Petter Kukkonen on eräs maailman nuorimmista päävalmentajista. Entinen nuorten maailmanmestari tekee kaikkensa nostaakseen lajinsa jälleen maailman huipulle.
Petter Kukkonen, 31, voisi ikänsä puolesta vielä kilpailla yhdistetyn hiihdossa, mutta hän lopetti lupaavasti alkaneen urheilu-uransa jo 23-vuotiaana. Vuonna 2000 hän saavutti nuorten maailmanmestaruuden sekä sprintissä että joukkuekilpailussa. Mestaruudet tulivat perättäisinä päivinä, joten luultiin Kukkosen seuraavan Samppa Lajusen ja Hannu Mannisen jalanjälkiä kultaan ja kunniaan myös miesten puolella.
Toisin kuitenkin kävi. Siirtyminen aikuisten sarjaan tuotti vaikeuksia, ja Petter myöntääkin nyt olleensa liian hätäinen ja kunnianhimoinen. Hän halusi liian paljon ja liian nopeasti.
– Ei ollut malttia tehdä töitä ja turhauduin tilanteeseen aika pian. Annoin itselleni pari vuotta etsikkoaikaa eli jos homma ei lähde toimimaan, rupean sitten tekemään jotakin muuta.
Petter Kukkonen toteaa, että jos joku suomalaisjuniori nykyään voittaisi yhdistetyn MM-kultaa, siihen oltaisiin varmasti hyvin tyytyväisiä. 12 vuotta sitten se kuului vielä tavallaan asiaan ja perinteeseen, että jokaisen pitää voittaa se vuorollaan. Ajat ovat nyt kovin toisenlaiset.
Lieksassa syntynyt Petter Kukkonen meni kesällä naimisiin virolaisen Liisin kanssa. Petterillä on kuusivuotias Eemeli-poika edellisestä suhteesta.
Viro on ollut Petterille tärkeä paikka, sillä hän löysi fysioterapeuttina työskentelevän vaimonsa urheiluympyröistä, tarkemmin sanottuna Viron talviurheilun mekasta Otepäästä. Petter toimi Virossa sekä yhdistetyn että mäenlaskun päävalmentajana kauden. Nykyinen pesti Suomen yhdistetyn päävalmentajana on Sotshin talviolympialaisiin eli vuoteen 2014 asti.
Uusi harjoittelukulttuuri
Petter Kukkosen työsarkaa ei käy kateeksi, yhdistetyn suosiokin on hiipumaan päin lajin kiintotähtien lopetettua uransa. Petterin vetämään nykyiseen A-maajoukkueeseen kuuluu seitsemän nuorta miestä, joista nimekkäin on jo maailmancupin palkintopallillakin käväissyt Janne Ryynänen. Seitsikon keski-ikä on vain hiukan yli 21 vuotta, joten tulevaisuuden nimistä on kysymys. Heidän takanaan on kolmisenkymmentä lupaavaa junioria.
Vielä muutama vuosi sitten yhdistetyn maailmancupin voitti Anssi Koivuranta, mutta hän siirtyi kokonaan mäkihypyn puolelle. Anssin kaltaisia menestyjiä laji kuitenkin tarvitsisi, jotta nuoret innostuisivat asiasta.
– Me emme Suomessa osanneet käyttää etsikkoaikaa hyväksi silloin kun Sampsa Lajunen, Janne Ahonen ja kumppanit olivat huipulla. Perusrakentaminen unohdettiin huippuvuosina, hiihtolajeissa juututtiin jotenkin menestyksen huumaan. Toisaalta on totta sekin, ettei pienestä kansakunnasta voi koko ajan löytyä maailmanmestareita.
Kun Petter Kukkoselta kysyy, mitkä ovat hänen päävalmentajakautensa suurimmat haasteet, seurauksena on hetken hiljaisuus. Päävalmentajan päästä kuuluu armoton raksutus.
– Ehkä kaikkein suurin työsarka on harjoittelukulttuurin muuttamisessa. Työnteon kulttuuri on jotenkin päässyt unohtumaan. Kaikki tehdään kohtuuhyvin, mutta ei sen enempää, ja tällä asenteella ei ylletä mitaleille. Ongelmakohta on tavallaan tässä: tarvitaan lisää urheiluhulluutta, on uskallettava heittäytyä mukaan vielä rohkeammin, on mentävä ääripäähän ja pantava kaikki peliin.
Ravintolisiä tarvitaan
Menestys koostuu monista eri osatekijöistä, eikä silloin sovi unohtaa, mitä huippu-urheilija pistää suuhunsa. Petter Kukkonen toteaakin, että A-maajoukkueen ruokavalio on aika tarkka ja jokainen on perillä, mitä syö, mutta ihan tiukkoihin ravinto-ohjelmiin ei ole menty. Jokainen yrittää selvitä kotikonstein.
– Huippu-urheilun arkeen kuuluvat myös palautus- ja energiajuomat ja harjoitusta edeltävät tankkaukset sekä asiaan liittyvät valmisteet. On monenlaisia vitamiineja ja hivenaineita, monivitamiineja ja yksi kaikkein pisimpään mukana olleista valmisteista on rasvanpolttaja Tonalin.
Päävalmentaja Kukkonen toteaa poikien pitävän Tonalinista.
– Sitä porukka on käyttänyt jo Hannu Mannisen ajoista lähtien ja aina kiihtyvällä voimalla syksyä kohti mennessä, kun painoa pitää ottaa pikkuisen pois ja tiputtaa kesältä ylimääräisiä rasvoja. Se tiukentaa vartaloa ja saa kilpailupainon tulemaan paremmin esiin.
Kukkonen naurahtaa, kun häneltä kysyy perinteisen ikuisuuskysymyksen, tarvitseeko huippu-urheililija ravintolisiä.
– Minun mielestäni ehdottomasti tarvitsee. Tämä jakaa asiantuntijatkin kahteen leiriin riippuen ihan siitä, kysyykö asiaa terveyspainotteiselta ravintoterapeutilta vai sellaiselta, joka on tekemisissä huippu-urheilun kanssa.
Huippu-urheilijoiden energian tarve on valtavan paljon isompi kuin tavallisella ihmisellä.
– Tavalliset kansalaiset eivät kuluta samalla tavalla kuin äärimmäisyyksiin itseään rääkkäävä huippu-urheilija. Voimakas kestävyysharjoittelu kuluttaa muun muassa rautavarastoja, jolloin on pakko syödä lisärautaa. Jos rauta-arvot tippuvat, jokainen tietää, mitä se vaikuttaa esimerkiksi hiihtoon. Nämä ovat hyvin loogisia päättelyketjuja, Kukkonen toteaa.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat: Miska Puumala
Terveys-Hymy 12-12
Kommentit
Oma kommentti