Pirjo taistelee syöpää vastaan

Syöpä on iskenyt Pirjo Fiskiin jo neljästi, hoidot ovat toistaiseksi onneksi purreet hyvin. Myös pienempi, mutta kiusallinen riesa on helpottanut. – Levottomat jalat kulkevat vissiin vähän suvussa, hän arvelee.


Helsinkiläinen Pirjo Fisk, 49, sairastui ensimmäisen kerran rintasyöpään vuonna 2002. Siihen mennessä hän oli ollut täysin terve nainen. Osa rinnasta poistettiin, ja elämä jatkui oireettomana kuusi, seitsemän vuotta, kunnes syöpä uusiutui. Nyt leikattiin vasen rinta kokonaan pois.

– Kun aloin toipua siitä, niin sitten se perhana teki pesäkkeitä luustoon. Niitä oli ristiselässä, lantiossa ja muuallakin. Sen jälkeen tuli vielä pienoinen maksapesäkekin, mutta se on nyt saatu häivytettyä pois. Kaiken kaikkiaan syöpä on iskenyt neljä kertaa, mutta ei meillä lasketa, Rovaniemeltä kotoisin oleva Helsingin lastenklinikan osastosihteeri heittää.

Kun tätä juttua tehtiin, Pirjolla oli parhaillaan menossa suun kautta otettava sytostaattikuuri. Hän nimittää sitä varmistuksen varmistukseksi. Sytostaattihoitoja on nyt jatkunut vuoden verran.

Pirjo on työskennellyt lastenklinikalla kolme vuotta. Sitä ennen hän oli töissä Lapin keskussairaalassa sekä Rovaniemen kaupungilla terveyskeskuksessa. Hän on koulutukseltaan merkantti ja hänellä on myös terveyden ja sosiaalihuollon osastosihteerin päästötodistus.

Pirjo on eronnut ja hänellä on kaksi aikuista lasta, 23-vuotias Miia ja 18-vuotias Jeremias, jotka ovat jo lentäneet pesästä.

Vaikeasta elämäntilanteestaan huolimatta Pirjo suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti. Elinaikaennusteeksi on annettu tilastollisesti kymmenen vuotta, mitä Pirjo ei pidä ollenkaan huonona. Aina voi tänä aikana löytyä myös uusia hoitokeinoja.

Sukuvika

Pirjo on ollut lähes koko sairautensa ajan töissä ja nimittääkin itseään työhulluksi ihmiseksi. Nyt sytostaattihoidon ajan hän kuitenkin on ollut sairauslomalla. Hän sanoo sen verran armahtaneensa itseään.

– Suvussa ei ole rintasyöpää, oma syöpäni on hormoniperäinen. Maanantailapsi kun olen, hän naurahtaa.

– Mutta levottomia jalkoja suvussa kyllä on. Äidillä ja pojalla on sama riesa.

Pirjo kertoo, että ”väpättävät jalat” ovat kiusanneet häntä jo parikymppisestä. Erityisesti ne ovat häirinneet nukkumista.

– Kun illalla pistää nukkumaan niin varsinkin kylmällä ilmalla ne alkavat väpättää koko ajan. Ne elävät ihan omaa elämäänsä. Pakkasilla ei voi käydä edes saunassa, koska sen jälkeen on ihan hirveää. Talvi ja pakkaskelit ovat olleet kaikkein hankalinta aikaa, silloin se menee enempi tavallaan luihin ja pistää väpätyksen päälle.

Lasten kannattaisi aina kuunnella, mitä äidillä on sanottavaa, mutta Pirjo ei ihan heti uskonut oman äitinsä juttuja. Äiti kun oli lukenut Terveys-Hymystä artikkeleja, missä oli kerrottu hierontavoide Relaxantin auttavan levottomiin jalkoihin.

Pirjo vastaili äidilleen vaan ohimennen, että joo joo, ei ole pakko uskoa kaikkea mitä kirjoitetaan, ja vai vielä voidetta – ja ohitti 72-vuotiaan äitinsä viisaat neuvot olankohautuksella.

Äiti oli oikeassa

Kun Pirjolla oli viime syyskuussa syöpähoitojen takia hiukan huonompi jakso, äiti oli hoitamassa.

– Silloin hän pakotti kokeilemaan Relaxantia ja täytyy tunnustaa, että nukuin yöni heti ensimmäisen iltavoitelun jälkeen, ja ensimmäisen kerran varmaan puoleen vuoteen. Olen siitä lähtien käyttänyt vihreää Relaxantia, vaikka Jalka-Relaxantiakin on olemassa. Sitä en ole vielä ehtinyt kokeilla, kun kerran hierontavoidekin on auttanut.

Jo ensimmäisenä iltana Pirjo voiteli Relaxantilla kummatkin jalat varpaista takapuoleen ja alaselkään saakka.

– Annoin sen vaikuttaa tunnin verran, ja sitten vielä uusin voitelun polvista ylöspäin alaselkään. Tästä lähtien olen voidellut jalkani, jos en nyt ihan joka ilta, niin ainakin joka toinen ilta. Yhtään pitempään en uskalla olla ilman.

Pirjolla on tästäkin kokemusta, sillä hän yritti olla ilman Relaxantia yhden viikonvaihteen.

– En käyttänyt sitä perjantaina enkä lauantaina, ja niinpä sunnuntaina alkoi vanha väpätys taas iskeä päälle. Laitoin heti voidetta, ja johan lakkasi väpättämästä. Olen toitottanut tätä kaikille tutuille ja tunnustanut avoimesti, että turhaan nauroin äidin puheille. En olisi ikimaailmassa uskonut, että jokin voide voisi helpottaa näitä vaivoja, mutta nyt totisesti uskon.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 3-13

Teksti: Hymy
Avainsanat: rintasyöpä, syöpä, hierontavoide, levottomat jalat

Kommentit

Niin Pirjo sinulla näyttää olevan Turri sylissä. Oletko koiran hankkinut? Ja siitä Relaxantista -minulla joskus vaivasi hirmunen niskakipu johon oivallinen apu löytyi Relaxantista. Siitä on jo aikaa! Edelleen voimia toivotellen.
anja-maarit lantto

Haastattelussa on luettavissa pirjon huumori, Pirjolle niin tyypillistä huumoria. Tilannekomiikka. Sitä Pirjolla on aina ja näyttää kaikesta huolimatta edelleen olevan. ihailen suuresti. Pirjo on elämässä mukana. Mietin etteikö sypäjärjestö käytä Pirjoa esim. luennoisijana joka kertoo omakohtaisesti muille naisille selviytymisestä sairastumisesta toiseen. Sikäli mikäli pirjo niin itse haluaa. Minä suunnattomasti ihailen tätä naista ja hänen elämän myönteisyyttä ja huumoria ja jaksamista ja selviytymistä. Täytyy ottaa oppia. Jotkut jaksavat valittaa valittamisesta päästyään ja Pirjo loistaa valona meille kaikille muille naisille. Kaikkea hyvää sinulle Pirjo, olet ajatuksissani ja soitellaan ja toivottavasti joskus nähdään. Pirjo on aikuisen poikani kummi ja minä olen Pirjon aikuisen pojan kummi.
Ystävllisin tervieisin: anja-maarit lantto (ent. Ahokas)

Ihana rakas ystäväni, hän ei annakkaan syövän olla mukana elämässään, vaan taistelee sitä vastaan jokaikinen päivä..

Kaiken lisäksi hän vielä jaksaa ”tzempata” muita ihmisiä ja antaa voimia uusiin haasteisiin, näitä hänellä riittää .. ottakaa mallia hänen uskomattomista voimavaroistaan.. jokainen päivä menee loppuun asti ja seuraava päiväkin tulee omalla painollansa. !

Rakkaudella Piia !

Oma kommentti