Anja Pasanen tuntuu sairastaneen vähintään puolet lääkärikirjan sairauksista, mutta siitä huolimatta hänellä ja hänen miehellään on ollut aikaa sijaislapsille, kun omat pojat lensivät pesästä.
Anja Pasanen, 68, ei ole vieläkään varma, missä osoitteessa hän asuu ja mihin kuntaan hän kuuluu. Nykyinen osoite on Kolmisoppisentie, mutta ihan alkuun se oli Kantolantie ja sen jälkeen Kaakkolammentie, ennen kuin se muutettiin nykyiseen muotoonsa.
Anja viisasteleekin, että on itse käytävä katsomassa, mihinkä ollaan menossa, jos joku kysyy osoitetta.
Anjan ja hänen miehensä Matin, 72, osoite on Keihärinkoski, joka kuuluu Viitasaareen, mutta pariskunta asuu kuitenkin Kivijärven puolella. Viitasaaren rajalle on matkaa vain 300 metriä, ja posti sekä sähköt tulevat sieltä, mikä selittää Viitasaaren postiosoitteen.
– On meitä riepoteltu, Anja huokaa.
– Ei oikein itsekään tiedä, kuuluuko Viitasaareen vai Kivijärveen, mutta pidän itseäni mieluummin viitasaarelaisena, kun olen sieltä syntyisinkin. Muutenkin kaikki asiat hoidetaan siellä, sillä se on lähin iso taajama. Meiltä on sinne matkaa 42 kilometriä.
Myös Anjan työ- ja sairauskuviot ovat tavallista kiharaisemmat. Aloitetaan töistä.
– Tulin tähän taloon vuonna 1960 tavallaan miniäksi, sillä tässä asui kolme miehen setää ja yksi täti. Hoidimme vanhuksia 32 vuotta. Meillä oli lehmiä ja kanoja, mutta niistä jouduttiin luopumaan, kun minulle tuli sairauksia, astmaa ja muuta. Isäntä viljeli jonkin aikaa siemenviljaa ja perunaa, mutta minä lähdin vuoden mittaiselle kokkikurssille, kun tuli semmoinen tunne, etten saanut kotona oikein mitään aikaiseksi.
Kokkikurssin päätyttyä Anja sai työpaikan Viitasaarella sijaitsevasta Valtion ravitsemuskeskuksesta, missä hän työskenteli alkuun keittiöapulaisena mutta sittemmin myös keittäjänä.
– Entinen keittäjä lähti pois ja emäntä sanoi, että minä saan jatkaa. Se oli aikamoinen haaste ja pelotti, sillä aamupäivisin kävi yli 300 ihmistä ruokailemassa. Hyvin se kuitenkin sujui. Jouduin ikävä kyllä jäämään eläkkeelle jo alle viisikymppisenä, kun selkä sippasi ja niskasta löytyi pari välilevyn pullistumaa. Se oli tosi kova paikka.
Anja olin ollut eläkkeellä jonkin aikaa, kun hänelle tuli tunne, ettei tästä tule mitään.
– Sanoin isännälle, että eikös oteta sijaislapsia, kun molemmat omat pojat olivat jo lähdössä pois. Ja niinhän me otettiin: ensin saatiin tyttö, ja kun hän kasvoi isoksi, otimme vielä kaksi poikaa, jotka hekin lähtivät aikanaan maailmalle. Siinä välissä meillä on ollut myös lyhyempiä aikoja kesälapsia ja muiden sijaisvanhempien lapsia. Tykkään laittaa ruokaa isommalle porukalle kuin kahdelle hengelle, ja tulihan sitä jo aikoinaan Varkilla harjoiteltua, Anja nauraa.
– Välit ovat hyvät ja lämpimät kaikkiin. Kun meillä oli kesällä 50-vuotishääpäivät, vuokrattiin iso kämppä Hyrynsalmelta ja juhlittiin. Sinne tulivat kaikki lapsineen. Omat pojat ovat jo yli nelikymppisiä ja niillä on kahdeksan lasta. Sijaislapsilla on yhteensä seitsemän lasta, joten meillä on kaikkiaan 15 lastenlasta.
Näin monen sijaislapsen hoitaminen – omien poikien jälkeen – on kova juttu kenelle tahansa terveellekin, mutta Anja on kaiken lisäksi koko ajan sairastanut yhtä sun toista. Allergioiden ja astman sekä selkä- ja niskavaivojen lisäksi Anjalla todettiin toistakymmentä vuotta sitten kohtusyöpä, joka saatiin hoidettua.
Hänellä on reseptilääkitys kolesteroliin, fibromyalgiaan ja levottomiin jalkoihin. Myös sydänlääke kuuluu päivittäiseen repertuaariin ja jossakin vaiheessa hänellä oli vasemmassa poskessa myös kolmoishermosärkyä, joka onneksi sittemmin meni menojaan.
– Mutta pahin kremppa viime vuosina on olleet polvet! Liikuin vielä kuusi vuotta sitten liukkaasti ja löin vasemman polveni massiiviseen mäntyiseen sänkyyn. Polvikierukka purskahti ulos, ja ennen kuin sitä päästiin leikkaamaan, varasin niin paljon oikealle polvelleni, että sekin kipeytyi. Viime vuodet ovat menneet polvien kanssa leikkiessä, ja oikea on ollut pahempi. Polvia särki kaikkein eniten, jos nostelin jotakin painavaa tai kävelin pikkuisenkin. En suoraan sanoen pystynyt pahemmin kävelemäänkään.
– Polvivaivoja on yritetty hoitaa vaikka minkälaisilla konsteilla. Olen syönyt tulehduskipulääkkeitä, samoin kukonhelttaa, ja sitä on pistetty piikkeinäkin. Myös kortisonilla on hoidettu, mutta apua ei ole tullut kuin hetkellisesti. Kaksi vuotta yhtäkyytiä oli nestettä oikeassa polvessa, ja sitä otettiin aina vähän päästä pois. Lopulta ajattelin, että antaa olla.
Sitten onnellinen sattuma puuttui peliin.
– Kuuntelin Matin kanssa yhtenä lauantai-iltana paikallista Järviradiota, missä haettiin kymmentä nivelvaivoja potevaa ihmistä luontaistuotekokeiluun, missä tarjottiin koehenkilöille ilmaiseksi Nokkos-Kalkki-Inkivääri+vihersimpukka -nimistä valmistetta. Soitin heti miniälle ja pyysin ilmoittamaan minut mukaan, ja niinhän se onnistui. Se oli kuin lottovoitto.
Anja alkoi ottaa kaksi tablettia aamulla ja kaksi illalla.
– Valmiste alkoi toimia jo kahden viikon päästä. Nivelet muuttuivat liukkaammiksi, kipu hävisi pikkuhiljaa ja samoin neste polvesta. Köpöttely muuttui kävelyksi. Kuukauden kuurin jälkeen en enää muistanut koko polvivaivoja, mutta eiväthän ne enää tule uuden veroisiksi. Tilanteeseen nähden polvet ovat kuitenkin nykyään ihan hyvät.
– Loukkasin hiljattain hiukan uudestaan jalkaani, kun rupesin nostelemaan kirjahyllyn kaappia, mutta uskon ongelman katoavan jälleen ihan samalla valmisteella. Usko siihen on luja.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 12-10
Kommentit
Oma kommentti