On melkein helpompi luetella ne urheilulajit, joita espoolainen Peter Holmberg ei ole harrastanut. Innokkaan liikkujan paikat joutuvat luonnollisesti koville erityisesti kiipeillessä.
Espoolainen toimitusjohtaja Peter Holmberg, 50, naurahtaa iloisesti, kun häneltä kysyy, mitä kaikkia urheilulajeja hän on vuosien mittaan harrastanut.
– Onhan niitä. Olen ollut hyvin liikunnallinen jo pikkupojasta saakka. Lapsena harrastin yleisurheilua, jalkapalloa ja jääkiekkoa, teini-iässä karatea aika pitkäänkin ja sen jälkeen tulivat hiihto ja maantiepyöräily. Sen jälkeen vuorossa olivat tennis ja sulkapallo. Sulkapallon jälkeen tuli maastopyöräily ja sitten kiipeily ja vaellus. Kolme viimeksi mainittua ovat tällä hetkellä juuri ne, mitä harrastan.
Peter viisastelee ongelmansa olevankin, ettei hän pysy paikallaan. Yksi poikkeus asiasta kuitenkin on, ja se tuli uusimman harrastuksen myötä. Puolitoista tuntia kestävän joogaistunnon aikana hän ei sentään kiipeä seinille.
Peterillä ja hän vaimollaan on uusioperhe. Peterillä on parikymppinen poika ja vaimolla on edellisestä liitostaan 16- ja 18-vuotiaat tyttö ja poika. Yhteisiä lapsia pariskunnalla ei ole.
– Harrastan sekä kalliokiipeilyä että talvisin myös seinäkiipeilyä, Peter kertoo.
– Kalliokiipeilemessä käyn Etelä-Suomessa ja Espanjassa kerran vuodessa. Vuonna 2005 olin retkikunnan mukana Himalajalla Nepalissa ja 2009 Etelä-Amerikassa Chilen ja Argentiinan rajalla sijaitsevalla Aconcagualla. Himalajalla nousimme Everestin base campille eli 5 300 metriin. Argentiinassa emme päässeet Aconcaguan huipulle huonojen säitten takia, mutta sielläkin nousimme 6 100 metriin.
– Ensi keväänä olen taas menossa kuukauden ajaksi Himalajalle, missä on tarkoitus vaeltaa ja nousta sitten Island Peakin huipulle, joka on 6 200 metrissä.
Nivelet kunnossa
Aina sanotaan, ettei urheilija näe tervettä päivää, mutta Peter vakuuttaa, että hän on nyt juuri 50 vuotta täytettyään terveempi kuin parikymppisenä. Jotakin pientä matkan varrella kuitenkin on ehtinyt sattua ja tapahtua: nuorena hän reväytti nivelsiteet molemmista nilkoista ja vuonna 1993 hän reväytti sulkapalloa pelatessaan selkänsä niin pahoin, että se jouduttiin leikkaamaan.
– Selässä oli kaksi välilevyn luiskahtamista, mutta kuntouduin siitä liikunnan avulla aivan täysin. Täytyy oikein koputtaa puuta, sillä selän kanssa ei ole ollut sen jälkeen mitään ongelmia.
Peter on löytänyt myös sopivan luontaistuotteen, joka auttaa paikkoja pysymään kunnossa. Hän on jo toistakymmentä vuotta syönyt päivittäin Nokkos-Kalkki-Inkivääri+vihersimpukka -nimistä ravintolisää, joka pitää etenkin sormien nivelet kunnossa. Ne kun joutuvat kiipeillessä todella kovalle koetukselle.
– En olisi voinut edes harkita kiipeilyn aloittamista, ellen olisi saanut apua selkävaivoihin. Välillä en edes saanut sukkaa jalkaan, ja sängyn patjakin piti vaihtaa kovermmaksi, että voisi nukkua paremmin ja pääsisi aamulla sängystä. Onneksi vaimo joskus tietää ja tuntee asiat paremmin, joten hänen ”pakottamanaan” aloitin valmisteen käytön.
– Mittarissa on kuitenkin jo 50 vuotta, ja kova rasitus käy kaikkien nivelien päälle, erityisesti sorminivelien. Niissä ei ole kuitenkaan varsinaista särkyä, mutta arkuutta ja turvotusta kyllä esiintyy. Tällöin otan Nokkos-Kalkkia parin viikon ajan tavallista suurempia annoksia ja palaan sitten tilanteen rauhoituttua normaaliin kahden napin päiväannokseen.
Salainen harrastus
Peter syö myös muita ravintolisiä. Talvisin ohjelmistoon kuuluu D-vitamiini ja satunnaisesti myös C-vitamiini, mutta Omegat-rasvahappovalmistetta hän syö päivittäin. Mikään megakäyttäjä hän ei siis ole.
Peter Holmbergilla on myös niin salainen harrastus, etteivät kaikki hänen ystävänsäkään tiedä siitä. Lukevatpa nyt Terveys-Hymystä.
– Tilasin puolitoista vuotta sitten netin kautta Ruotsista yksipyöräisen, hän nauraa.
– Teen sillä lenkkiä iltaisin. Se on kuin sirkuspyörä, se on 24-tuumainen ja siinä on maastorengas, joten sillä voi ajaa maastossakin. Ajelen sillä kuitenkin lähinnä asfaltilla.
Peter on treenannut epäsäännöllisen säännöllisesti vuoden verran. Usein iltaisin iskee sellainen inspiraatio, että nyt voisi lähteä pyöräilemään.
– Olen saanut osakseni paljon vilkuttamisia ja kannustushuutoja. Kerran kävin yhtenä viikonloppuna töissäkin sen kanssa. Työmatkani kotoa Niittykumpuun on yhdeksän kilometriä, ja se on pisin matka, jonka olen sen kanssa tehnyt.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 10-11
Kommentit
Oma kommentti