Kun ”Kodin lääketieteellinen käsikirja” julkaistiin 119 vuotta sitten, se edusti senhetkisen lääketieteellisen tietämyksen ehdotonta huippua. Kirjan kirjoitti lääkintäneuvos A. Tiomol. Wistrand.
Otsikolla ”Sukupuolisuhteet” korkeasti oppineet lääkärit kartottavat 1800-luvun lopun käsityksiä siitä ja sen kestävyydestä. Seuraavassa kovaa tekstiä ”Kodin lääketieteellisestä käsikirjasta”:
”Sukuvietin luonnollinen herääminen riippuu molemmilla sukupuolilla siitinelinten säännöllisestä ja täydellisestä kehittymisestä, joka kuitenkin meidän lauhkeassa ilmanalassamme voidaan otaksua tapahtuvan viidennellätoista ikävuodella tai sen vaiheilla. Naisella ilmoittaakse tämä aika kuukautisten alkamisella, rintain kehittymisellä ja häpykarvain kasvamisella; miehellä äänenmurroksen, parran ja häpykarvain kautta. Siitinelinten myöhäisempi kehittyminen on todistuksena heikosta ruumiinrakennuksesta tai todellisesta taudista eikä ole harvinainen nykyaikaan ei ainoastaan hennosti kasvatetuilla tytöillä ylemmissä säädyissä vaan myöskin rahvaan tyttärillä.
Vain avioliitossa
Vaikkapa sukuvietti herääkin 15:sta vuodella, ei kuitenkaan voima sen käyttämiseen vielä ole täydellinen. Tämä seuraa vasta vähän myöhemmin, miehellä noin 20–25, naisella 18–20 vuotiaana. Ennen tätä kypsymisen aikakautta täytyy sukuvietin tyydyttäminen aina tulla vahingolliseksi terveydelle sekä ruumiin muodostumiselle ja vahvistumiselle. Meidän yhteiskunnallinen tapamme tekee tarpeelliseksi, että kumpaankin sukupuoleen kuuluvat henkilöt yhdistyvät avioliittoon.
Seurustelussa avioliiton ulkopuolella kadottaa rakkaus varsinaisen merkityksensä ja vajoaa ainoastaan fyysilliseksi, milt’eipä eläimelliseksi paheeksi, ja perhe-elämä, joka on yhteiskunnallisen elämän perustus, puuttuu silloin sitä sydämellistä sidettä, jonka aviollinen yhdistys tuopi mukanaan.
Parittelu, vaikka onkin luonnollinen toimitus, ei kuitenkaan ole, kuten moni luulee, mikään välttämätön tarve, jonka ehkäisty tyydyttäminen olisi vahingollinen terveydelle. Miehissä kuuluu se harvinaisiin tapauksiin, että ihan siveä elämäntapa tuottaisi terveydelle vahingollisia seurauksia; mutta se joka tähän tavattomaan tilaan joutuu, tekee parhain kun järjestää niin asiansa, että voipi mennä naimisiin.
Siitosvoimain tuhlaus
Enemmän kuin mies on kuitenkin nainen altisna niille haitallisuuksille, joita sukuvietin ehkäisty tyydyttäminen tuottaa, hänen kun luonto on määrännyt sukunsa jatkajaksi ja herkemmäksi niille seikoille, jotka tässä suhteessa vaikuttavat ei ainoastaan hänen ruumiiseensa vaan myöskin hänen mielialaansa.
Ihmisellä on eläimen suhteen se etevämmyys, ett’ei hänen siitoskykynsä rajoitu vissiin vuodenaikaan, vaan on alituiseen yhtäläinen; mutta juuri sentähdenpä vaatiikin järki, ett’ei tätä kykyä väärinkäytetä. Ei mistään ole ruumiille ja henkiselle elämälle niin turmiollisia seurauksia kuin siitosvoimain tuhlauksesta. Vastanaineita on aina varoitettava liian uudistetusta aviollisen huvin toistamisesta, johon heillä enimmäkseen on suuri taipumus.
Hirveimmin kaikista turmelee terveyttä se karkea pahe, jota sanotaan itsesaastutukseksi eli onaniaksi, s.o. sukuvietin tyydyttämistä ilman mitään esinettä, kiihottamalla käsin tai jollakin muulla kosketuksella siitinelimiä. Tämä pahe on vielä paljon turmiollisempi kuin liian aikainen parittelu, se kun on luonnotonta, väkivaltaista ärsytystä, jolla mielikuvitusta kiihotetaan korkeimmilleen. Nuorison seassa se on yleisempi kuin tavallisesti luullaankaan, ja varsinkin tavataan sitä kouluissa, joissa oppilaat, muusta maailmasta eroitettuna, elävät toistensa seurassa.
Tarkkaa silmälläpitoa
Kun itsesaastutusta aina harjoitetaan suuressa salaisuudessa ja on useinkin vaikea huomata, tulee vanhempain ja kasvattajain ankaralla ja tarkalla silmälläpidolla sitä tiedustella. 12–14:sta ikävuodesta, jolloin pojan siemen-neste on jo ruvennut erittymään, ovat pilkut paidassa ja lakanoissa varmimmat merkit siihen; mutta ne voidaan piilottaa näkyvistä. Tarkka silmälläpito lapsen terveydentilasta ja olentotavasta johtaa vieläkin varmemmin paheen huomaamiseen. Jos nimittäin lapsi, joka muuten on ollut terve ja ripeä, tulee ilman muita huomattavia syitä vähitellen kivulijaaksi, valittaa tiheämmin sattuvaa raukeutta ja uneliaisuutta, jos se muuttuu hiljaiseksi, itseensä sulkeutuneeksi, tuittupäiseksi, nurisevaksi, osoittaa hajamielisyyttä lukutunneilla, hakee usein yksinäisyyttä, valittaa päänkivistystä, käypi kalpeaksi, jos silmät muuttuvat raukeiksi, sisäänvajonneiksi ja niitä ympäröi sinertävät renkaat, jos hän kadottaa ruokahalun ja osoittaa omituista arkuutta eli vauhkoutta seurassa tai kun hänet äkkiä yllätetään, niin on tukevia syitä epäillä häntä itsesaastutuksesta.
Miten itsesaastutusta haluttiin estää?
Ei ole odottamistakaan onanistin luopuvan tästä paheesta sittenkään kun hänen arvostelukykynsä on tuleentunut; sillä silloin kun järki niin suuren herruusvallan saapi, on se tavallisesti jo liian myöhäistä ja terveys on pilalla. Sentähden, heti kun tuo surullinen havainto on tehty, että nuori henekilö on onaaniin taipuva, täytyy häntä pitää mitä tarkimman silmälläpidon alaisena, kuvailla hänelle paheen välttämättömiä seurauksia eikä jättää häntä koskaan ilman vaarinpitoa. Hän ei saa asua yksinään, vaan muiden seurassa, häntä on pidettävä alituiseen toimessa ja tehtävistään vaarinpitävän sekä ohjattava viihtymään seuraelämän viattomissa huveissa; sillä ei mikään johdata niin helposti itsesaastutukseen kuin työttömyys ja yksinäisyys.
Hänen on maattava viileässä ja kovalla vuoteella, ei seljällään, koska sukuvietti sängyn lämmöstä varsinkin seljällään maatessa helposti kiihottuu. Jämeä jouhimatrassi sopii paljon paremmin kuin höyhenpatja. Hän ei saa olla lämpimässä puvussa eikä käyttää mitään siittimiä ahdistavia vaatteita ja on häntä aina pidettävä liikkeessä, jotta hän iltasella nukkuisi heti levolle mentyänsä. Hän ei saa maata kauvan, vaan on hänen heti herättyä noustava ylös, eikä hänen saa millään ehdolla antaa maata hereillään sängyssä. Kylpyä on käytettävä joka päivä ja selkä pestävä kylmähköllä vedellä.
Terveys-Hymy 10-2016
Kirja ei edustanut silloisen lääketieteen ehdotonta huippua. Se oli käännös vanhentuneesta ruotsalaisesta lääkärikirjasta. Edes Suomessa eivät aikaansa seuraavat lääkärit enää 1890-luvulla käyttäneet suoneniskentää tai vetohaavoja. Tiedettiin hyvin, että itsetyydytys ei mädätä selkärankaa tms. Esimerkiksi Kotilieden lääkärikirja 1913 mainitsee asiattomat, sairasmielisellä tavalla ihmisiä pelottelevat kirjat – käyttäen esimerkkinä lainausta Wistrandin lääkärikirjasta.