolla tunnistamaan ihmistä, mutta nyt hän tunnisti parin metrin päästä esimerkiksi lääkärin piirteet.
– Myös käsi alkoi pelata paremmin. Aiemmin kitaraa soittaessa vasen käsi muuttui jotenkin holtittomaksi ja pystyin soittamaan vain kolmisen varttia. Nyt pystyin jatkamaan paljon pitempään ja käsi myös toimi paremmin.
Juhana teki kesäkuun puolivälissä seuraavan kontrollikäynnin Antioksidanttiklinikalle. Hän totesi Jaakkolalle, että olo oli edelleen parantunut entisestä, vaikka hän jo edelliskerralla luuli, että olo oli ollut oikein hyvä. Mieliala oli rauhoittunut entisestään ja väsymys selkeästi vähentynyt. Tasapaino oli korjaantumaan päin, joskin aika ajoin esiintyi yhä tiettyä epävarmuutta ja horjahtelua. Ennen antioksidanttihoitoja hän kaatuili muutaman kerran, mutta nyt kaatuilu oli kokonaan loppunut. Myös virtsaamisvaikeudet olivat hellittäneet selvästi ja rakko toimi nyt normaalisti.
– Olen ollut erityisen mieltynyt neurolipidijuomaan, Juhana kertoo. – Reseptissä oli ehdotus, että ottaisin sitä joka toinen tai kolmas päivä, mutta olen halunnut nauttia niin sanottua yhdistelmäjuomaa ihan päivittäin. Olin viikon ulkomailla, jolloin juomaa ei ollut mukana, mutta kun palasin kotiin, huomasin sen positiivisen vaikutuksen entistä selvemmin.
Juhana painaa taas täysillä työelämässä ja suhtautuu toiveikkaasti tulevaisuuteen. Myös hänen äitinsä Kristina Lahtinen, 61, on hakeutunut tohtori Jaakkolan potilaaksi ja hänkin kertoo saaneensa jo muutaman kuukauden antioksidanttihoidoista selvästi myönteisiä tuloksia.
– Hoidon alussa tuntui, että olen väsyneempi kuin ennen, kunnes ymmärsin, että olen rauhoittumassa, Kristina Lahtinen toteaa. – Enää ei ollut kiire joka paikkaan sanomaan omaa mielipidettäni. Myös läheiseni ovat huomanneet käytökseni muuttuneen. Sisareni sanoo, etten ole ollenkaan yhtä hyökkäävä kuin ennen, ja Juhana on samaa mieltä. Tosin en ole vielä saanut miestäni vakuuttumaan siitä, että luonteessani on tapahtunut muutosta, mutta antaa ajan kulua!
– Antioksidanttihoitojen aikana on kuitenkin tapahtunut selvää rauhoittumista, mikä auttaa suhtautumista läheisiini ja tilanteisiin, jotka ennen hermostuttivat ja saivat minut kiukkuiseksi, Kristina Lahtinen nauraa. – Koen poikani tavoin, että nimenomaan tämä Jaakkolan määräämä pakasteneurolipidi on tuonut puhtia elämääni.
”Ravitsemuksellisia vajauksia”
Erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola toteaa, että Juhana Lahtisella oli hänen vastaanotolle tullessaan hyvin selkeitä ravitsemuksellisia vajauksia. D-vitamiiniarvot olivat vain kuudesosa suosituksesta, seleeniarvot olivat vain puolet tavoitteesta ja myös kuparitasot olivat alhaalla. Myös Juhanan rasvahappoarvot olivat huomattavan matalia, ja niinpä tohtori Jaakkola suosittelikin hänelle kalanmaksaöljyä, josta saadaan tärkeiden omega-3-rasvahappojen lisäksi myös A- ja D-vitamiinia.
– Juhanan parantumisessa on merkittävä asia hänen rauhoittumisensa, Jaakkola toteaa. – Hänellä oli ajattelun sumeutta eli niin sanottua aivosumua, jota oli kehittynyt vähitellen, mutta jo 25 vuoden iässä se oli aika vaikeaa. Nyt jo kolmen kuukauden antioksidanttihoidon jälkeen hän kertoi ajatustensa selkeytyneen samalle tasolle kuin lapsena ja että lapsuusvuosilta tuttu onnellisuuden tunne oli palannut.
Jaakkola toteaa, että yhä yleistyvät lasten ja nuorten käytöshäiriöt ovat mitä todennäköisimmin pääasiassa erilaisia ravitsemuksellisia puutostiloja, ja kun ne korjataan, käytöshäiriötkin katoavat.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 10-2007
Kommentit
Oma kommentti