Nilkan nivelrikko on nyt oireeton

Mainos

Mirja Kirille kävi juuri se, mitä ei kenellekään pitäisi kohtuuden nimissä käydä: terveys alkaa reistailla ulkomaanmatkalla.
– Oikean jalan nilkka kipeytyi niin pahasti, että tarvitsin kaksi miestä taluttamaan.

Helsingissä syntynyt ja nuoruusikänsä Hakaniementorin varrella viettänyt Mirja Kiri, 70, asuu nykyään Espoossa. Hän on työskennellyt vuosikausia kaupan alalla ja toiminut myös messuesittelijänä. Viime vuosituhannen loppuvuosina hän kiinnostui luontaistuotealasta ja hankki itselleen fytonomin paperit.
– Avustin aluksi henkilökuntaa eri luontaistuotemyymälöissä. Sitten Espoon Lippulaivassa luontaistuotekaupan ostanut yrittäjä halusi palkata minut myyjäksi. Teen siellä edelleen töitä muutamana päivänä kuukaudessa. Tämän lisäksi teen tuote-esittelyjä eri yrityksille.
Mirjalle tuli 70 vuotta täyteen viime kesänä. Hän on siitä harvinainen seitsenkymppinen, ettei hänellä ole muuta pysyvää reseptilääkitystä kuin verenpaineeseen. Tämä ongelma pysyy lääkityksen avulla hyvin kurissa.

Matkalla Espanjassa

Mutta jotakin kremppaa Mirjalla silti on ollut. Ja se iski pahimmalla mahdollisella hetkellä.
– Olin matkoilla Espanjassa. Ja juuri tuolloin oikean jalan nilkka kipeytyi oikein pahasti. Olimme porukalla menossa aivan ihanaan linnaan syömään lounasta, ja oli määrä nousta bussista, kun vieressäni istunut rouva ei saanut minua liikuteltua ylös. Pyysin häntä hakemaan kaksi miestä, jotta he voisivat taluttaa minut ravintolaan syömään. Yleensähän hankalat asiakkaat heitetään ravintolasta kahden miehen voimin ulos, mutta minut piti niin sanotusti heittää sisään.
Niin Mirja saatiin talutettua lounasravintolaan, mutta loppumatka oli pilalla, sillä hän ei juurikaan pystynyt enää kävelemään. Nilkkaa särki, se oli turvoksissa eikä enää ottanut päälle. Nyt ikänsä seisomatyötä tehneen Mirjan nilkka kerta kaikkiaan sanoi sopimuksen irti.
– Oli se antanut pieniä oireita jo aiemminkin, mutta ei koskaan näin pahoja. Espanjassa se pamahti päälle oikein kunnolla. Kun pääsin takaisin Suomeen, menin tietysti terveyskeskukseen, missä nilkka kuvattiin, ja siinä todettiin nivelrikko. En kuitenkaan halunnut ihan ensimmäiseksi siirtyä koviin lääkkeisiin vaan halusin yrittää hoitaa sitä ensin luontaisilla keinoilla. En silti ole millään tavalla lääkevastainen ja olen sitä mieltä, että apua täytyy yrittää saada sieltä, mistä sitä on saatavana.
Mirja päätti ryhtyä hoitamaan nilkkaansa serrapeptaasilla. Hän aloitti kaikkein vahvimmalla vaihtoehdolla eli hän rupesi ottamaan 200 000 yksikön serrapeptaasia kolmesti päivässä. Tuolloin elettiin viime vuoden loppukesää/alkusyksyä.
– Kesti pari kuukautta, kun vaiva alkoi helpottaa, Mirja muistelee.
– Sitten vaihdoin annostusta 120 000 yksikköön päivässä ja siitä lähtien olen ottanut sitä joka päivä. Nyt nilkkaa ei särje yhtään ja tilanne on kaikin puolin ok.

Terve ihminen

Mirjalle kävi taannoin niin, että serrat pääsivät loppumaan juuri silloin, kun hän teki pitkiä päiviä messuilla tuote-esittelijänä.
– Kerroin asiakkaille serrapeptaasista ja myinkin sitä, kunnes viimeisenä messupäivänä nilkka alkoi taas olla tosi kipeä. Itseltäni serra loppui juuri muutamaa päivää ennen messuja enkä ehtinyt hankkia sitä lisää, joten olin muutaman vuorokauden ilman. En nyt mene vannomaan, että nilkkavaiva johtui tästä, kyse voi olla myös kovasta rasituksesta, sillä tein esittelyjä aamusta iltaan. Erikoinen yhteensattuma se kuitenkin on, ja kun sain messujen jälkeen taas serrapeptaasia, vaiva oli kokonaan ohi jo vajaassa viikossa.
Mirja ei ole enää käynyt lääkärissä nilkkansa takia. Mitäs terve ihminen lääkärillä tekee. Muualla kehossa hänellä ei ole tavattu nivelrikkoa.
Mirja on luontaistuotekaupan tiskinsä takaa kuullut monenmoisia positiivisia tarinoita serrapeptaasista.
– Kerran minua nuorempi rouva tuli ostamaan serraa, ja rupesin juttelemaan hänen kanssaan. Rouva kertoi, että hänellä oli ollut useita kystia rinnoissa. Hän oli kuullut serrapeptaasista ja kysynyt gynikseltään, mitä mieltä tämä oli siitä, jolloin vastaukseksi oli tullut, että täyttä humpuukia. Jonkin ajan kuluttua rouva oli kysynyt samaa asiaa toiselta lääkäriltä, joka olikin aivan päinvastaista mieltä. Kaiken lisäksi rouvan kystat olivat kaikki hävinneet ja hän kertoi käyttävänsä serrapeptaasia edelleen päivittäin.
– Nykyään otan serrapeptaasia yleensä aamulla ensimmäiseksi noin puolta tuntia ennen aamupalaa. Jos sattuu olemaan kiire, niin sitten päivemmällä. Ei minulla ole sen kummempaa käyttöniksiä uusille kokeilijoille. Sen kuitenkin tiedän, että myyn sitä aika paljon ja ihmiset ovat siihen hyvin tyytyväisiä.

 

Teksti:Reijo Ikävalko
Kuvat:Matti Matikainen
Avainsanat: nivelrikko, serrapeptaasi, Mirja Kiri, nilkka

Kommentit

Oma kommentti