Pauliina on nyt pienempi

Pauliina Rantanen painoi ylioppilaaksi tullessaan keväällä 2008 peräti 106 kiloa, mutta tuota runsaan viiden vuoden takaista Pauliinaa ei enää tuntisi samaksi.

Tamperelainen Pauliina Rantanen, 24, on syntyperäinen Mansen likka. Hän asustaa Kaukajärven liepeillä ja vakuuttaa, että se on parasta lenkkimaastoa mitä löytyy.
Tämän päivän Pauliina on innokas kuntoilija ja terveiden elintapojen vaalija, mutta tilanne oli aivan toisennäköinen vielä vuonna 2008. Pauliina oli tuolloin vaikeasti ylipainoinen ja hän myös kärsi siitä kovasti. 168-senttiseen varteen oli kertynyt toistasataa kiloa.

Pauliina luki valkolakin jälkeen kahdessa vuodessa merkonomiksi ja on yrittänyt päästä opiskelemaan ammattikorkeakouluun liiketaloutta ja markkinointia, mutta toistaiseksi rahkeet eivät ole riittäneet. Tällä hetkellä hän työskentelee kaupan kassatyttönä ja yrittää päästä opiskelemaan ensi vuonna uudestaan. Aikaa Pauliinalla toki on, sillä hän täyttää maaliskuussa vasta 25 vuotta.

– Olin nuorempana koulussa vähän laiska eikä yo-todistus ole kovin hyvä. Se ottaa nykyään päähän ja vaikeuttaa jatko-opintoihin pääsyä, hän harmittelee.
Pauliina asustaa avoliitossa yhdessä poikaystävänsä kanssa, joka työskentelee lähettifirman asiakaspalvelupäällikkönä. Kihloissa ei vielä olla.

Satuttava sukuvika

Pauliina kertoo olleensa ylipainoinen niin kauan kuin muistaa. Kyseessä on eräänlainen sukuvika, sillä pulleutta on sekä isän että äidin puolelta. Isälle on tehty peräti lihavuusleikkaus. Suvun ainoa musta lammas on Pauliinaa kaksi vuotta vanhempi sisko, joka on ollut siro ja hoikka. Niinpä Pauliina sai koulussa kuulla runsaasti ikäviä kommentteja sisarusten erilaisesta ulkomuodosta. Se satutti.

– Sisko oli nätti ja laiha, kun minä taas olin vähän oudon näköinen lihava tyttö. Kun meillä oli ala-asteen toisella luokalla punnitus, minä painoin 20 kiloa enemmän kuin muut. Siitä sai kuulla koko koulun loppuajan.

Suurin herkku oli äidin tekemä kotiruoka.

– Eikä yksi lautasellinen riittänyt. Karkit olivat toinen pahe. Alkoholin käytön aloitin 16-vuotiaana ja sitä myös kului paljon. Tahti vain kiihtyi, kun tulin täysi-ikäiseksi ja voin ruveta käymään baareissa.

Koska Pauliina oli vasta parikymppinen, ylipaino ei vielä tuntunut missään. Pikemminkin se koetteli hänen henkistä terveyttään. Pauliina yritti teinivuosinaan tietysti myös laihduttaa. Painonvartijoiden systeemi ei hänen mielestään sopinut nuorelle ihmiselle, sillä hän ei oppinut syömään oikein.

Itseä niskasta kiinni

Kun Pauliina pääsi Kauppaopistoon merkonomiopintoihin, hän päätti tarttua itseään niskasta.

– Olin koulukiusattu ja pelkäsin saman jatkuvan nytkin, vaikka menin opiston aikuisten puolelle. Olin kuitenkin samassa rakennuksessa 15-vuotiaitten kanssa ja minusta tuntui, kuin olisin mennyt uudestaan yläasteelle tai lukioon. En halunnut, että minua enää kiusataan. Meillä oli työharjoittelua ja kun sain vielä kesätöitä samasta firmasta missä harjoittelu oli, se toi mukanaan itseluottamusta ja onnistumisen tunnetta. Samalla sain aloitettua laihduttamisen.

Elettiin kesää 2010. Pauliina oli hankkinut Leaderin Easy Diet -ateriankorvikkeita ja aloitti uuden elämän numero kaksi.

– Söin kuukauden ajan veteen sekoitettavia jauheruokia, mutta illalla saatoin vielä syödä lisäksi Knorrin kananuudelikeiton, missä ei juurikaan ole kaloreita. Tulokset alkoivat näkyä hyvin nopeasti ja niinpä paino putosi parin kesäkuukauden aikana 12 kiloa. Pääsin hienosti laihduttamisen alkuun, mikä antoi uskoa. Alkoi kuulua myös kivoja kommentteja laihtumisestani ja vaatekaappikin meni jo tässä vaiheessa pikkuisen uusiksi.

Myös alkoholin käyttö putosi reilusti. Psyyke kesti muutoksen hyvin, sillä onnistumisen tunne korvasi paljon.

– Lisäsin ruokavaliooni marjoja ja kasviksia ja rupesin syömään useita pieniä aterioita entisten isojen asemesta.

Lisää myös liikuntaa

Pauliinan paino on jatkanut koko ajan putoamistaan. Kun tätä juttua kirjoitettin, neito painoi enää 63 kiloa. Tavoite on jossakin kuudenkympin paikkeilla.

– Olen myös lisännyt tuntuvasti liikuntaa. Viime alkutalvesta sattui kuitenkin ikävä takaisku, kun liukastuin ja kaaduin ja polvilumpio meni sijoiltaan. Otti päähän rajusti, kun en pystynyt liikkumaan. Kaverini Ville Kusnetsov, joka sivumennen sanottuna on maailman paras valmentaja, oli valmistunut personal traineriksi ja pyysin häntä tekemään minulle ohjelman, jotten teloisi uudestaan polveani. Hän otti sen oikein asiakseen ja niinpä olen noudattanut sitä raamatullisesti.

Pauliina ja hänen asuinkumppaninsa hankkivat viime kesänä koiran, staffordshirenbullterrieri Yelan. Se lisäsi automaattisesti lenkkien ja liikunnan määrää.

– Hurjan energinen koiranpentu syö seinät kämpästä, jos sen kanssa ei tee ja touhua, Pauliina nauraa.

Hän kertoo olonsa olevan nyt huomattavasti pirteämpi kuin ennen. Iho, hiukset ja kynnet ovat upeassa kunnossa. Ateriankorvikkeet ovat jääneet aikoja sitten, mutta nykyään hän käyttää saman firman tuotevalikoimasta ravintolisiä, proteiinijauhetta, kreatiinia, CLA-valmisteita ja erityisen paljon hän pitää Leaderin Vihreätee -kapseleista.

Tekosyyt ovat turhia

Pauliina antaa kuitenkin täyden tunnustuksen ateriankorvikkeille.

– Niillä oli alkuvaiheissa tosi suuri vaikutus, kun perustin nollatoleranssilinjan. Sain niiden avulla ekan kympin pois, mikä motivoi jatkamaan. Ilman muuta tämä oli myös alkupotku parempiin ja terveellisempiin ruokailutottumuksiin.

Pauliina huomauttaa, että tarkkana saa olla vielä nytkin. Hän kertoo syövänsä aika lailla grammalleen, mutta ei enää mitään prosessoitua vieraiden äitien tekemää ruokaa, vaan mahdollisimman puhdasta ravintoa ja sen lisäksi runsaasti kasviksia ja marjoja.

Suomessa on satoja tuhansia ylipainoisia, jotka haluaisivat tehdä samanlaisen muodonmuutoksen kuin Pauliina. Tampereen tytöllä on heille yksinkertaisia terveisiä.

– Lopettakaa selittelyt ja tekosyyt. Jos joku olisi minulle tullut pari vuotta sitten sanomaan, että tulen joskus olemaan 60-kiloinen, olisin nauranut vedet silmissä. Mutta kyllä ihmisestä vain löytyy outoja voimia, kun niitä osaa hakea.

Pauliina on tällä hetkellä erittäin tyytyväinen elämäänsä ja tekemiinsä ratkaisuihin. Kaikki on mahdollista, kun sen lujasti päättää.

Teksti Reijo Ikävalko

Kuvat Mika Kanerva ja Pauliinan kotialbumi

Terveys-Hymy 1-14