Kilpirauhasen toimintaan seleeniä

Helsingin ja Itä-Suomen yliopiston dosentti Heikki Korpela on väitellyt seleenistä. Hän pohdiskelee tässä jutussa, miksi kilpirauhasen vajaatoiminta on yhä yleisempi sairaus ja voiko yleistyminen johtua liian vähäisestä seleenin saannista.

Seleeni on ihmisen terveydelle elintärkeä hivenaine. Ravitsemustieteen professori Margaret Rayman kuvaa Lancet-tiedelehden artikkelissa, miksi seleeni on kilpirauhasen toiminnalle tärkeä hivenaine.

Suomalaiset eläinlääkäripatologit havaitsivat lähes 60 vuotta sitten, että naudalla seleenin puute synnyttää . Seleeniä sisältävät entsyymit sammuttavat hapetusstressiä ja ne edistävät kilpirauhasen T3-hormonin muodostumista. Kilpirauhasen vajaatoiminta liittyy usein kilpirauhasen hormonien resistenssiin (tehottomuuteen). Yli 300 000 suomalaista sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja se on hyvin yleinen sairaus myös ikääntyvillä koirilla.

Kilpirauhashormonit säätelevät hapenkulutusta ja happiradikaalien määrää. Kilpirauhasen hormonit, tyroksiini (T4-hormoni) ja trijodityroniini (T3-hormoni) toimivat elimistön moottoreina. Ne säätelevät melkein kaikkia elimistön toimintoja. Kun kilpirauhanen tuottaa hormoneja liikaa, elimistö käy ylikierroksilla. Kun kilpirauhanen tuottaa hormoneja liian vähän, elimistön toiminta hidastuu.

Kilpirauhashormonit säätelevät myös elimistön hapenkulutusta. Se puolestaan vaikuttaa happiradikaalien määrään. Mitä suurempi on elimistön hapenkulutus, sitä enemmän happiradikaaleja muodostuu.

Yhteydessä krooniseen tulehdukseen

Seleeniä sisältävät entsyymit edistävät aktiivisen T3-hormonin muodostumista T4-hormonista. Kilpirauhasen hormoneista T3-hormoni on huomattavasti aktiivisempi kuin T4-hormoni. Jos dejodinaasientsyymien aktiivisuus on suuri, T3-hormonia muodostuu enemmän. Seleenin niukka saanti tai perintötekijöistä johtuva geenivirhe pienentävät dejodinaasien aktiivisuutta, mikä puolestaan vähentää aktiivisen T3-hormonin muodostumista.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyy kilpirauhasen krooninen tulehdus (autoimmuunitulehdus) ja happiradikaalien liikaeritys eli hapetusstressi. Krooninen tulehdus aktivoi tulehdussoluja erittämään tulehdusta kiihdyttäviä välittäjäaineita (sytokiinejä) ja soluja vaurioittavia hapen radikaaleja ja happiyhdisteitä kuten vetyperoksidi, superoksidiradikaali, hydroksyyliradikaali, hypokloriitti ja peroksinitriitti.

Kilpirauhasen vajaatoiminta liittyy usein kilpirauhasen hormonien resistenssiin. Haitalliset sytokiinit ja hapen radikaalit synnyttävät kilpirauhasen toimintahäiriön. Ne heikentävät myös kilpirauhasen hormonien fysiologista vaikutusta. Kun kilpirauhasen hormonien fysiologinen

vaikutus heikkenee, syntyy hormonien resistenssi eli tehottomuus.

Kilpirauhashormonien resistenssi on usein yhteydessä insuliiniresistenssiin. Sen vuoksi lievä ja oireeton hypotyreoosi jää usein tunnistamatta, koska kilpirauhaskokeiden tulkinta on vaikeaa, eikä veren kilpirauhashormonien pitoisuus välttämättä heijasta kudoksen toiminnallista hormonipitoisuutta.

Seleeni sammuttaa hapetusstressiä

Seleenin biologinen vaikutus liittyy seleeniä sisältäviin proteiineihin (entsyymeihin). Nykyisin tunnetaan lähes 30 seleenientsyymiä. Seleenientsyymien toimintakyky riippuu sekä seleenin saannista että perintötekijöistä. Tärkeimpiä seleeniä sisältäviä entsyymejä ovat glutationiperoksidaasit ja jodityroniinidejodinaasit. Seleenientsyymit sammuttavat kilpirauhasen hapetusstressiä ja säätelevät kilpirauhashormonien muodostumista.

Kilpirauhasessa muodostuu runsaasti vetyperoksidia, ja esimerkiksi kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH) lisää kilpirauhasen vetyperoksidin määrää. Seleenientsyymi muuttaa kilpirauhasen soluissa syntyneen haitallisen vetyperoksidin ja muut peroksidit vaarattomaan muotoon ja estää soluvaurioiden syntymistä. Liian suuri vetyperoksidin määrä heikentää myös kilpirauhasen hormonien toimintaa. Jo 30 vuotta sitten todettiin, että kilpirauhasen suureen vetyperoksidipitoisuuteen liittyy kilpirauhasen lisääntynyt autovasta-aineiden määrä.

Terveys-Hymy 9-2016