Puoli miljoonaa askelta kuussa

Urho LaaksoUrho Laakso on tehnyt koko ikänsä ruumiillista työtä. Varsinainen leipätyö on ruotsalaisen kauppakorkeakoulun kiinteistönhoitajana, mutta sen lisäksi hän jakaa vielä Hesaria. – Lähden liikkeelle joka yö kello yksi.

Helsinkiläisen Urho Laakson, 62, työura alkoi jo vuonna 1962, eikä hän ole sen jälkeen ollut päivääkään työttömänä. Hän aloitti osuuskaupan juoksupoikana ja olisi päässyt myös tiskin paremmalle puolelle, mutta lähti kuitenkin opin tielle, kävi ammattikoulun rakennuslinjan ja oli jonkin aikaa rakennuksilla töissä. Seuraava työpaikka oli Mäntässä Serlachiuksen tehtailla, missä Urho vaikutti varastomiehenä 16 vuotta.

– Sieltä loppuivat työt ja kun lapset kasvoivat, päätimme muuttaa lähemmäksi opiskelupaikkoja. Aloitin Kuopiossa vuonna 1986 kiinteistönhoitajana, ja sillä tiellä olen edelleen. Tällä hetkellä teen kiinteistönhoitotöitä ruotsalaisella kauppakorkeakoululla Hankenilla, joten askaretta on riittänyt.

Urho täyttää kesällä 63 ja on kovasti miettinyt, joko malttaisi jäädä eläkkeelle.

– Koska olen koko ikäni ollut pienellä palkalla, rupesin neljä vuotta sitten varsinaisen leipätyöni ohella jakamaan Hesaria. Talvi on aina yhtä helvettiä, mutta kun kesällä linnut laulavat, se on ihan mukavaa hommaa. Lähden joka yö pääkonttoriin yhdeltä. Nukun vuorokaudessa viisi tuntia iltakahdeksasta lähtien.

– Kun molemmat työt lasketaan yhteen, päivää kohti kertyy 22 000 askelta eli kuutena päivänä viikossa 132 000 askelta. Neljässä viikossa lukemaksi tulee 528 000 askelta.

Kunto on kohtalaisen hyvä

Urho myöntääkin, että kunto on kohtalaisen kova. Silloin tällöin kroppa on kuitenkin sanonut sopimusta irti.

– Vuonna 1974 leikattiin ensimmäisen kerran selästä välilevyn pullistuma, ja tasan tarkkaan 21 vuotta sen jälkeen tehtiin samanlainen operaatio. Molemmat leikkaukset onnistuivat hyvin. Vasen polvi alkoi kiusata vajaat 10 vuotta sitten, kun tässä kiinteistönhoitotyössä joutuu ottamaan aika paljon askeleita. Se vaiva tosin juontaa vuosien taa eli ajoin 14-vuotiaana isältäni salaa ottamalla sarvipyörällä kolarin Volkkarin kanssa.

Urho törmäsi kuplaa päin vasen polvi edellä, ja se alkoi sitten vaivata vanhemmalla iällä.

– Vuonna 2005 minulla oli oikeassa kädessä pirunmoinen vaiva, jota luulin alkuun tenniskyynärpääksi. Kyynärpäästä sormiin saakka heijasteli armoton kipu, ja jouduin menemään työpaikkalääkärin vastaanotolle.

– Minut kuvattiin ja tehtiin hermoratatestit, mutta ei sieltä löytynyt muuta kuin normaalia kulumavikaa. Kädestä alkoi mennä puristusvoima ja kipu oli armoton. Nuori naislääkäri määräsi tulehduskipulääkettä ja vakuutti, että näillä se kipu lähtee.

Luontaistuote auttoi käsivaivaan

Urho yritti torjua särkyjä lääkkeillä, mutta ne eivät auttaneet kuin tunnin tai pari. Työnteko oli tosi vaikeaa, kun käsi ei totellut.

– Sitten tuli kesä ja soittelin vanhalle työkaverille Kuopioon. Hän kertoi saaneensa omat hartiasärkynsä katoamaan Nokkos-Kalkki-Inkivääri+vihersimpukka -nimisellä valmisteella. Näin samoihin aikoihin jossakin terveyslehdessä Kari Salmelaisen kehuvan samaa ainetta ja niinpä ostin sitä 60 nappia.

Hän söi valmistetta ohjeiden mukaan, ja ihmeekseen kivut katosivat ja käsi alkoi pelata.

– Olin 2007 tyttäreni luona kylässä Lievestuoreella ja kaaduin liukkaalla niin pahasti, että oikeaan ranteeseen tuli paha murtuma. Lääkärit olivat kahden vaiheilla, selviääkö siitä kipsillä vai pitääkö se leikata. Rupesin nytkin syömään samaa valmistetta ja taas siitä oli selvää apua. Hyvin olen pärjännyt, käsi pelaa eikä särkyjä ole. Polvivaivakin katosi yksin tein. Tiedän jo nyt kokemuksesta, että jos jotakin paikkaa alkaa kolottaa, rupean taas ottamaan sitä.

Luontaistuotteet olivat Urholle jo ennestään tuttuja, sillä hän on torjunut suonenvetoja jo vuosikausia magnesiumin avulla. Hän syö myös säännöllisesti B-vitamiineja.

Vientiä Venäjällekin

Urho erosi jo toistakymmentä vuotta sitten. Hänen nykyinen elämänkumppaninsa Katja, 44, on puoliksi venäläinen ja puoliksi suomalainen.

– Olen toimittanut tätä valmistetta ystäville, sukulaisille ja jopa Venäjälle saakka, siellä hänellä on paljon sukulaisia ja tuttuja, joilla on myös nivelvaivoja. Tyttäreni mies tekee konsulttityötä ja ajaa Suomea päästä päähän vuodessa 60 000–70 000 kilometriä. Hän on nelikymppinen ja urheilumiehiä, on juossut maratonia ja suunnistaa, eli selkä tahtoo kipeytyä. Yllytin syömään samaa valmistetta, ja nyt hänkin on tyytyväinen. Kehuu, että onpa siinä ihme aine.

Vaikka Urho jäisikin eläkkeelle kesällä, hän suunnittelee jakavansa Hesaria 65-vuotiaaksi asti. Sitten on miehen työt tehty, mutta onneksi jäljelle jää hyvä harrastus. Urho on nimittäin innokas kuorolaulumies. Ääniala on kakkostenori.

– Nuotin vierestä laulan, hän viisastelee.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 4-11

Teksti:Via Naturale
Avainsanat: kävely, yleiskunto, nivel, nivelvaiva

Kommentit

Oma kommentti