Terveys-Hymy on kirjoittanut turkulaisen Soile Karangon rytmihäiriöistä ja niiden hoidosta ubikinonilla jo kahdesti aikaisemmin. Hän yritti taas kerran olla hetken ilman ubikinonia, ja seuraukset olivat entiset.
Turkulainen yöhoitaja Soile Karanko, 58, sai ensimmäiset rytmihäiriökohtauksensa jo kolmevitosena, jolloin hän joutui niiden takia viikoksi sairaalahoitoon. Mitään elimellistä vikaa ei löytynyt, mutta ilkeät muljahtelut jatkuivat silti.
– Jouduin 1990-luvulla vielä toisenkin kerran samasta syystä sairaalaan, mutta tulos oli sama. Elimellistä sydänsairautta ei havaittu.
– Se totta kai helpotti, mutta ilkeät rytmihäiriöt jatkuivat välillä niin pahoina, etten kyennyt edes nukkumaan vasemmalla kyljelläni. Kurkkuun nousi pala ja vasempaan käteen tuli outoja tuntemuksia. Tuntui siltä, että pumppu löi aina joskus ylimääräisen lyönnin, mutta periaatteessa se jätti lyönnin väliin.
Vuonna 2000 Soile sattui lukemaan ubikinonista ja päätti kokeilla. Kesti muutaman viikon ajan ennen kuin hän huomasi vaikutuksen: rytmihäiriöt katosivat kokonaan. Samalla hän havaitsi myös yleisen jaksamisensa ja energisyytensä lisääntyneen.
Turkulaisessa vanhainkodissa työskentelevä Soile tarvitseekin energiaa, sillä hän valvoo kerralla seitsemän yötä ja pitää sen jälkeen seitsemän päivää vapaata.
Keväällä 2004 Soile lopetti ubikinonin käytön. Siihen saakka hän oli neljän vuoden ajan syönyt vähintään yhden Pahrma Nordin Bio-Qinon-kapselin päivässä, mutta jos edessä oli raskaampi työjakso, hän oli ottanut kaksi. Rytmihäiriöt olivat pysyneet poissa.
– Tilanne muuttui melkein heti huonommaksi. Mikään ei enää oikein maistunut ja kaikki asiat ottivat aivoon. Pumpussakin alkoi tuntua outoja oireita. Kun aloitin Bio-Qinonin käytön uudestaan, elämä palautui normaaliksi.
Suomalainen ei tunnetusti kovin vähällä usko yhtään mitään. Pekingin kisojen aattona hän päätti jälleen kerran lopettaa ubikinonin syömisen.
– Olin sitä ilman kuukauden, puolitoista. Olo muuttui kummalliseksi ja minua alkoi ahdistaa. Rytmihäiriöt palasivat rytinällä takaisin ja rinnasta kuului inhottavaa klunksutusta. Ei auttanut muu kuin ruveta taas kiireen vilkkaa syömään ubikinonia ja kun kaksi viikkoa oli kulunut, olin taas entiselläni. Nyt vakuutan ja vannon, etten enää ikinä lopeta Bio-Qinonin syömistä.
Teksti:
Kuvat:
Terveys-Hymy 10-08
Kommentit
Oma kommentti