Nivelrikko oli jyllännyt Mona Brobergin elimistössä jo pitkään, ennen kuin se muutama vuosi sitten alkoi toden teolla näkyä ja tuntua. Pahimmat kivut olivat sormien nivelissä, mutta kävelykin tuotti vaikeuksia.
Itä-Göötanmaalla syntynyt, mutta nykyään Tukholman Brommassa asuva Mona Broberg, 69, on ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä. Hänen viimeinen, 20 vuoden työrupeamansa, vierähti vanhainkodin vastaanotossa.
– Sitä ennen olin ammatissa, jota varmaan ei ole koskaan ollut Suomessa eikä sitä ole enää Ruotsissakaan, hän toteaa haikeasti. – Työskentelin äidin sijaisena ja kotiapuna sellaisissa perheissä, missä äiti oli tilapäisesti estynyt huolehtimaan lapsistaan. Syynä voi olla vaikkapa sairaus, äidin lyhytaikainen vankeustuomio tai hänen alkoholi- tai huumeongelmansa. Systeemi pyöri kautta koko maan, mutta sitten politiikot ilmoittivat, ettei sitä enää tarvita. Toivottavasti he tiesivät, mitä tekivät.
Monalla on aikuinen poika, joka työskentelee laboratorioassistenttina ja on muuttanut äitinsä kotoa jo aikapäiviä sitten. Monalla on ollut sama miesystävä jo 30 vuoden ajan, mutta he eivät asu yhdessä vaan kumpikin on omissa osoitteissaan.
– Terveys on pitänyt muuten hyvin, mutta tämä nivelrikko on kiusannut, hän huokaa. – Ensimmäiset oireet tulivat ehkä kuusi, seitsemän vuotta sitten. Varpaita särki ja sormi haittasi kirjoittamista.
– Kun eräänä päivänä en saanut enää sormusta sormeeni, tulin vilkaisseeksi käsiäni tarkemmin. Sekä sormet että rystyset olivat turvonneet. Lääkäri totesi nivelrikon ja siitä saakka sitä on hoidettu kortisonilla. Aluksi sain pistoksia, mutta sittemmin olen syönyt kortisonia tablettina. Myös kävely muuttui vähitellen entistä vaikeammaksi ja olenkin viisastellut, että kävelin kuin pingviini. Paikat muuttuivat heti jäykiksi, jos istuin vähänkin aikaa paikallani.
Mona oli kaksi ja puoli vuotta sitten käymässä terveyskaupassa ostamassa hoitotuotteita hiuksilleen ja kynsilleen, kun myyjä tuli tarttuneeksi häntä kädestä katsoakseen tarkemmin kynsien tilaa. Se sattui niin paljon, että hän kiskaisi tuskissaan kätensä pois.
– Myyjä kysyi, olinko koskaan kokeillut vaivoihini hyljeöljyä. En aluksi jaksanut uskoa koko asiaan, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Rupesin 2006 toukokuussa syömään Elexir-nimisiä hyljeöljykapseleita siten, että otin aamulla kolme ja illalla vielä toiset kolme.
– Lähdin juuri tuolloin miesystäväni kanssa kesämökilleni. Vielä lähtiessä autoon meno oli vaikeaa, mutta kun tulimme mökiltä, kiipesin miesystäväni suureksi hämmästykseksi autosta pois hyvinkin ketterästi. Muutos oli tapahtunut vain runsaassa viikossa. Nivelien turvotus oli laskenut ja ne olivat palautuneet joustaviksi. Myös kaikki kivut olivat poissa.
Mona Broberg huomauttaa kuitenkin, ettei hyljeöljy pysty parantamaan nivelrikkoa, mutta sen avulla eläminen on paljon miellyttävämpää kuin aikaisemmin. Hän on nykyään vähentänyt hyljeöljyn nauttimista siten, että hän nappaa enää kaksi kapselia aamulla ja yhden illalla – mutta turvotukset ja säryt pysyvät yhä poissa. Tämän lisäksi hän ottaa joka aamu yhden kortisonitabletin, mutta se on kaikkein lievintä laatua.
– Pahimmat kivut minulla oli käsissä, mutta kyllä nivelrikko haittasi myös kävelyä. Nyt pystyn nousemaan ylös ja kävelemään niin kuin kuka tahansa normaali ihminen, Mona iloitsee. – Olen erittäin tyytyväinen nykytilanteeseeni. Nyt jaksan touhuta myös mieliharrastukseni eli siirtolapuutarhan parissa.
Mona vakuuttaa, ettei hänen nivelrikko-oireittensa katoamiseen voi olla mitään muuta syytä kuin Elexir-hyljeöljy. Mikään hänen elämässään ei ole muuttunut sinä aikana, kun hän on syönyt tätä valmistetta.
– Voin kerta kaikkiaan paljon paremmin kuin ennen, hän tiivistää tapahtuneen. – En käytä mitään muita ravintolisiä kuin hyljeöljyä. Se riittää minulle.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 10-08
Kommentit
Oma kommentti