Muistatteko Keijo Thusbergin, josta kerroimme numerossa 5/2008? Hän kertoi saaneensa kiusalliset polvisäryt katoamaan kalaöljyvalmisteen avulla. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin tilanne on edelleen sama.
Keijo Thusbergin, 80, polvet ehtivät kiusata häntä peräti kolmisenkymmentä vuotta, kunnes kymmenkunta vuotta sitten molempiin polviin vaihdettiin tekonivel. Sen jälkeen kävely on sujunut taas kuin tyhjää vaan.
– Polvia särki aika pahasti ja usein öisinkin, Keijo muistelee.
– Särkylääkkeitä kului paljon aina siihen asti, kunnes eräs mieshenkilö suositteli minulle vaivoihini kalaöljyä.
Keijo Thusberg on syntyisin rajantakaisesta Räisälästä, mutta hän asustaa yhdessä vaimonsa kanssa nykyään Etelä-Pohjanmaalla Jalasjärvellä, mikä on Irma-vaimon syntymäpitäjä.
Thusbergit ovat ammatiltaan leipureita ja he pitivät omaa yritystä Kangasalla 12 vuotta, mutta suhdanteiden muututtua Keijo ajoi kymmenen viimeistä työvuottaan Paunun linja-autoa Tampereella. Hän jäi eläkkeelle linja-autonkuljettajan töistä viitisentoista vuotta sitten, jonka jälkeen pariskunta muutti Jalasjärven Ala-Valliin.
Särkyä öisinkin
Viitisen vuotta sitten Keijo ja Irma vaihtoivat jälleen osoitetta, nyt Jalasjärven kirkolle.
– Polvet alkoivat kiusata minua jo alle viisikymppisenä, Keijo muistelee.
– Meillä oli silloin vielä oma leipomo ja touhusin jakeluauton kanssa. Polvet olivat kerrankin niin kipeät, että hain hädissäni eläkettä, mutta tamperelainen luulääkäri sanoi, ettei tuommoisilla polvilla vielä eläkkeelle mennä. Onneksi pääsin Paunulle ajamaan linja-autoa, jolloin ne eivät ihan koko ajan vaivanneet, kun sai istua.
Polvia särki silti yölläkin. Tarvittiin koko ajan vahvempia särkylääkkeitä, mutta kuitenkin kivut herättivät Keijon öisin. Koska nivelet olivat pahasti kuluneet, jalat menivät vääriksi.
– Jalasjärven lääkäri sanoi suoraan, kun hän katsoi mun jalkojani, ettei susta enää ole sikopaimeneksi, Keijo nauraa.
– Onneksi osasin mennä Seinäjoella sellaisen ortopedin luokse, joka määräsi Tampereelle leikattavaksi. Molempiin polviniveliin laitettiin yhtaikaa keinonivelet, ja operaatio onnistui hyvin. Tekonivelet pelaavat tosi mukavasti ja tätä nykyä rappuset menevät ihan helposti sekä ylös että alas. Totta kai alkuun piti vähän opetella kävelemistä, mutta äkkiä se silti kävi.
Nimi muistiin
Tästä on nyt aikaa jo kymmenkunta vuotta. Keijon polvisäryt olivat kuitenkin kadonneet jo pari vuotta ennen polvileikkauksia.
– Olin jo silloin eläkkeellä, kun minua pyydettiin yhtenä viikkona ajamaan koululaisia paunulaisella. Satuin törmäämään mieheen, jolle tulin valittaneeksi polviani.
– Kerroin, että särkylääkkeitä kuluu paljon eikä yöllä saa nukutuksi, jolloin hän suositteli Bio-Marin Plus –nimistä kalaöljyvalmistetta. Kirjoitin nimen ylös ja kun pääsin kotiin, hankin sitä heti ja rupesin ottamaan kahta kapselia päivässä. Sen jälkeen kun Keijo rupesi syömään Bio-Marin Plussaa, hän ei ole tarvinnut särkylääkkeitä. Keijon vaimo Irma Thusberg, 77, on kuunnellut miehensä tarinaa ja nyökkäilee tyytyväisenä.
– Keijo ei tätä ennen ollut ikinä syönyt minkäänlaisia ravintolisiä, mutta Bio-Marin Plus on tehnyt hänelle hyvää. Olen ollut kiinnostunut ravintolisistä jo 70-luvun puolivälistä lähtien ja olen kaupannut hänelle milloin mitäkin valmistetta, mutta ei hän ole ruvennut. Vasta Bio-Marin Plus sai hänet innostumaan, mutta ei hän edelleenkään syö mitään muita aineita.
– Tosi on, Keijo vahvistaa.
– Nyt olen ollut Bio-Marinin vakiokäyttäjä jo 12 vuotta. Tuote on ihan mahtava. Olen siitä todella kiitollinen ja olen kehunut sitä kaikille.
Boccia vei miehen
Sen jälkeen Kun Thusbergit viitisen vuotta sitten muuttivat Jalasjärven keskustaan, Keijo on saanut harrastuspuolelleen aivan uuden lisän. Kyseessä on osumatarkkuutta vaativa pallopeli nimeltä boccia. Se on kuulapeli, joka on varta vasten suunniteltu siten, että se soveltuisi niin eriasteisesti vammaisille kuin myös vammattomille.
– Kun muutimme kirkolle, eläkeliiton ihmiset pyysivät katsomaan, kuinka sitä pelataan. Menin sinne ja jäin heti koukkuun, Keijo naureskelee.
– Kisoissa käydään ja menestystäkin on tullut, muun muassa piirinmestaruus kolmimiehisen joukkueen jäsenenä. Treenaan tätä lajia vähintään kolme kertaa viikossa.
Keijo kävi hiljattain uusimassa ajokorttinsa, kun kahdeksan vuosikymmentä tuli täyteen. Lääkäri katseli, tutki ja käänteli, mutta ei löytänyt teräsmiehestä mitään vikaa. Hän kehotti Keijoa jopa ajamaan autoa ilman silmälaseja, koska näkö oli niin hyvä. Lukiessa Keijo sentään käyttää lähilaseja.
– Mitään reseptilääkettä ei ole vieläkään, hän toteaa tyytyväisenä.
– Pidän myös hyvää huolta kunnostani, sillä teen neljän kilometrin lenkin vähintään kerran päivässä. Se on keppi- eli sauvakävelyä, ja piikit on sekä kantapäissä että sauvoissa, ettei mene nurin. Vaimokin on usein mukana kävelemässä, vaikka hän tekee hiukan lyhemmän lenkin.
– Naapurin mies katsoi satelliitin avulla oman lenkkini pituuden, ja se on tasan neljä kilometriä ja 80 metriä!
Teksti Reijo Ikävalko
Kuvat Anne Anttila
Terveys-Hymy 3-2015
Kommentit
Oma kommentti