Riitta-Liisa Kapiainen on äärettömän tyytyväinen nykytilaansa, sillä hän on lähes 20 kg kevyempi kuin vielä kaksi vuotta sitten. – Tarvittiin oikea asenne, hyvä ryhmä ja oikeat apuvälineet, hän luettelee.
Kun ihmisen sukunimi on Kapiainen, siitä on varmasti saanut kuulla vuosien varrella ihan riittämiin.
– Eihän minulla mitään hätää ole ollut, mutta kun meillä on kaksi poikaa, jotka saivat kuulla siitä erityisesti armeijassa. Molemmat suorittivat silti hyvin tehtävänsä, Riitta-Liisa Kapiainen, 63, nauraa.
– Itse olen syntyisin Tampereen Pispalasta, mutta sukunimi on peräisin mieheltäni Sepolta, joka on kotoisin Hiitolasta rajantakaisesta Karjalasta.
Riitta-Liisa työskenteli koko ikänsä pankkitoimihenkilönä ja jäi eläkkeelle pari vuotta sitten. Seppo Kapiainen, 67, on paperialan yrittäjä. Hän vammautui kymmenen vuotta sitten pudottuaan tikkailta rakentaessaan perheen mökkiä Levillä ja joutuu kulkemaan kahden kepin kanssa. Riitta-Liisa on kuitenkin huojentunut siitä, ettei mies joutunut pyörätuoliin.
Riitta-Liisan oma terveydentila on tähän saakka ollut erinomainen, mitä nyt sappikivet leikattiin 70-luvulla. Mitään reseptilääkkeitä hänellä ei ole.
– Mutta paino-ongelmia on ollut, hän huokaa.
– Kiloja alkoi kertyä raskauksien myötä, vaikka selittelyn makua siinäkin on. Sain nuorempana painoa aina välillä putoamaan, mutta kun olen aina ollut kova leipomaan ja erityisiä herkkuja ovat olleet voi, sokeri, suklaa, karkit ja jäätelö, seuraukset arvaa. Ylipainoa kertyi pahimmillaan 25-30 kiloa ja syksyllä 2008 painoin 93 kiloa. Pituutta minulla on 160 cm.
Riitta-Liisa huomasi terveyskeskuksen seinällä pikkuilmoituksen, jossa haettiin halukkaita Nutrilett-laihdutusryhmään. Se tuntui mielenkiintoiselta, ja hän tuumaili itsekseen, että tuota ei ole vielä kokeiltu.
– Ryhmään kuului 11 henkeä, joista miehiä oli neljä. Porukka oli ikähaarukassa 40-70 vuotta ja diabeetikkoja heistä oli muutama. Kaikilla oli reilusti ylipainoa ja joukossa oli tosi vaikeitakin tapauksia.
– Minua miellytti se, että mukana oli diabetessairaanhoitaja, ravitsemusterapeutti ja lääkäri. Kokoonnuimme 10 viikon aikana kerran viikossa eikä tänä aikana saanut syödä mitään muuta kuin Nutrilett-valmisteita eli 4-5 pussia vuorokaudessa. Välillä kylmää ja välillä lämmintä keittoa. Eniten söin ehkä lämpimiä keittoja.
Heti ensimmäisellä viikolla Riitta-Liisan paino putosi kaksi kiloa, mikä antoi voimia jatkaa. Ja kun 10 viikkoa oli kulunut, vaaka näytti jo 18 kiloa vähemmän. Vaatekaappi meni kertaheitolla uusiksi, mutta se ei ole koskaan tiettävästi ollut yhdellekään naiselle ongelma. Koska Riitta-Liisa on saanut painonsa pysymään pysyvästi alhaalla, hän on vienyt kaikki vanhat isot vaatteet pois.
– Painan nyt 74 kiloa eli 19 kiloa vähemmän kuin kaksi vuotta sitten. Tavoitteita ei enää pahemmin ole, koska ikää on jo tämän verran. Ei minun enää tarvitse painaa 55 kiloa.
Riitta-Liisa kiittelee paitsi Nutriletteja myös laihdutusryhmän vetäjiä ja ryhmäläisiä. Porukassa kaikki sujui helpommin kuin yksin.
– Me luimme eri valmisteiden tuoteselostuksia, jolloin kaikki muuttui hyvin konkreettiseksi. Silmät avautuivat monissa asioissa, esimerkiksi rasvattoman maidon suhteen. Olen aina ollut suuri maidon ystävä, mutta nyt sain kuulla, että vain kaksi desilitraa rasvatonta maitoa sisältää peräti 77 kilokaloria. En voinut käsittää, että turvallisen tuntuinen rasvaton maitokin on tuollainen kaloripommi.
Riitta-Liisa sanoo nyt tehneensä itsensä kanssa sellaisen sopimuksen, ettei hän koskaan enää liho. Hän kertoo olevansa suunnattoman onnellinen nykytilaansa. Suurin muutos entiseen elämään on se, ettei hän enää syö koko ajan. Vain aviomiehen keittämästä aamupuurosta luopuminen oli vaikeaa.
– Muuten vaikeaa ei ollut oikeastaan mikään, hän iloitsee.
– Minä vain päätin, että nyt tämä entinen meno loppuu. Olin kuurin aikana vielä välillä pankissa töissä, ja lähipiirin siunailut tuntuivat tosi hyviltä. Työkaverit ihmettelivät, mikä minun oli tullut ja joku kysyi suoraan, olinko rakastunut!
Entä sitten mies ja pojat? Kuinka he suhtautuivat mamman hankkeeseen?
– Kun aloitin kuurin, ne varmaan ajattelivat, että nyt se taas yrittää. Kannustusta kotiväeltä tuli kuitenkin ihan kiitettävästi. Mies tosin sanoi jo aikoja sitten, että kaikkea saa syödä, mutta määrä ratkaisee. Totta se on, vaikka en sitä aina halunnut uskoa.
Entä sitten Riitta-Liisan terveiset kaikille niille, jotka nyt suunnittelevat laihduttamista – esimerkiksi Nutrilettin avulla?
– Kaikki onnistuu, kunhan asenne on oikea. Tarvitaan myös hyviä apuvälineitä. Jollekin toiselle joku toinen ratkaisu ehkä sopii, mutta minulle tämä oli napakymppi. Omasta mielestäni hermotkin pitivät hyvin tämän ajan. En kerta kaikkiaan keksi mitään negatiivista sanottavaa.
Myös muut ryhmäläiset saavuttivat hyviä tuloksia.
– Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs kakkostyypin diabeetikko, jonka ei laihtumisen jälkeen enää tarvinnut piikittää itseään. Painon pudottaminen tuo aina mukanaan monenlaisia terveysetuja.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 10-10
Kommentit
Oma kommentti