Riika Purhonen on sairastanut haavaista paksusuolen tulehdusta luultavasti koko ikänsä, elämään on mahtunut sekä hyviä että huonoja jaksoja. – Nyt vaiva on jo yli vuoden ollut täysin oireeton. Parasta siis koputtaa puuta, hän naureskelee.
Haavainen paksusuolen tulehdus eli colitis ulcerosa on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, joka ei tartu. Sairaus on onneksi harvinainen, sillä Suomessa tavataan vuosittain vain runsaat kymmenen uutta tapausta sataa tuhatta asukasta kohti. Tautiin sairastutaan yleensä nuoruusvuosina, mutta se voi puhjeta vanhemmallakin iällä.
Colitis ulcerosaa potee Suomessa noin 15 000 kansalaista. Tunnetuin tätä tautia sairastava lienee kuulantyöntäjä Conny Carlsson, joka joutui lopettamaan lupaavasti alkaneen huippu-urheilijan uransa nelisen vuotta sitten.
Turkulainen Riika Purhonen, 40, potee samaa sairautta. Riika on syntynyt Helsingissä, mutta on asunut Turussa jo niin pitkään, että hän pitää itseään täysin turkulaisena – aina murretta myöten. Riika on kahden tytön yksinhuoltaja, on ollut jo viitisen vuotta. Laura on kuusivuotias ja Elli on täyttänyt kahdeksan.
Colitis ulcerosan syntymekanismia ei tunneta, mutta perintö- ja ympäristötekijöiden on arveltu vaikuttavan sairauden puhkeamiseen. Haavainen paksunsuolentulehdus sekoitetaan usein toiseen suolistosairauteen, Crohnin tautiin.
– Sitä minullakin aluksi epäiltiin, ja sitä on myös suvussa, Riika kertoo.
– Jossakin kohtaa arveltiin sitäkin, että minulla olisi colitis ulcerosan ja Crohnin taudin välimuoto, mutta ilmeisesti vaivani menevät colitiksen puolelle.
Sairaus vie voimat
Riikan poteman sairauden oireita ovat muun muassa veriripuli, kovat kivut, väsymys, laihtuminen ja kuume. Sairaus todetaan peräsuolen tai paksusuolen tähystyksessä.
– Kun huono vaihe tulee, se on tosi rankkaa, Riika huokaa.
– Veriripuli vie voimat niin loppuun, että olen joutunut muutaman kerran sairaalaan tiputukseen. Viimeksi se tapahtui pari vuotta sitten, jolloin olin hirmu pitkään tosi huonossa kunnossa. Olen ollut lääkityksellä jo pitkään, ja parhaimmilaan tauti on pysynyt kurissa seitsemän vuotta, mutta erilaiset stressiin liittyvät elämäntilanteet näyttävät aina laukaisevan sen. Kun paha vaihe iskee, se saattaa kestää monta kuukautta.
Lääkitys auttaa Riikaa, mutta hänen on myös syytä katsoa syömistensä perään, ettei tauti pääse riehaantumaan.
– Mausteista ruokaa ei voi syödä ollenkaan ja esimerkiksi chiliä ei sovi edes ajatella. Muita rajoituksia ei onneksi ole. Minulla ei ole todettu keliakiaa eikä laktoosi-intoleranssia.
– Kun sairaus on päällä, se rajoittaa elämää tosi paljon. On mietittävä hyvin tarkkaan, kuinka pitkälle uskaltaa lähteä ja on kartoitettava, missä ovat vessat. Mutta tällä hetkellä, kun vaiva on oireeton, mitään ongelmia ei ole. On ihan kuin sitä ei olisikaan.
Myös luontaistuote auttaa
Jatkuvan lääkityksen ohella Riika on nyt jo toista vuotta syönyt myös Serrapeptaasi-nimistä luontaistuotetta, joka hänen mielestään on parantanut tilannetta entisestään.
– Eräs tuttava oli jo vuosikausia seurannut tilannettani, ja kun hän oli kuullut Serrapeptaasista, hän kehoitti minua kokeilemaan sitä. Olen viime kesästä lähtien ottanut joka aamu kolme kapselia ja voin hyvin. Otan myös Diarrex-nimistä maitohappobakteerivalmistetta.
– En tiedä, mikä taika tässä on, mutta tunnen itseni nykyään ihan terveeksi ja oireettomaksi. Ero muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen on aivan mahtava. En ole lääkäreille puhunut vielä mitään Serrapeptaasista, koska aiemmin luontaistuotteista mainitessani olen saanut aika nuivan vastaanoton vähän siihen tyyliin, että no joo, kaikkeahan sitä sopii kokeilla. Joten olen ollut ihan hiljaa.
– Sanovat lääkärit sitten mitä tahansa, minä itse olen kuitenkin sitä mieltä, että vatsavaivani ovat selvästi helpottuneet. Aion jatkossakin syödä kovan lääkityksen ohella myös Serrapeptaasi-kapseleita.
Vaikka Riika on kahden pienen tytön yksinhuoltajaäiti, hänellä on onneksi aikaa myös itselleen. Hän alkoi viime kesänä pelata golfia ja aikoo tänä kesänä jatkaa harrastusta. Silloin tällöin hän käy myös uimassa.
– Kotieläimiä ei ole, vaikka järkyttäviä paineita siihen suuntaan onkin, hän nauraa.
– Mutta äiti pysyy lujana!
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 7-11
Kommentit
Oma kommentti