Martti Kallio sai viitisentoista vuotta sitten lääkäriltään tylyn tuomion: hänellä todettiin silmäpohjan rappeuma, johon lääkäri ei luvannut minkäänlaista parannusta.
Martti Kallio, 69, on syntyisin Laihialta ja tunnustaa olevansa edelleen tarkan markan miehiä, vaikka hän on jo pitkään vaikuttanut Jyväskylässä. Martti toteaakin naureskellen, ettei pieni laihialaisuus tekisi kenellekään pahaa.
Martti on paiskinut hommia koko työuransa alumiinivalimossa, ja nimike on vuosien varrella vaihtunut alun juoksupojasta loppuvuosien työnjohtajaksi. Viimeksi mainittua titteliä hän kantoi vuodesta 1972 lähtien. Hän joutui jäämään sairauseläkkeelle jo 14 vuotta sitten, vain 55-vuotiaana. Selän nikamasiirtymä teki betonilattialla seisomisen vaikeaksi, ja kun iskiashermo vaivasi öisinkin, eläkevuodet koittivat ennen aikojaan.
– Onneksi selkä on vuosien mittaan mennyt parempaan suuntaan, Martti huokaa. – Kun hermo on puristuksessa, sen ympärille kehittyy sitä eristävä sarveisaine, ja kivut lievenevät.
Martti asustaa tätä nykyä Jyväskylässä Laura-vaimonsa kanssa kahdestaan. Kumpikin on ollut kertaalleen naimisissa, ja Martilla on lapsia kolme, Lauralla kaksi. Kalliot ovat olleet aviossa 20 vuotta, mutta yhteisiä lapsia heillä ei ole.
Martti ja Laura liikkuvat paljon. Kummallakaan ei ole lääkitystä, vaikka Laura on jo 70 vuotta täyttänyt. Pariskunta liikkuu kesällä sauvakävellen ja talvisin he hiihtävät parituhatta kilometriä. Heillä on asuntovaunu Levillä, jonka kumpuilevissa maastoissa on mukava hiihdellä tuntuvasti nuorempien seassa.
Ihan ilman ongelmia Martti ei kuitenkaan ole saanut elää. Jo pari vuotta ennen eläkkeelle jäämistään hänellä todettiin silmäpohjan rappeuma. Keskelle vasemman silmän näkökenttää ilmaantui harmaa täplä, joka alkoi häiritä jo lehden lukuakin. Lääkäri tutki Martin silmän ja teki synkän diagnoosin. Mikä pahinta, hän ennusti samanlaisen läiskän ilmaantuvan toiseenkin silmään. Mitään hoitoa hän ei sairauteen osannut antaa. Edes sairauden etenemistä ei lääkärin mukaan voitu pysäyttää.
– Aloin valmistautua siihen, että nyt loppuvat autonajotkin, Martti kertoo. – Ja siihen, etten hetken päästä näe enää edes luontoa. Lääkärin tuomio tuntui tosi pahalta. Näkö kun on ihmisen kaikkein tärkein aisti.
Kalliot eivät silti luovuttaneet. Laura haki kirjastosta kaiken mahdollisen Martin sairautta käsittelevän kirjallisuuden. Näin löytyi Havupuu-uutejuoma, jonka kerrottiin uudistavan soluja ja että siitä oli hyvä kokemuksia esimerkiksi syövän jälkihoidossa.
– Se oli noin 15 vuotta sitten. Koska vaimolla oli pahoja vatsavaivoja, hän alkoi juoda sitä kanssani samaan tahtiin. Aluksi otimme kolme lasillista päivässä, mutta sen jälkeen enää kaksi. Söimme samalla myös C-vitamiinia, jotta juoma imeytyisi kunnolla,
Laura Kallion vatsa tuli niin hyvään kuntoon, että hän on jo vuosikaudet pystynyt syömään mitä tahansa. Erityisesti maitotuotteet olivat tuottaneet hänelle aiemmin suuria ongelmia. Laktoosi-intoleranssia ei ole koskaan todettu, mutta vaivat viittasivat siihen suuntaan.
– Jatkoin sitkeästi Havupuu-uutejuoman juomista, Martti kertoo. – Minulla oli puolivuosittain lääkärin luona tarkistusaika, ja eräällä kerralla hän alkoi ihmetellä ja kysyä, mitä on tapahtunut. Silmänpohjan hyvin aran ja punaisen oloinen alue oli selvästi vaalentunut. Minä vastasin, että ei muuta kuin että olen jo jonkin aikaa käyttänyt erästä luontaistuotetta, mutta en rupea nyt puhumaan siitä sen enempää, vaan seurataan tilannetta.
Lääkäri antoi Martille seuraavan ajan vasta vuoden päästä. Tiheämmin ei tarvinnut käydä, koska tilanne alkoi rauhoittua. Koska vasemman silmän rappeuma oli alkuun ollut hyvin ärhäkkä ja nopeasti etenevä, lääkäri ilmoitti seuraavalla kerralla haluavansa jututtaa Marttia vähän tarkemmin.
– Näin tapahtuikin, mutta lääkäri oli vähän sen näköinen, että uskoisiko hän mua vai ei. Totesin kuitenkin, että mitään muuta selitystä asialle ei ole kuin Havupuu-uutejuoma. Varmaan jo kahden vuoden käytön jälkeen vasemman silmän harmaa täplä oli kadonnut kokonaan eikä oikeaan ole tullut vieläkään yhtään mitään. Minulla on jo neljä vuotta ollut samat lasit eikä niitä ole tarvinnut vaihtaa. Näen nykyään aivan erinomaisesti.
– Lääkäri löysi silmänpohjasta pienet arvet, mutta siinä kaikki. Totta kai lääkärit epäilevät tällaisia juttuja, mutta ei hänkään voinut sanoa muuta kuin sen, ettei sairauteni ole tänä aikana ainakaan pahentunut. Ja minulla on ollut koko 15 vuoden ajan sama lääkäri, joten hän on saanut omin silmin seurata tilanteen kehittymistä.
Martti on huomannut muitakin positiivisia vaikutuksia. Olo ja jaksaminen on muuttunut parempaan suuntaan. Tilanne on pysynyt samana, vaikka Martti ei ole muutamaan vuoteen edes juonut Havupuu-uutejuomaa. Hän suunnittelee uuden kuurin aloittamista, ettei mitään pääsisi tapahtumaan.
– Luontaistuotteet olivat minulle tätä ennen koko lailla outoja, Martti toteaa. – Mutta kun rupesin juomaan Havupuu-uutejuomaa, elimistössäni oli varmaan jotakin sekaisin, ja sen juoma korjasi. Enkä osaa sen pahemmin pelätä sairauden uusimista, sillä olen jo saanut katsella tätä maailmaa koko lailla paljon. Tokihan se on kova isku, jos se tulee taas, mutta on siitä ennenkin selvitty.
Martti on velmu mies, ja kysymykseen, onko hänellä tällä hetkellä enää mitään murheita, tulee hauska vastaus:
– Nälkä tahtoo tulla aina silloin tällöin. Onneksi siitä selviää syömisellä.
Teksti: Reijo Ikävalko
Kuva: Ilkka Pietarinen
Terveys-Hymy 7-08
Havupuu-uutejuoma
Turun yliopistossa tutkittu luonnon antioksidantti länsirannikon männystä. Tutkimuksiin perustuvien kemiallisten havaintojen ja havupuu-uutejuomaa käyttäneiden henkilöiden kokemusten perusteella sen hyvää tekevä sisältö ei ole pelkän uskon varassa.
Kommentit
Oma kommentti