Espanjan Aurinkorannikolla talvet viettävä Pirkko Laatikainen kyllästyi peilikuvaansa viime loka-marraskuun vaihteessa ja totesi, että nyt tarttis tehdä jotakin.
Pirkko Laatikainen, 64, on viettänyt jo lähes vuosikymmenen verran pimeimmät ajat Espanjan auringossa. Suomeen hän saapuu vain kesäksi, ja parina vuonna hän on viettänyt täällä myös joulun. Pirkko on syntyisin Joensuun läheltä Pyhäselästä, ja samoissa maisemissa hänellä on yhä mökki.
Pirkko on ammatiltaan karjatalousteknikko ja hän työskenteli neuvontatehtävissä yksityissektorilla. Hän on sairauseläkkeellä silmiensä vuoksi. Kymmenkunta vuotta sitten hänellä todettiin kakkostyypin diabetes, mutta sillä ja silmäongelmilla ei ole minkäänlaista yhteyttä.
Pirkolla on yksityiselämässä riittänyt surua ja murhetta. Hän jäi leskeksi kuusi vuotta sitten, kun hänen miehensä menehtyi vain 51-vuotiaana sydänkohtaukseen. Miehelle oli tehty ohitusleikkaus jo 43-vuotiaana. Toinen paha isku tuli kaksi vuotta sitten, jolloin Pirkon poika menehtyi ykköstyypin diabeteksen aiheuttamaan sokerishokkiin vain kolmekymppisenä. Asia on edelleen niin arka ja kipeä, ettei Pirkko pysty puhumaan siitä sen enempää.
– Tytär elää ja asuu perheineen Kontiolahdella. Hänellä on kaksi lasta, Roosa ja Roope, jotka ovat oikein rakkaita, hän kertoo.
Kun Pirkon diabetes puhkesi kymmenkunta vuotta sitten, se ei tullut yllätyksenä, sillä myös hänen sisaruksillaan esiintyy samaa kakkostyypin diabetesta. Pirkon sairaus pysyy kuitenkin kurissa tableteilla ja ruokavaliolla. Hänellä on todettu muutama vuosi sitten myös kilpirauhasen vajaatoiminta, johon hän saa lääkityksen.
Pirkko on aktiivisesti mukana Aurinkorannikon suomalaisten diabetesyhdistyksen toiminnassa. Porukka kokoontuu kerran kuussa ja tilaisuuteen saapuu aina vähintään parikymmentä henkeä. Näissä ympyröissä Pirkko on tutustunut myös tohtori Matti Toloseen, joka on yhdistyksen asiantuntijalääkäreitä.
– Loka-marraskuun vaihteessa otin itseäni niskasta ja päätin, että elämään on tehtävä muutos. Painoa piti saada pois. Olin jo aikaisemmin ostanut tohtori Tolosen tuotevalikoimaan kuuluvaa Kilo-Stopia, ja nyt rupesin syömään niitä säännöllisesti. Samoihin aikoihin aloin nauttia myös yhden kapselin E-EPAa päivittäin. Kilo-Stopia otin 2-4 kapselia päivässä ja ihan sen mukaan, minkälaista ravintoa milloinkin söin: jos ruoka sisältää runsaasti hiilihydraatteja, kapseleita pitää ottaa enemmän, mutta jos se on kasvispitoista, silloin niitä ei tarvita yhtä paljon.
Tuote alkoi Pirkon mielestä toimia hämmästyttävän nopeasti. Sen sisältämä kromi vei pois hänen makeanhimoaan, ja paino alkoi pudota. Kun kuurin aloittamisesta oli kulunut hiukan yli kolme kuukautta, vaaka näytti jo seitsemää kiloa vähemmän kuin syksyllä.
– Tapasin tohtori Tolosen diabeteskerhon tilaisuudessa ystävänpäivänä ja pääsin kertomaan hänelle ja muille, että hyvin pyyhkii, Pirkko nauraa. – Käytän edelleen Kilo-Stopia samalla lailla kuin aloittaessani, ja nyt päähäni on jo iskostunut, kuinka sen kanssa toimitaan. Jos syön riisiä, leipää, perunaa ja pastaa, Kilo-Stopia on ilman muuta otettava ennen ruokailua. Ainakin minulla se näyttää estävän hiilihydraattien imeytymistä vereen.
Pirkon verensokeriarvot ovatkin pudonneet ilahduttavasti.
– Vaikka minulla on säännöllinen tablettilääkitys, verensokeri alkoi kiivetä lähelle seitsemää. Kilo-Stopin ja E-EPAn aikana lukema on pudonnut jo alle kuuden. Nyt arvot ovat täysin kohdallaan. Diabeteksen raja-arvohan on juuri kuusi, joten tilanteeni on todella hyvä. Pistän kalaöljy E-EPAn ansioksi myös sen, että hiusteni laatu on selvästi kohentunut.
– Jatkan Kilo-Stopia edelleen ihan samalla lailla ja tavoitteena olisi saada vielä ainakin kaksi kertaa seitsemän kiloa pois, hän nauraa. – Olen saanut koko ikäni tarkkailla painoani, ja vaikka en ole koskaan ollut kovin kauhea herkkusuu, minun täytyy silti silloin tällöin saada lakritsia. Joku raja on oltava laihduttamisessakin!
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 4-2007
Kommentit
Oma kommentti