Hoitokotiyrittäjä Raija Pekkarinen on laihtunut vuodessa lähes 20 kiloa, ja sen ovat huomanneet myös ystävät ja kylänmiehet. – Jos ihminen lihoo saman verran, kukaan ei sano mitään, mutta annas olla kun paino putoaa, niin kyllä ihmettelijöitä riittää.
Joensuussa 16-paikkaisen vanhusten hoivakodin toimitusjohtajana työskentelevä Raija Pekkarinen, 61, tunnustaa olevansa umpikiero savolainen, sillä hän on syntyjään Jäppilästä, joka sijaitsee Pieksämäen ja Varkauden välillä.
Raija on huumorinaisia, ja huumoria hänen raskaassa työssään totisesti tarvitaankin. Hänen asiakkaittensa ikähaitari vaihtelee 58 ja 98 vuosien välillä, ja valtaosa on dementikkoja. Hän antaa vanhuksille ympärivuorokautista hoivaa ja huolenpitoa.
Ennen yrittäjäksi ryhtymistään Raija työskenteli perhepäivähoitajana, kun omat lapset olivat pieniä. Omia kirkassilmiä syntyi peräti viisi, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Nuorempi tytär aikoo jatkaa äitinsä perustamaa hoivakotia, kun Raija joskus vuosien päästä siirtyy eläkkeelle.
– On ihan mukava juttu, että jatkaja löytyi omista lapsista, mutta kyllä tätä yritystä on yritetty ostaa viimeksi eilen. En kuitenkaan ole tätä myymässä.
Siviilisäädyltään Raija on tällä hetkellä sinkku. Hän erosi viisi vuotta sitten.
– Minulla on enää yhden hengen perhe eli ihan minä ite, hän viisastelee.
Kuusikymppisen luontaisedut
Raija on välttynyt pahemmilta sairauksilta eikä hänellä ole mitään reseptilääkitystä. Mitä nyt pieniä kremppoja on, mutta ne kuuluvat jo kuusikymppisen luontaisetuihin. Raijan äidinäiti meni ensimmäisen kerran lääkäriin vasta 70-vuotiaana, joten geeniperimä on raudanluja.
– Vain painoa on vuosien mittaan päässyt kertymään liikaa, hän huokaa.
– Söin ihan vääränlaisia sapuskoja kuten vehnää, jonka mukana elimistöön kertyi hiivaa. Varmaan pullaa tuli syötyä liikaa, samoin suklaarusinoita ja jossakin vaiheessa myös lakritsaa. Iltapaloja tai yösyöntiä en harrastanut. Yö on nukkumista varten!
Raija on 168 cm pitkä ja hän arvelee, että ylipainoa oli ihannepainoon verrattuna jossakin vaiheessa lähes 30 kiloa. Hän yritti pudottaa painoaan Painonvartijoissa ja 16 kiloa lähtikin kävelemään, mutta ne palasivat pikku hiljaa takaisin.
– Yritin myös hulluna käydä kuntosalilla ja liikkua, mistä oli varmaan se hyöty, että paikat hiukan kiinteytyivät. Kuntoilusta oli apua myös sikäli, että työ on raskasta nostelemista, jolloin selkä joutuu koville.
Äkkinäinen herätys
Vuosi sitten Raija kertoo saaneensa herätyksen. Jotakin piti tehdä ja äkkiä.
– Olen käynyt joensuulaisen luontaishoitaja Kaija Suomalaisen luona saamassa shiatsuhoitoja. Koska minulla oli vatsavaivoja ja mahaa turvotti, hän kehotti minua varaamaan ajan lääkäri Eila Vesteriseltä, joka vaikuttaa Pieksämäellä. Minähän tottelevaisena tyttönä tein niin.
Raijalta otettiin monenlaisia näytteitä ja diagnoosiksi tuli hiivasyndrooma. Lääkäri määräsi hiivanhäätölääkkeet ja samalla myös ruokavalioon tuli runsaasti muutoksia.
– Ainoa kotimainen vilja, joka minulle sopii, on ruis. Pois jäivät muiden viljatuotteiden ohella myös kaalit, sienet, kurkku, kananmunan valkuainen, banaani ja ananas. Perunoita saan syödä vain silloin tällöin.
– Tämän lisäksi lääkäri suositteli ravintolisiä: Vitacom Pharman pH-Balance -emäsjauhetta ja Mivitotalia sekä erästä verensokerin normaalitasoja tukevaa valmistetta. Emäsjauhetta otin puolen vuoden ajan yhden teelusikallisen ja sen jälkeen puolesta yhteen teelusikallista iltaisin. Jatkan edelleen ihan samalla tavalla. Mivitotalia otan 30 ml aamuisin.
Ja mitä tapahtuikaan!
Paino putosi, koko pieneni
Raija sanoo, ettei hän ole varsinaisesti laihduttanut – mutta hän on laihtunut. Paino alkoi pudota pikku hiljaa, ja kun vuosi on nyt kulunut, vaatekaappi on mennyt aivan kokonaan uusiksi. Se ei syystä tai toisesta ole häntä suuremmin surettanut.
– Tosi ihana juttu! Vielä vuosi sitten vaatekoko oli 46, niin nyt se on enää 38. Minulla ei ole enää mitään painonpudottamistavoitteita, mutta minkä sille mahtaa, jos paino vielä vaan putoaa. En haluaisi enää laihtua tästä kovin paljon, sillä on suoraan sanottuna paha juttu, jos vanha akka menee kopukan näköiseksi. Kohta ei heinäseipään takaa näy muuta kuin korvat!
Eikä tässä vielä suinkaan kaikki. Myös Raijan kiusalliset vatsavaivat ovat kadonneet.
– Olen saanut ihan kokonaan uuden elämän, hän sirkuttaa.
– Miniä siunaili, että voi ihme ja kumma, mikä sulla on, kun olet noin laihtunut, voi hyvänen aika. Ihan hyvällä hän siunaili, ei siinä mitään, mutta olen saanut osakseni siunailun ohella myös kateutta. Melkein päivittäin siitä kuulee, että voi kumma kun sinä olet nuortunut. Kivalta se tuntuu, totta kai.
Joka viimeksi nauraa…
Ihan ongelmitta uusi elämänrytmi ei kuitenkaan startannut.
– Ensin tuntui siltä, että voi hitto, mitä tässä enää voi syödä, mutta nyt olen jo täysin tottunut tilanteeseen. Jatkan koko ajan ihan samalla systeemillä ja nykyään huomaan jo ihan heti, jos jossakin ruoka-aineessa on vehnäjauhoa. Ja vaikka peruna on jäänyt vähemmälle, käytän sen sijasta bataattia. Kyllä tämä dieetti on loppuelämän juttu.
Yksi Raijan nykyisistä lempiruuista on bataatista ja uunivihanneksista sekä lohesta valmistettu laatikko. Naudanlihaa hän syö hyvin harvoin ja sianlihaa hän ei syö ollenkaan, koska se ei sovi hänelle. Broileri kyllä maistuu.
Raija on hyvin tietoinen, etteivät kaikki lääkärit tunnusta koko hiivasyndrooman olemassaoloa ja jotkut suorastaan naureskelevat koko asialle. Raija puolestaan naureskelee tällaisille lääkäreille.
– Joku ihminen valitti syksyllä paikallislehdessä, ettei mistään saa apua ja että lääkärit väittävät hiivan olevan korvien välissä. Olen kertonut monille ihmisille omista kokemuksistani. Minulla on Pieksämäellä serkku, jolta niin ikään löydettiin liikaa hiivaa, ja häneltä paino putosi aivan samoilla konsteilla tosi upeasti. Joten se nauraa makeimmin, joka viimeksi nauraa!
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 1-11
Kommentit
Oma kommentti