Kalervo lähtee eläkkeelle satavuotiaana!

Lohjan Maalikeskuksen perustaja ja omistaja Kalervo Leppäniemi täytti loppukesästä 80 vuotta, mutta vauhti jatkuu hurjana. Hän sanoo, että jos terveyttä riittää, sopivaa eläkeikää ei ole olemassakaan.

Jo runsaat kuusi vuotta sitten Terveys-Hymy 5/2009 kertoi Kalervo Leppäniemestä. Hyväntuulinen ja koko ajan vitsiä suoltava maalikauppias on entisellään – ellei vielä hurjemmassa vedossa. Varsinainen voimalaitos ja tervaskanto.

Leppäniemi meni vuonna 1950 ihan oikeaksi juoksupojaksi paikallisen osuusliikkeen rautaosastolle, missä hän työskenteli 13 vuotta. Siellä hänelle ehdotettiin oman värikaupan pystyttämistä, ja näin alkoi Lohjan Maalikeskuksen tarina. Perustamisvuosi oli 1963 eli jo 52 vuotta sitten.

– Hyvin on mennyt, joskin tämän vuoden kesä on ollut kaikkein hiljaisin. Alkukesä ei sateiden takia ollut suotuisa maalaushommille, mutta myös lama on purrut. Ei ole ollut paljon asiakkaita. Jos joudun sulkemaan putiikin tämän hiljaisuuden takia, täytyy hakea juoksupojan paikkaa jostakin muualta.

Kalervo meni vaimonsa kanssa naimisiin vuonna 1959 ja liitosta syntyi neljä lasta: pojat vuosina 1959, 1963 ja 1967, välissä tytär vuonna 1962. Pojat ovat olleet isänsä apuna kaupan askareissa.

Kuolema kolkuttaa

Vaikka Kalervo suorastaan pursuaa energiaa, ihan ilman vastoinkäymisiä hänkään ei ole selvinnyt. Kuolema on kouraissut kahdesti tyhjää ja onpa Kalervo saanut tämän lisäksi tappouhkauksiakin.

– Olin hiukan alle seitsemänkymppinen, kun sain ison sydäninfarktin. Minua ei ruvettu leikkaamaan, mutta pallolaajennusta yritettiin. Se ei kuitenkaan onnistunut. Lääkäri lohdutti, että luonto tekee tehtävänsä ja rakentaa uutta suonta.

Kalervolle määrättiin myös jatkuva lääkitys, mutta niin kuin huomataan, se ei ole miehen tahtia hidastanut.

Seuraava iso koettelemus sattui seitsemän vuotta sitten marraskuun lopulla. Kalervo liukastui ja löi päänsä oman autonsa kylkeen. Yksi niskanikama murtui kunnolla kahdesta kohtaa ja seuraavakin jonkin verran.

Lääkärien mukaan kuolema oli lähempänä kuin halvaantuminen. Pää tuettiin liikkumattomaksi tukirakenteella, jota mies itse nimitteli häkkyräksi. Hän joutui pitämään sitä kolme kuukautta, mutta maalikauppaan hän palasi jo kahden viikon kuluttua onnettomuudesta. Mies oli hurjan näköinen ja sai kuulla siitä monenlaista kommenttia.

– Koska joulu oli tulossa, mulle ehdotettiin, että häkkyrän kulmiin voisi laittaa kynttilän. Kävisin kuulemma Lucia-neidosta.

Kalervon henki on ollut vaakalaudalla myös vuosituhannen taitteessa, kun hän teki maalikauppaa Virossa.

– Aloitin 1993 ja tein siellä bisnestä yhdeksän vuotta, mutta sitten alkoi elämä käydä vaaralliseksi. Tuli tappotuomio päälle, kun jouduin vaihtamaan henkilökuntaa. En alkuun oikein osannut pelätä, mutta sitten yksi Tikkurilan johtaja sanoi, että tule äkkiä pois sieltä. Ei kannata menettää henkeään jonkun miranolipurkin takia.

Kunnon kolme tekijää

Kalervon terveydessä ei sitten vuoden 2009 ole tapahtunut muutoksia. Hän sanoo pysyvänsä hyvässä iskussa kolmen tekijän avulla. Ensimmäinen on tohtori Matti Tolosen ravintolisät, toinen lääkäri Pentti Suppola ja kolmas Jumala. Aloitetaanpa tohtori Tolosesta.

– Matti on vanha tuttavani ja tunsin jo hänen isänsä, joka teki lateksin avulla kovalevylle hienoja tauluja. Mulla oli rintakipuja infaktin jälkeen, mutta ne katosivat, kun pääsin juttusille Matin kanssa. Olen siitä lähtien syönyt hänen kehittämiään tuotteita eikä rintakivuista ole tietoakaan.

Kalervo ottaa päivittäin kahdeksaa eri valmistetta ja terveys on rautaa: yksi E-EPA, kaksi 100 mg ubikinonia, kaksi berberiiniä, magnesiumia, D-vitamiinia, fosfoseriiniä, nivelamiinia ja sportkarnosiinia.
Pentti Suppola on Kalervon luotettu henkilääkäri, johon hän luottaa kuin vuoreen.

– Hänkin tietää Matin pillereistä ja hyväksyy ne. Eräs naislääkäri, joka on perhetuttu, aikoinaan vähän viittasi kintaalla Matin valmisteille, mutta sitten hän tuli sanomaan mulle, että kuule Kalervo, jos kalaöljystä puhutaan, niin se Tolosen E-EPA on paras.

Uskon tiellä Kalervo on ehtinyt kulkea vasta reilut 40 vuotta.

– En ole alusta asti ollut uskovainen vaan olin pikemminkin tanssiparketin miehiä. Käytin myös alkoholia. Olen kuitenkin aina uskonut Jumalaan sen verran, että mietin tosissani, tarkoittiko Jumala minulle senkaltaista elämää.

Niinpä sitten Vivamolla vuonna 1974 kaksi pappia tuli sormi suorana Kalervoa kohti ja he kysyivät, että mies, miten on sielusi laita, minne olet matkalla.

– Siitä lähtien olen yrittänyt kompuroida taivastietä siinä toivossa, että pääsisin vähän parempaan paikkaan. Mutta siellä ei enää tehdä maalikauppaa.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuva Matti Matikainen

Terveys-Hymy 10-2015

Teksti: Hymy
Avainsanat: sydäninfarkti, rintakipu, vanhemman ravintolisä

Kommentit

Maalikauppiaat ovat sitkeää väkeä. Rovaniemellä pyörii alan bisneksesä pitkälti yli 80-vuotias Arvo Laitinen.

Oma kommentti