Vaasalainen peruskoulun rehtori Eija Huttunen ei ollut kuin viisikymppinen, kun hän eräällä kauppareissullaan huomasi kauhukseen, ettei päässyt enää kyykkyyn. Polvet olivat kipeytyneet pahemman jälkeen. Lääkäri totesi nivelrikon alkua, mutta sen kummempia lääkkeitä Eijalle ei annettu.
Eija Huttunen työskentelee vaasalaisen Hietalahden koulun rehtorina. Koulussa on lapsia vajaat 250, pikku ekaluokkalaisista kymppiluokkalaisiin. Rehtorin työssä Eija on ehtinyt vaikuttaa vajaat kaksi vuotta, ja sitä ennen hän toimi apulaisrehtorina ja erityisluokanopettajana melkein 20 vuotta. Ennen opettajaksi ryhtymistään hän työskenteli opetusvirastossa. Eija on pohjakoulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja erityisluokanopettaja. Myös hänen miehensä on erityisluokanopettaja, mutta hän on jo eläkkeellä. Pariskunnalla on kaksi aikuista tytärtä.
– Kun oppilaat pääsevät kesälomille, meikäläinen istuu vielä koulussa tekemässä pitkiä päiviä, Eija toteaa. – Puhelimet soivat, on paperitöitä ja uusien lukujärjestysten laatiminen vie aikaa. Oma kesälomani alkaa vasta heinäkuussa.
Eija on ollut koko ikänsä perusterve. Hänellä ei ole koskaan ollut ylipainoa, joten polvivaivat eivät johdu ainakaan liikakiloista. Eija harrasti nuorempana balettia ja hän on ollut ikänsä hyvin liikkuvainen, mutta siitä huolimatta polvet alkoivat pari vuotta sitten reistailla.
– Havahduin ongelmaan, kun en eräällä kauppareissulla enää päässyt kyykkyyn. Se ei kerta kaikkiaan onnistunut. Se oli aikamoinen järkytys.
Syytä polvien pettämiseen Eija ei ole löytänyt. Hän on tosin aikoinaan kaatunut koulun pihalla pahasti, jonka jälkeen hän joutui ontumaan jonkin aikaa.
– Voi tietysti olla, että kun aloin sen jälkeen klinkuttaa toista jalkaani, aikaa myöten myös toinen jalka kipeytyi. Meillä ei ole edes suvussa tämänsuuntaisia ongelmia eivätkä lääkäritkään osanneet sanoa, mistä tilanteeni johtui.
– Lääkäri totesi tutkimusten jälkeen, että vaivani näytti nivelrikon alulta. Olen käynyt fysioterapiassa ja saanut neuvoja, kuinka jalkojani voi jumpata, mutta mitään sen kummempaa hoitoa tai lääkitystä minulle ei ole annettu. Särkylääkkeitä olen joutunut syömään aina silloin tällöin. Meillä on kaksikerroksinen huusholli, joten portaissa kulkeminen tuotti aika ajoin vaikeuksia.
Eija on ollut ikänsä luontaistuotteiden ystävä, kun taas hänen puolisonsa on aitosuomalaisen miehen tapaan suhtautunut niihin torjuvasti. Nyt miehen asenne on alkanut sattuneista syistä pehmetä.
– Yritin saada vaivoihini helpotusta vihersimpukka- ja inkiväärivalmisteilla, mutta niistä ei ollut apua. Inkivääri oli minulle suorastaan liian voimakasta ja sain siitä muistaakseni jonkinlaisia iho-ongelmia.
Sitten Helsingin Sanomissa ollut ilmoitus muutti tilanteen. Sen huomasi Eijan aviomies. Fenno Natura -luontaistuoteyritys etsi koehenkilöitä uuden nivelvalmisteensa Cepitonin testiryhmään.
– Mies kysyi, eikö minun kannattaisi yrittää. Olin heti valmis ja mies itsekin oli jonkin verran kiinnostunut, koska hänellä on niskassa paha kuluma ja kärsii vaikeasta niskakivusta. Minä laitoin paperit sisään, mutta tulijoita oli niin paljon, että piti perustaa toinen ryhmä, johon mahduin. Rupesin ottamaan Cepitonia ohjeiden mukaisesti eli yksi tabletti aamulla ja toisen iltapäivällä.
– Kun pari viikkoa oli kulunut, huomasin polvien tulleen paremmiksi. Kun kävelin tai nousin istualtani ylös, en ollut enää yhtä kankea kuin ennen. Polvet olivat tuottaneet hankaluuksia erityisesti pitkissä kokouksissa, sillä minun piti hieroa niitä jonkin aikaa ennen kuin pystyin nousemaan. Nykyään voin sitoa jopa kengännauhat vain polvia koukistamalla. Aiemmin sitä ei voinut kuvitellakaan.
Kun Cepiton-kuuria oli kulunut puolisentoista kuukautta, Eija huomasi pääsevänsä jälleen kyykkyyn – ja vielä sieltä ylöskin. Eikä sattunut yhtään.
– Minulla on ollut 80-luvulla kemppari, joten tiedän näistä asioista yhtä ja toista, hän toteaa. – Vaikka minulla on hyvä iho, huomasin nyt myös ihoni muuttuneen entistä joustavammaksi, jonka päättelin johtuvan siitä, että Cepiton sisältää kollageenia. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen huomasin myös uurteiden ja ryppyjen syvyyden kasvojeni ihossa madaltuneen.
Eijan tilanne on pysynyt edelleen hyvänä ja hän aikoo jatkaa valmisteen käyttöä, sillä hän pelkää, että muuten vanhat vaivat voivat tulla takaisin.
– Juuri nyt ei ole mitään ongelmia. Pystyn istumaan vaikka 12-tuntisia työpäiviä, eivätkä polvet enää vaivaa. Särkylääkkeiden tarve vähentyi Cepiton-kuurin aikana tuntuvasti, sillä en ottanut kolmeen kuukauteen varmaan kuin yhden tabletin, kun normaalisti olisin tuona aikana syönyt niitä vähintään puoli tusinaa. Olen tarvinnut särkylääkettä lähinnä migreeniini.
Eija neuvoo kuitenkin kaikkia uusia kokeilijoita, ettei tuloksia kannata odottaa heti.
– Vie oman aikansa, ennen kuin valmisteen ainesosat ovat ehtineet kulkeutua elimistöön ja alkavat vaikuttaa siellä. Kannattaa ottaa tabletit säännöllisesti, mutta vie vähintään viikon tai kaksi, ennen kuin positiivisia vaikutuksia ilmaantuu. Siinä tarvitaan kärsivällisyyttä.
Eija on huomannut parannusta myös yöunissaan.
– Nukuin kuurin aikana tosi hyvin ja koko yön oikein sikeästi. Aikaisemmin jouduin pitämään joka yö polvessa tukea ja lämpösäärystintä, mutta ne ajat ovat nyt onneksi takanapäin.
Nyt Eija pystyy taas tekemään täysipainoisia lenkkejä, sillä liikkuminen ei enää satu.
– Silloin kun vielä jouduin varomaan polviani, kipu saattoi joskus nousta jopa lonkkaan asti. Olin hiljattain ystäväni kanssa kävelyllä ja huomautin hänelle, ettei liikkuminen ole enää yhtä hankalaa kuin ennen. Hänkin sanoi huomanneensa sen. Kerran kipukohtaus tuli keskellä metsää ja se oli niin paha, että olin jo vähällä soittaa mieheni hakemaan minut autolla. Nyt ei enää onneksi tarvitse miettiä tällaisia juttuja.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuvat: Miguel Vera
Terveys-Hymy 2-2007
Kommentit
Oma kommentti