Lihavien lasten osuus on kolminkertaistunut

Hanna PartanenTelkkarista tuttu ravitsemusterapeutti Hanna Partanen on huolissaan lasten ja nuorten ravitsemuksesta. Ylipainoisten lasten osuus on  30 vuodessa peräti kolminkertaistunut.

– Vihanneksia ja hedelmiä syödään liian vähän, ja myös hyödyllisiä, kalasta saatavia omega-3-rasvahappoja saadaan huolestuttavan niukalti.

Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen, 28, sanoo suoraan, että vastuu kehityksestä on vanhemmilla. He toimivat lasten roolimalleina myös ravitsemusasioissa.

– Ei voi pakottaa lasta syömään aamupuuroa ja aamiaista, jos aikuinen itsekään ei syö. Lapset eivät ole tyhmiä. Potilaanani oli hiljattain kolmekymppinen ylipainoinen nainen, jolta tulin kysyneeksi, syökö hän aamiaista. Nainen totesi, että pakko oli opetella, kun hänen kuusivuotias poikansa alkoi tiukata häneltä, miksi hänen piti syödä aamiaista, kun äiti itsekään ei syönyt.

– Aikuisen velvollisuus lasta kohtaan on, että tarjolla on monipuolisesti erilaisia ravitsemusjuttuja ja että pöydästä löytyy myös vihanneksia ja muuta terveellistä syötävää. Lapsi saa itse valita, ei hänelle tarvitse tuputtaa. Kukaan neljästä kummilapsestani ei ole ikinä kieltäytynyt, jos olen pilkkonut omenat pöytään valmiiksi lohkoiksi. Ne häviävät sen siliän tien. Täytyy vain nähdä vähän vaivaa.

Hanna Partanen nimeää napostelukulttuurin yhdeksi suureksi ongelmaksi lasten ja nuorten ravitsemuksessa.

– Perheen yhteistä aikaa on nykyään niin vähän ja porukka jakautuu omille teilleen muun muassa lasten harrastusten vuoksi. Silloin päivällinen saattaa jäädä suorastaan väliin, sillä vanhemmat olettavat lapsen syöneen hyvän ja maittavan lounaan koulussa. Usein esimerkiksi pienillä pojilla on kuitenkin niin kova kiire ulos leikkimään, että ruokailuhommat unohtuvat kokonaan.

Hanna peräänkuuluttaa perheen yhteistä aikaa nimenomaan ruokaan liittyvissä tilanteissa.

– Jos lapsi pääsee mukaan tekemään ruokaa, siitä tulee hauska leikki. Olen itse tehnyt ruokaa ja myös leiponut ihan pienestä pitäen, ja tällä tavalla oma mielenkiintoni näihin asioihin heräsi. Tietyissä ikäryhmissä esiintyy ruoka-ainefobiaa, mutta jos lapsi otetaan mukaan ruuanlaittoon, hän haluaa maistaa kaikenlaista ja oppii näin myös syömään monipuolisesti.

Hanna suosittelee lapsille ja nuorille kasvisten ja hedelmien syönnin lisäämistä ja turhien välipalojen välttämistä.

– Ennen vanhaan lapsilla oli kerran viikossa karkkipäivä, mikä on mielestäni edelleen oikein hyvä systeemi. Aina silloin tällöin voi herkutella, jos kokonaisuus on kunnossa, mutta jatkuva makeiden napostelu ei ole hyvästä.

Hanna on huomannut erään ryhmän, joka on jatkuvassa napostelu- ja karkkikierteessä: avioerolapset.

– Eronneet vanhemmat saattavat kilpailla keskenään, kumpi vie toista enemmän mäkkäriin ja kumpi antaa syödä enemmän herkkuja. Koska avioerolapsia alkaa kohta olla jo puolet, voi vain laskea, kuinka suurta määrää tämä asia koskee.

Lihavien lasten osuus on 30 viime vuoden aikana peräti triplaantunut. Ja jos joku on lapsena lihava, hän on hyvin suurella todennäköisyydellä sitä myös aikuisena.

– Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, sanotaan sananlaskussa, ja se pätee erityisen hyvin juuri ruokailu- ja ravintotottumuksissa, Hanna toteaa. – Hyvin paljon siitä, mitä ravitsemusasioissa opitaan kotona, siirtyy seuraavaan sukupolveen.

Koska sekä aikuisten että lasten ravitsemus on länsimaissa vinoutunut karkkien, limsojen, herkkujen, pikaruuan ja puolivalmisteiden suuntaan, ravinnon rasvahappokoostumus on kääntynyt mullin mallin. Elimistöömme kertyy aivan liikaa omega-6-tyyppisiä rasvahappoja suhteessa omega-3-rasvahappoihin. Viimeksi mainittuja saadaan nimenomaan kalasta.

– Kalan käyttö näyttää vähenevän koko ajan. Mitä nuorempaan ikäpolveen mennään, sitä selvemmin kalapuikkosyndrooma tulee vastaan. Kalapuikko on ainoa kalaruoka, mitä lapset syövät ja mitä heille edes tarjotaan, eivätkä kalapuikot ole hyviä omega-3-rasvahappojen lähteitä. Kalapuikot valmistetaan seistä, joka on vähärasvainen kala.

– Vanhempi ikäluokka ja varsinkin eläkeläiset syövät kalaa suhteellisen paljon ja usein ihan suositusten mukaisesti eli kaksi kala-ateriaa viikossa, mutta nuoremman väen keskuudessa kalaa syödään harvoin edes viikoittain.

Hanna Partanen arvelee, että yksi kalan välttämisen syistä saattaa johtua yleisestä rasvakammosta. Pelätään myös hyödyllisiä kalarasvoja.

– Tämä koskee lähinnä tyttöjä ja naisia. Jos on pienestä asti tuijottanut painoaan, kaikki rasva tuntuu pahalta. Tällaiset ihmiset eivät suostu käyttämään ruuanlaitossaan öljyä eivätkä he halua salaattiinsakaan kastiketta. Missään nimessä he eivät sivele leivän päälle levitettä, josta myös saisi omega-3-rasvahappoja. Näin hyvälaatuinen rasva jää kokonaan ruokavaliosta pois ja alkaa tulla omega-3:n puutosta.

Hanna Partanen ymmärtää, etteivät kaikki pidä kalasta – ja toiset suorastaan inhoavat kalaa. Valitettavasti.

– Jos puhutaan ravintolisistä ja kalaöljyvalmisteista, olen tietysti sitä mieltä, että mieluummin aina ruuasta kuin purkista, mutta jos kalan nauttiminen todella on hankalaa ja jos perheessä on kala-allergikko, silloin kalaöljykapselien nauttiminen on ihan hyvä vaihtoehto.

Hanna kertoo seuranneensa kalaöljyvalmisteilla tehtyjä tutkimuksia, ja aivan erityisesti hän on kiinnittänyt eye q -nimisellä tuotteella tehtyihin isoihin väestötutkimuksiin englantilaisten koululaisten parissa.

– Olen tieteenalan ihminen, joten haluan aina nähdä tutkimustulokset, ennen kuin otan kantaa asioihin. Eye q -nimisellä kirunaaliöljyksi kutsutulla valmisteella tehdyt tutkimukset ovat niin vakuuttavia, että olen ollut suorastaan yllättynyt. Valmisteella on saatu hyvin myönteisiä tuloksia sekä oppimishäiriöistä kärsivillä että ihan tavallisilla, terveillä lapsilla.

Eye q näyttää auttavan lukemis- ja kirjoittamisongelmissa, mutta se vaikuttaa myös yleiseen keskittymiseen ja ylivilkkauteen.

Hanna Partanen on näkemiensä tutkimusten perusteella valmis suosittelemaan eye q -valmistetta sellaisille koululaisille, jotka eivät joko voi syödä kalaa tai jotka eivät vain yksinkertaisesti pidä kalasta. Tytöille hänellä on sellaisia terveisiä, etteivät kalaöljykapselit lihota. Niissä ei kerta kaikkiaan ole niin paljon energiaa, että ne lihottaisivat.

Ruotsissa on sitä paitsi menossa parhaillaan tutkimus, jossa eye q -kapseleita annetaan vaikeasti ylipainoisille lapsille. Jo alkutulokset vaikuttavat hyvin rohkaisevilta. Omega-3-rasvahapoista ja painonhallinnasta on olemassa jo aikaisempiakin näyttöjä.

Hanna toppuuttelee vielä kertaalleen suomalaisten rasvakammoa.

– Se on aiheuttanut vajeen hyvistä rasvahapoista. On muistettava, että aivoista suurin osa on rasvaa ja että meidän aivomme tarvitsevat koko ajan hyviä rasvahappoja. Senhän näkee eye q:n avulla saaduista positiivisista oppimistuloksistakin. Turha rasvakammo on siis syytä unohtaa.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Miguel Vera

Terveys-Hymy 9-2007

Teksti:Harmonia
Avainsanat: laihdutus, ylipaino, lihavuus, lasten ylipaino, oppimishäiriöt, eye q

Kommentit

Oma kommentti