Matin jalat ovat taas kunnossa

– Pidetään itsestään selvyytenä, että jalat toimivat, mutta eihän asia suinkaan ole niin, Matti Raatikainen toteaa. Matti tietää, mistä puhuu, sillä hänen jalkapohjansa kovettuma oli aikoinaan niin kipeä, että käveleminen tuotti vaikeuksia.

Viitasaarelainen Matti Raatikainen, 66, on elämänsä aikana ehtinyt yhtä ja toista. Nyt hän on kuitenkin jo eläkkeellä.

– Olin viimeiset 15 vuotta yrittäjänä, mutta kaihdan sitä sanaa. Käyttäisin mielelläni itsestäni nimitystä helkkarin hyvä työmies, hän viisastelee.

– On mulla vieläkin firma pystyssä. Tein teollisuudelle huoltotöitä ja minulla oli pikkuisen erikoisala, sillä se oli paineilmatyökalujen korjaus, huolto ja momenttiavainten kalibrointi.

Käsi ylös, hyvät lukijat, jos ymmärsitte, mikä on Matin erikoisala. Parasta siis lienee uskoa, mitä hän sanoo.

Myös Matin puoliso Anja, 64, on jo eläkkeellä. Hän teki pitkän työn Valiolla ja oli mukana Aurajuuston valmistusprosessissa. Pariskunnalla on poika, jolla on kaksi lasta, 15-vuotias poika ja 10-vuotias tyttö.

– Meillä on vaimon kanssa ikäeroa kaksi vuotta, kaksi kuukautta ja kaksi päivää, Matti pudottelee.

–  Tunneista ei ole tietoa.

Kävely teki kipeää

Huumoria Matti on elämässään totisesti tarvinnutkin, sillä häneen iski vuosituhannen alussa munuaissyöpä. Toinen munuainen leikattiin pois, mutta Matti on pärjännyt sen jälkeen mainiosti yhdelläkin. Onneksi niitä on ihmisellä lähtökohtaisesti kaksi.

– Muutama vuosi sen jälkeen alkoi tulla samanlaisia kummia oireita kuin munuaissyövän yhteydessä, mikä tietysti pelästytti. Tutkimusten jälkeen nappasivat haimasta palasen pois, mutta siihen se on sitten jäänyt.

Mitään reseptilääkitystä ei ole, ja Matin kunto on 66-vuotiaaksi mieheksi kohtalaisen hyvä.

– Olen hoikka kaveri ja olen aina pyrkinyt pitämään itsestäni huolta. Katson tarkkaan, mitä syön ja elämäntapani ovat muutenkin säännölliset. Menen nukkumaan iltauutisten jälkeen ja aamulla nousen viiden aikaan pirteänä kuin peiponpoika.

Yksi sitkeä murhe Matilla on kuitenkin ollut.

– Minulla kehittyi jo nuorena vasemman jalan päkiään kovettuma, mutta en kiireiltäni oikein joutanut panostamaan siihen ja hoitamaan sitä. Uskottelin itsekseni, että kyllä tässä pärjätään.

Iän myötä vaiva paheni.

– Kokeilin kaiken maailman jalkojenhoitoja, rasvoja ja reseptejä ja kävin monella jalkojenhoitajalla. Ne rassasivat ja voitelivat ja viilasivat ja höyläsivät hiomakoneella sitä kovettumaa, mutta apua ei löytynyt. Tuntui, että vaiva vain paheni, kun sitä ärsytettiin. Kävelystä tuli tosi vaikeaa ja jouduin tekemään omatekoisia pehmusteita.

Sekakäyttäjäksi

Matti meni monen hoitovaiheen jälkeen käymään paikalliseen luontaistuotekauppaan, jolloin kauppias kehotti häntä kokeilemaan Jalka-Relaxantia.

– Minähän ostin purkin ja ajattelin katsoa, mitä se sanoo. Aluksi ei tuntunut oikeastaan miltään eikä sen kummoisemmalta kuin muidenkaan rasvojen kanssa, mutta muutaman kuukauden kuluttua aloin huomata, että sehän lämmittää mukavasti jalkoja ja antaa myös vireyttä.

Tästä ensimmäisestä kohtaamisesta on nyt aikaa vuoden päivät.

– Jalkojen verenkierto alkoi vilkastua, joka ilman muuta antaa puhtia ihon uusiutumiselle. Kovettuma rupesi muuttumaan pehmentymäksi. Tiesin vanhastaan, että jalkoja pitää pestä päivittäin ja että pesun jälkeen on hyvä levittää jotakin rasvaista voidetta. Käytin Jalka-Relaxantia, joka tuntui virkistävän jalkoja pesun jälkeen. Kovettuma alkoi antaa entistä enemmän periksi.

Matti meni kertomaan luontaistuotekauppaankin hyvistä tuloksista, mutta kovettuma oli edelleen hiukan kipeä. Nyt kauppias suositteli Matille Relaxant-lihasrentouttajaa.

– Minähän rupesin käyttämään sitäkin. Jo muutaman viikon käytön jälkeen huomasin sen poistavan kivun tunnetta. Niin minusta tuli sekakäyttäjä, sillä jatkoin edelleen myös Jalka-Relaxantilla.

Kipu on poissa

Matti kertoi tuloksista Relaxantteja valmistavaan Detriaan, missä henkilökunta suositteli myös fysiturvekylpyä jaloille kerran viikossa.

– Minä tein työtä käskettyä ja huomasin, että sehän on oikein hyvä säväyttäjä.

Kovettuma on edelleen sitkeästi Matin vasemmassa päkiässä, mutta se on joutunut selvästi antamaan periksi.

– Ei se tyystin ole lähtenyt pois, mutta jo nyt voi sanoa, ettei vihlovaa kipua enää tunnu. Kovettuma on koko ajan pehmentynyt. Se vaatii kuitenkin erittäin säännöllistä ja jokapäiväistä hoitoa. Käytän molempia Relaxanteja päivittäin. Yleensä illan suussa sivelen jalkaan lihastenrentouttajaa ja kun aamulla herään, pesen jalat lämpimällä tai haalealla vedellä ja voitelen Jalka-Relaxantilla.

Matti painottaa kuitenkin pitkäjänteisyyttä.

– Vaikka tuotteet ovat kotimaisia ja hyviä, niiden kanssa on oltava kärsivällinen. Eikä hintakaan ole paha. Niitä voi huoletta suositella jokaiselle, joka haluaa pitää jaloistaan hyvää huolta.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuva Anne Anttila

Terveys-Hymy 10-14

Teksti:Detria
Avainsanat: kovettuma, jalkapohjan kovettuma

Kommentit

Oma kommentti