Pertti Latvalalla on ollut polviensa kanssa enemmän murheita kuin kohtuullista olisi. – Nyt kuitenkin nukun yöni, Kipupuomi-lehden päätoimittaja kertoo.
Oulun Jäälissä asuva Pertti Latvala, 58, oli vielä runsaat kymmenen vuotta sitten täysin terve mies, kunnes hänelle sattui työtapaturma. Pertti työskenteli tuolloin autokatsastajana ja oli montussa rekan alla.
– Meillä ei ollut radiopuhelimia vaan käytiin aina vaan heilauttamassa kättä, että nyt saa siirtää seuraavalle akselille. Rekka lähtikin hiukan aikaisemmin liikkeelle kuin piti. En tiedä, miksi niin kävi, lipsahtiko kaverilta jalka kytkimeltä vai mikä kävi. Ehdin kuitenkin väistää, mutta oikea polvi vääntyi ja nitkahti siinä rytäkässä.
Elettiin maaliskuuta 2005. Pertin polvi vaurioitui niin pahasti, että siihen tehtiin tähystys.
– Se meni muuten hyvin, mutta oli vissiin likaiset vehkeet tai sitten ihoa ei puhdistettu kunnolla ja elimistöön pääsi bakteeri, koska koko polvi tulehtui ja jalka muuttui pitkäksi aikaa mustaksi. Puhuttiin jo amputaatiostakin, mutta jalka saatiin kuitenkin pelastetuksi.
Leikkausrumba
Kesäkuun puolivälissä alkoi sitten uskomaton leikkausrumba. Pertin polvea operoitiin kymmenen päivän aikana seitsemän kertaa. Hän itse muistaa tuosta ajanjaksosta vain utuisia kuvia. Jossakin seitsemästä operaatiosta sattui sitten vahinko, jolloin polven hermo vaurioitui niin pahasti, että Pertti joutui pitkäksi aikaa pyörätuoliin. Sairaalasta hän pääsi vasta muutaman kuukauden kuluttua.
Tapahtunut tulkittiin lopulta potilasvahingoksi, mutta vastuullista tekijää oli vaikea löytää, koska leikkauksia oli seitsemän. Pertti on joutunut myös taistelemaan vakuutusyhtiön kanssa ihan tosissaan.
– Piti tapella kolme vuotta, ennen kuin tapahtunut tunnustettiin potilasvahingoksi. Vakuutusbyrokratia kuitenkin vetkutti ja pitkitti asiaa ja sieltä tarjottiin aivan mielivaltaisia päätöksiä: kerrankin kehdattiin väittää, että kyseessä olisi ollut syntymävika. Minulle myönnettiin työkyvyttömyyseläke vuonna 2008 ja sain lopulta myös korvauksia, mutta niihinkin verottaja iski.
– Ja edelleen tehdään vain väliaikaispäätöksiä. Viimeksi vielä tämän vuoden tammikuussa pohdittiin, johtuiko työkyvyttömyys edelleen potilasvahingosta, ja nyt tuli väliaikainen päätös, että kyllä johtui. Se on voimassa maaliskuun loppuun 2018 saakka, jolloin taas uusitaan jo monta kertaa tehty tutkimus vamman pysyvyydestä.
Lisää sairauksia
Pertti oli työmaaonnettomuuden sattuessa terve kuin pukki. Nyt on tullut verenpainetta, polvirumba on tuonut mukanaan masennusta, ruusutulehduksen ja kaksi kertaa iskenyt keuhkoembolia oli viedä hengen.
– En silti jaksa olla mihinkään suuntaan katkera, koska se ei auta, mutta jos minun pitäisi sitä olla johonkin suuntaan, niin silloin osoite olisi suomalainen vakuutusjärjestelmä, joka mahdollistaa ihmistä rassaavat lyhytaikaiset, mielivaltaiset ja jopa lainvastaiset päätökset. Polven vammauttaneille lääkäreille en ole katkera, eivät he sitä tahallaan tehneet.
Pertti pystyy kävelemään polvensa kanssa, mutta koko ajan apuna ovat vahvat opiaattilääkkeet. Toisinaan hän ottaa avukseen rollaattorin, toisinaan kepin. Pertille kävi niin kuin useimmille polvipotilaille käy: kun toisessa jalassa on ongelmia, silloin varataan toiselle, terveemmälle jalalle, joka sekin kipeytyy.
– En tiedä miksi, mutta rusto on vasemmasta polvesta kadonnut nivelten ja luuston välistä melkein kokonaan, siellä on luu luuta vasten, ja jokainen tietää, mitä siitä seuraa. Hermokipulääkitys ei auta tähän vaivaan, joka on ollut niin ankara, että se esti kunnolliset yöunet.
Kipusuihke auttoi vihdoin
Pertti sattui kerran lukemaan Pohjoismaisten Terveyssuihkeiden tuotevalikoimasta ja kiinnostui. Jutussa kerrottiin nivelille tarkoitetusta magnesium joint -terveyssuihkeesta.
– Yrityksen toimitusjohtaja lähetti minulle suihketta, jonka otin käyttöön viime joulukuun alussa. Ennen suihketta en saanut yöunen päästä kiinni muuten kuin särkylääkkeillä. Suihkautin ensimmäisenä aamuna 18 suihkautusta molempiin polviin. Aine levittyi ja imeytyi hyvin. Seuraava yö oli kuitenkin yhä kivulias.
– Kolme päivää aloituksesta kipuilua tuntui vielä iltapäivällä, mutta yöt alkoivat olla vasemman polven osalta jo ihan siedettäviä. Käytin edelleen suihketta kaksi kertaa vuorokaudessa ja tilanne kohentui niin, että joskus jopa unohdin koko suihkeen, kun vaivoja ei ollut.
Sitten Pertti teki virheen. Hän päätti olla ilman suihketta viikon verran, mutta sitten säryt palasivat takaisin. Hän palasi kiltisti riviin ja jatkoi jokapäiväistä suihkuttelua. Kokonaan kivut eivät ole vasemmasta polvesta kadonneet, mutta suihke antaa hänelle kuitenkin yörauhan.
Teksti Reijo Ikävalko
Kuva Anne Anttila
Terveys-Hymy 3-2016
Kommentit
Oma kommentti