Pellolainen Sari Keskitalo on Suomen suurimpia pikajuoksulupauksia.
– Tähän asti joka vuosi tulokset ovat parantuneet, ja toivottavasti sama tahti jatkuu edelleen, hän naurahtaa.
Tähän saakka Pellon Ponnen tunnetuin urheilija on ollut 1960-luvun hiihtokuningas Eero Mäntyranta, mutta uudet tuulet puhaltavat jo Lapissakin. Sari Keskitalo, 22, on tällä hetkellä seuran kirkkain tähti, ja näyttää vahvasti siltä, että Sarin tähti on koko ajan kirkastumaan päin.
Sari on perheensä ainoa lapsi, ja urheiluinnostus on peräisin vanhemmilta. Isä-Aatos harrasti aikoinaan kilpailemistakin ja hänen lajinsa oli kolmiloikka. Äiti-Helenakin on ollut koko ikänsä urheiluhenkinen, mutta hän on jättänyt kilpaurheilun muille. Sarin isä työskentelee vientipäällikkönä ja äitikin on saman yhtiön palveluksessa.
– Olen urheillut koko ikäni, Sari kertoo. – En edes muista, koska ja missä iässä se alkoi, mutta minulle on kerrottu, että olen osallistunut ensimmäisen kerran hiihtokilpailuihin kaksivuotiaana. Hiihto oli matkassa aina yläasteelle saakka, mutta yleisurheilu alkoi kiinnostaa aikaa myöten entistä enemmän.
Sari huomasi noin kymmenvuotiaana voittavansa ikätoverinsa pikajuoksussa, ja 14-vuotiaasta saakka hän on kerännyt eri ikäkausien Suomen mestaruuksia ja muita mitaleita niin runsaasti, ettei hän muista niiden lukumäärää. Mitaleita on tullut sekä sataselta että kahdeltasadalta, mutta myös pituushypystä, jossa hänen ennätyksensä on 584. Sari kertoo kuitenkin parin viime vuoden ajan säästelleensä jalkojaan ja jättäneensä pituushypyn kokonaan syrjään.
Sari on vielä sprintteriksi nuori, sillä parhaat tulokset pikamatkoilla saavutetaan yleensä jopa vasta kolmikymppisinä. Vielä sitäkin tuntuvasti vanhemmat pärjäävät, minkä Sari sai totea omakohtaisesti, kun häntä tasan kaksi kertaa vanhempi Merley Ottey päihitti hänet talvella hallikisoissa. Aika on kuitenkin Sarin puolella.
Sari on tiukasti Pellon Ponnen juoksija ja hän sanookin, että jos hänet saa vaihdetuksi jonnekin muualle, se on kova saavutus. Sen verran juurtunut hän on kotiseutuunsa, vaikka onkin alun perin käynyt syntymässä Kemissä. Sari on parina viime talvena ollut tilapäisesti rovaniemeläinen, sillä hän opiskelee Lapin yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja siellä opiskelee myös hänen poikaystävänsä, joka lukee kone- ja tuotantotekniikkaa.
– Rovaniemellä on totta kai paremmat harjoittelumahdollisuudet talvisaikaan kuin Pellossa, sillä Rovaniemellä on kiertävä hallirata.
Sari on ollut sikäli onnekas, ettei hän ole kärsinyt pahemmista loukkaantumisista. Vain yksi hallikausi jäi vähemmälle, mutta silloinkaan tilanne ei ole ollut vakava.
Aina silloin tällöin paikat kuitenkin jumittuvat ja alkavat särkeä. Silloin Sari kaivaa kaapista rovaniemeläisen Detrian hierontavoiteen Relaxantin..
– Relaxantia on ollut meillä kotona niin kauan kuin muistan, hän nauraa. – Äiti sitä varmaan hankki ensimmäisen kerran, ja kun se huomattiin hyväksi ja toimivaksi, sitä on sen jälkeen käytetty jatkuvasti. Otan sitä käyttöön heti, kun vähänkin alkaa lihaksissa krempata. Se on tehonnut hyvin niska-hartia-ongelmiin, mutta se on auttanut silloinkin, kun jaloissa on tuntunut ylimääräistä kiristystä ja jomotusta. Se on poistanut kiitettävästi kaikenlaisia lihasongelmia. Olen alkanut käyttää sitä myös päivittäin, jotta lihaskremppoja ei edes tulisi. Valmiste on meidän urheilijoiden keskuudessa jo hyvin tuttu ja luulen, että kaikki sen tietävät.
Teksti: Reijo Ikävalko
Terveys-Hymy 6-2007
Kommentit
Oma kommentti