Pyhännöllä asuva Aino-Kyllikki Mankinen oli täysin terve aina kuusikymppiseksi asti, mutta sitten kymmenen vuoden ympärivuorokautinen työputki alkoi kostautua.
Aino-Kyllikki Mankinen, 68, arvelee itsekin, että hänen vuorokaudessaan on tunteja pahimmillaan 27. Niin moneen paikkaan tämä voimapakkaus ehtii. Vaikka hänellä on vuosia jo reilusti yli virallisen eläkeiän, hän työskentelee edelleen täysillä sekä luontaistuotekauppiaana että osteopaattina. Hänen firmansa nimi on Hoitola Aino-Kyllikki.
Jaa että missä sijaitsee Pyhäntö? Hyvä kysymys, vaikka Aino-Kyllikki kehua retosteleekin asustavansa vain 25 km päässä Suomen keskipisteestä. Kajaaniin on matkaa 76 km, Iisalmeen 77, Ouluun 125 km, Ylivieskaan 100 ja Oulaisiin vähän yli 100 kilometriä.
Aino-Kyllikki on yksi suomalaisen luontaistuotekaupan pioneereista, sillä hän perusti liikkeensä jo vuonna 1984 eli peräti 25 vuotta sitten. Ennen luontaistuotekauppias- ja osteopaattiuraansa hän ajoi ambulanssia kahdeksan vuotta.
– Hyvä ystäväni haali minut osteopaattikursseille ja sitten rupesin myös luontaistuotekauppiaaksi. En ole alan vaihtoa katunut, vaikka edellinenkin työ oli hyvin mielenkiintoinen. Kahta samanlaista päivää ei ollut.
Aino-Kyllikillä on aikuinen tytär, joka hänkin työskentelee luontaistuotealalla, mutta myymälässään rautarouva on yksin. Kysymys, onko Aino-Kyllikki naimisissa, eronnut vai vapaalla jalalla, tuottaa mattinykäsmäisen vastauksen:
– Siltä väliltä, hän nauraa. – Ehkä olen, ehkä en.
Parempi siis siirtyä työasioihin, ja niitä onkin riittänyt. Aino-Kyllikki on ollut niin kova tekemään töitä, ettei työhulluus ole ollut kaukana. Hän muistelee hurjimpina vuosinaan ottaneensa osteopaattina asiakkaita vastaan vielä yhden aikaan yölläkin. Työtahti oli niin kova, ettei hän aina muistanut, elettiinkö kesää vai talvea. Hulluinta työputkea kesti kymmenkunta vuotta.
– Sitten alkoivat lonkat reistata, kun en pitänyt koskaan lomia, hän huokaa. – Hoidin muita, mutta en muistanut hoitaa itseäni. Ensiksi rupesi vasen lonkka kenkkuilemaan. Vasenta lonkkaa on nyt leikattu neljä kertaa ja oikeaa kahdesti. Molemmilla puolilla on keinonivelet.
– Nyt on oikea polvi ruvennut reistaamaan. Se alkoi ihan yhtäkkiä viime kevätkesästä. Se oli tosi kipeä ja turvoksissa kuin tukki. Kivut olivat sen verran kovat, että jouduin olemaan välillä jopa töistä pois, mikä herätti suurta ihmetystä.
– Polvea on tutkittu ja on kuulemma helpompi sanoa, mitä vikaa siellä ei ole. On luupiikkejä, kulumaa ja särkymää ja ties mitä. Tanssimaan kun menee, pitää sanoa kavaljeerille, että ei tanssita valssia, polkkaa eikä jenkkaa, mutta kaikki muut pelit menevät. Käyn kahdesti viikossa tanssimassa, uin sekä järvessä että avannossa ja liikun ylipäätään mahdollisimman paljon. Yksi salaisuus tähän hurjaan tarmoon ja energiaan on varmaan myös Vitacom Pharman Mivitotal flex. Se pitää virkeänä minut virkeänä ja liikkeellä hurjan luonteeni lisäksi.
Aino-Kyllikkiä on leikelty sen verran, ettei ajatus polvioperaatiosta kiehdo, vaikka hän tietää sen olevan lastenleikkiä lonkkaleikkauksiin verrattuna. Eräs tanssikavaljeerikin tuli hakemaan, vaikka häneltä oli edellispäivänä leikattu polvi. Aino-Kyllikki on toki harkinnut leikkaukseen menoa, mutta hän aikoo kuitenkin katsoa ensin, kuinka hän pärjää Vitacom Pharman valmisteilla. Nyt puhutaan niveltuote Nivelflexistä sekä kipuja poistavasta Fortodolista.
– Polvi haittaa sekä liikkeellä että levossa eikä se aina anna nukkua. Pitää vain opetella käyttämään jalkaa oikein. Totta kai se kiusaa, koska teen seisomatyötä, ja erityisesti sen huomaa, kun illalla menee kotiin. Myös portaat ovat hankalat, ja pitää katsoa, ettei astu kipeä jalka edellä. Alaspäin tulo portaissa on hankalampaa kuin ylös kiipeäminen.
Aino-Kyllikki on vannoutunut Vitacom Pharman (www.vitacom.fi) valmisteiden käyttäjä. Heti kun kyseisen firman tuotevalikoimaan tuli jokin aika sitten nivelvaivoihin tarkoitettu Nivelflex, hän alkoi kokeilla sen tehoa.
– Yleensä otan aamulla kaksi ja illalla kaksi tablettia, mutta jos tilanne vaatii, nappaan vähän enemmän. Kipuihin otan lisäksi Fortodolia enkä tarvitse varsinaisia särkylääkkeitä. Nyt turvotus on laskenut ja kivutkin ovat vähentyneet. Nämä tuntuvatkin toimivan hyvin yhdessä. Kivut jäisivät varmaan kokonaan pois, jos vain malttaisi maata, mutta eihän se onnistu. Pystyin syksyllä touhuamaan marjapehkoissakin, vaikka se on aikamoista kyykkimistä ja käy polvien päälle, koska jäykkyys nivelissä oli nyt vähäisempää.
Aino-Kyllikki pitää nyt itseään koekaniinina ja odottaa innolla, pitävätkö hänen käyttämänsä luontaistuotteet polven aisoissa ja pystyykö hän näin välttämään koko leikkauksen.
– Ehkä olen menossa, ehkä en, mutta se vähän riippuu ja roikkuu, hän pohdiskelee kuin paraskin poliitikko. – Kaikki on kiinni polven kunnosta, mutta ainahan on parempi, että se on paremmassa kunnossa vaikka menisinkin operoitavaksi. Mutta jos se nyt alkaa muuten hoitua, niin sitten en mene!
Teksti:
Kuva: Arto Tulima
Kommentit
Oma kommentti