Olen lihasrentouttajan kestokuluttaja

Rovaniemeläissyntyinen Matti Keskinarkaus on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt jo
uskomattoman moneen: hän on toiminut lentäjänä Finnairilla kaksi vuotta, hän on kaksinkertainen hiihtosuunnistuksen maailmanmestari ja ehti viime kesänä naimisiinkin.

Koska Matti Keskinarkaus, 31, on syntynyt Rovaniemellä, urheilu oli poikavuosien pääharrastus niin kuin lähes jokaisella rovaniemeläispojalla. Matti sanookin, että melkein jokainen pikkupoika kokeilee joko jalkapalloa, hiihtoa tai mäkihyppyä. Koska Matin vanhemmat olivat intohimoisia suunnistajia, myös Matti innostui tästä lajista, mitä kautta hän ajautui hiihtosuunnistuksen pariin. Myös kiva kaveriporukka vaikutti lajivalintaan.

– Kokeilin vielä 14-vuotiaana monia eri lajeja, mutta sitten hiihtosuunnistus vei mennessään. Eikä ole ollut katumista. Laji ei tosin ole kovin näkyvä, koska se ei ole olympialaji.

Matti on voittanut peräti kahdesti lajin maailmanmestaruuden, joista tuoreempi on sprinttimatkalta vuodelta 2005 kotikisoista Leviltä. Hän oli myös ankkurina samoissa kisoissa hopealle yltäneessä joukkueessa. Tämän lisäksi Matilla on edellisistä kisoista kolme MM-hopeaa ja kaksi MM-pronssia. Hän on kilpaillut MM-tasolla myös pyöräsuunnistuksessa.

Matin ura jatkuu edelleen täysillä. Tämän kauden päätavoite on EM-kisoissa tammikuun puolivälissä Sveitsissä, mutta jo sitä ennen maailmancupsirkus käynnistyy täysillä.

Mies on siis jatkuvasti lennossa, mutta sitä hän on myös ammattinsa puolesta, sillä Matti työskentelee Finnairilla lentäjänä. Hän lentää Airbus-liikennettä sekä kotimaassa että Euroopan reiteillä. Matti on vaimonsa Leenan kanssa joutunut töitten takia muutamaan Hollolaan, mistä ei ole kovin pitkä matka Helsinkiin.

–  Rovaniemelle tekee silti kovasti mieli, ja sinne muuttoa me vähän Leenan kanssa suunnittelemmekin, Matti tunnustaa. – Hollolan valitsimme asuinpaikaksi ihan sen takia, että siellä on vähälumisinakin talvina yleensä lunta. Jos jossakin Etelä-Suomessa sataa lunta, niin Salpausselän maisemissa.

Matti meni viime kesänä naimisiin Leenansa kanssa, joka työskentelee viittomakielen tulkkina. Pariskunnalla ei vielä ole lapsia.

Alun perin Matista piti tulla biokemisti. Hän ehti olla yliopiston kirjoilla kuutisen vuotta, joskin hän tunnustaa, että valtaosa ajasta meni urheillessa. Matti naureskeleekin, että hänellä on monta rautaa tulessa ja joskus niitä on ollut vähän liiankin monta.

– Kaikesta opiskelusta on kuitenkin jotakin hyötyä ja niinpä biokemian opintojeni ansiosta ymmärrän jotain myös luontaistuotteista ja niiden toimintamekanismeista. Kun Ounasvaaran Hiihtoseura solmi jo vuosia sitten yhteistyösopimuksen rovaniemeläisen Detria Oy:n kanssa, tutustuin tietysti heti heidän tuotteisiinsa. Rupesin käyttämään Relaxant-lihasrentouttajaa varmaan jo viisi vuotta sitten ja olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. Olen suorastaan sen kestokuluttaja.

– Relaxantia tulee käytettyä varsinkin leireillä. Maajoukkueleireillä on yleensä hieroja mukana, mutta jos koolla on isompi porukka, joka ilta ei pääse hierojalle. Käytän Relaxantia treenien jälkeen etenkin niinä iltoina kun ei ole hierontaa. Se osittain korvaa hieronnan ja palauttaa lihakset yön aikana. Hieron Relaxantia lähinnä jalkoihini, jotka etenkin kesäleireillä tahtovat rasittua ja kipeytyä juoksemisesta.

– Käytän Detrian tuotteista myös jalkasuihketta, mutta se liittyy lähinnä työhommiin. Kun on nappaskengät jalassa, on parempi, ettei ohjaamossa haise jalkahiki. Tuote on siellä toiminut oikein hyvin. Suihkeen virkistävä vaikutus tuntuu vielä illallakin pitkän työpäivän jälkeen.

Matti on havainnut, että Relaxantia käytetään urheilupiireissä aika lailla. Ounasvaaran Hiihtoseuran hiihtosuunnistusporukka käyttää sitä melkein sataprosenttisesti, ja lajin maajoukkuemiehistä myös muutama seuran ulkopuolinen.

– On tosi hieno asia, että Detria on rovaniemeläinen firma ja että kyseessä on puhdas luomutuote. Perheen pääjohtaja painottaa hyvin mielellään näitä asioita ja minä olen samaa mieltä. Näitä juttuja on oppinut arvostamaan varsinkin viime vuosina.

Terveys-Hymy 1-2008

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera