Sirpa sen tietää: Keliakia ei ole maailmanloppu

Kun Sirpa Salosen keliakia todettiin vajaat 20 vuotta sitten, hän hävitti kodistaan samana päivänä vehnäjauhot ja sopimattomat viljatuotteet.
– Sitten mentiin kauppaan ja ruvettiin etsimään gluteenittomia vaihtoehtoja.

Asikkalasta kotoisin oleva, mutta jo 35 vuotta Helsingissä asunut yo-merkonomi Sirpa Salonen, 58, oli jo ottanut jonkin verran selvää keliakiasta, kun lääkäri soitti ja kertoi diagnoosin. Sirpalla oli jo 1980-luvulla todettu laktoosi-intoleranssi, joten tietyt ruokarajoitukset eivät olleet hänelle mitään uutta.
Sirpa ei jäänyt surkuttelemaan keliakiadiagnoosiaan vaan alkoi pontevasti ottaa asiasta selvää. Kyseessä on elimistön autoimmuunisairaus, joka luokitellaan samaan kategoriaan kuin esimerkiksi diabetes ja nivelreuma. Hankala juttu siis.
– Ennen diagnoosia olin ollut periaatteessa ihan terve nainen, hän kertoo.
– Tosin sitä etsittiin jo vuonna 1995, mutta silloin otettiin ohutsuolesta niin vähän koepaloja, ettei keliakiaa löytynyt. Minulla oli klassisia keliakiaan liittyviä vatsaoireita kuten kipuja ja ripulia eivätkä veriarvotkaan olleet kunnossa. Taisin laihtuakin muutamia kiloja, vaikka olen yleensä ollut aika hoikka.
– Minulla oli myös ylävatsakipuja, joiden syytä haettiin. Samalla tutkittiin ohutsuolikin ja todettiin, että suolinukka oli madaltunut. Vasta-aineet verestä katsottiin vasta sen jälkeen, eli kaikki tapahtui vähän väärässä järjestyksessä. Yleensä tutkitaan ensin vasta-aineet ja sitten vasta otetaan koepalat. Minulta keliakia löytyi, kun etsittiin syytä ylävatsavaivoihin.

Ruisleivästä luopuminen tuntui pahalta

Sirpa on työskennellyt assistenttina eri tehtävissä. Tällä hetkellä hän toimii järjestöassistenttina Aivovammaliitossa ja hän on myös Uudenmaan keliakiayhdistyksen puheenjohtaja.
– Olin pitkään töissä myös Vaasan Oy:ssa, joka valmistaa leipomotuotteita. Muistan aina olleeni hirvittävän turvoksissa, kun firmassa oli jokin maistelutilaisuus. Vielä tuolloin en kuitenkaan osannut yhdistellä asioita.
Sirpan ruokavalio meni keliakiadiagnoosin myötä koko lailla uusiksi. Kaikkein pahimmalta tuntui ruisleivästä ja erilaisista lempipuuroista luopuminen.
– Alkuun tuntui, että apua. Sinä päivänä kun lääkäri soitti minulle ja vahvisti asian, olin ollut jo sitä ennen varma diagnoosista. Olin syönyt puolikkaan munkin työpaikalla ja ajattelin, että tässä sitä popsitaan viimeistä munkinpalaa.
– Vähitellen asiat alkoivat kuitenkin selvitä. Vanhat puurot jäivät, mutta uusia tuli tilalle. Voin syödä gluteenittomasta kaurasta tehtyjä tuotteita ja puuroja, mutta vieläkin pystyn kuvittelemaan ruisleivän maun, vaikka siitä on jo melkein 20 vuotta! Aviomies syö ruisleipää ja minäkin välillä haistelen sen ihanaa tuoksua, mutta siihen se jää. Siihen herkkuun minulla ei ole lupa koskea.
– Miehen ruokavalio ei sentään ole mennyt uusiksi, mutta jos teemme yhdessä ruokaa, se tehdään gluteenittomana, jotta molemmat voivat syödä, ja kun leivotaan, sekin tehdään gluteenittomasti. Jos taas syödään pastaa, hän syö normaalia ja minä gluteenitonta. Sama juttu, jos joskus käydään pitsalla, hän syö normaalia ja minä gluteenitonta.

Apua löytyy

Sen jälkeen kun Sirpa siirtyi sataprosenttisesti gluteenittomaan ruokavalioon, myös laktoosiongelma on aika pitkälle helpottunut. Silti hän edelleen käyttää myös laktoosittomia ruokavalmisteita, koska vatsa ei ole täysin kunnossa. Gluteenittomaan ruokavalioon siirtyminen on kuitenkin helpottanut tilannetta ratkaisevasti sekä laktoosi-intoleranssin että keliakian osalta.
– Aika usein laktoosi-intoleranssi ja keliakia iskevät samaan ihmiseen. Laktoosi-intoleranssia esiintyy noin puolella hoitamattomista keliaakikoista. Itseltäni vatsaongelmat eivät ole jääneet kokonaan pois, mutta se johtuu muista syistä. Minulla on herkkä vatsa ja suoli ärtyy helposti. Keliaakikoilla on hyvin helposti yhä vatsavaivoja, vaikka olisi kuinka huolellisesti 100-prosenttisella gluteenittomalla. Minullekin on tehty gastroskopia eli suun kautta tähystys ainakin kymmenen kertaa. Mikään nautinto se ei ole, mutta sujuu jo rutiinilla. Suolinukka on pysynyt kunnossa, mikä on hyvä asia.
Keliakialiiton järjestöihmisenä ja itsekin keliaakikkona Sirpa iloitsee kauppojen lisääntyneistä gluteenittomista vaihtoehdoista. Tilanne on hänen mukaansa kohentunut selvästi parinkymmenen viime vuoden aikana.
– Tilanne on joskus 30-40 vuotta sitten ollut varmaan tosi surkea, mutta nyt viime vuosikymmeninä on tapahtunut hurjaa kehitystä. Aiemmin ei ollut tuoreena myytäviä gluteenittomia leivonnaisia tai leipää niin kuin nykyään. Nyt useammalla valmistajalla on valikoimassa kiitettävästi esimerkiksi monenlaisia keksejä, pullaa, leipää ja pastaa. Totta kai keliaakikko toivoo lisää uutuuksia ja että valikoima vielä laajenee – mutta jos asiat eivät miellytä, keliaakikko äänestää jaloillaan.
Keliaakikko saa nauttia myös alkoholia, mutta tavallinen olut ja sahti ovat kiellettyjen joukossa, joskin nykyään tarjolla on myös gluteenittomia oluita. Sirpalla ja hänen miehellään on mökki Sysmässä, joka on maankuulua sahtiseutua, mutta Sirpa ei ole muutenkaan pahemmin sahdin perään.
– Sen sijaan esimerkiksi viski sopii keliaakikoille. Sitä voi keliaakikkokin maistella, koska valmistuksen aikana gluteeni katoaa, Sirpa lohduttaa.

Ei rajoita elämää

Sirpa Salonen sanoo suoraan, ettei keliakia rajoita hänen elämäänsä juuri mitenkään.
– Me tykätään matkustella ja käydään aika eksoottisissakin paikoissa. En ole sairastunut millään reissulla, vaikka käymme syömässä ravintoloissa ja kahviloissa. Muutenkin olen ihminen, jolle gluteenittomaan ruokavalioon siirtyminen ja sen noudattaminen on keskimääräistä helpompaa. Tiedän, että joillekin se on huomattavasti vaikeampaa – ja sitä se on myös henkisesti. Minä vain jotenkin päätin silloin, kun diagnoosi tuli, että hyvä kun selvisi ja nythän tiedän, kuinka sitä hoidetaan. Ja toimin sen mukaisesti.
– Mutta joskus, kun menee johonkin tilaisuuteen, missä vastaan vyöryy kaikenlaisia herkkuleivonnaisia, ja sitten siellä on ehkä yksi käntty meikäläisiä varten, se vähän masentaa. Jotenkin tuntuu siltä, ettei elämä ole kaikin osin ihan reilua!
– Mutta onneksi tämä sairaus huomioidaan ja tunnetaan nykyään entistä paremmin. Joka paikasta saa gluteenitonta ja ulkomaillakin asia tiedetään tosi hyvin, ainakin joissakin maissa. Siellä ei tarvitse selittää asioita vaan homma hoituu. Ja jos on jostakin epäselvyyttä, apua löytyy.
– Kun matkustamme, otan mukaan kielikäännöksen, jolla asian voi selittää vaikka suahiliksi tai kiinaksi!

Kannattaa ottaa selvää

Kun Sirpan diagnoosi tuli vuonna 1999, hän aloitti jo seuraavana vuonna Uudenmaan keliakiayhdistyksen hallituksessa, jonka puheenjohtaja hän tällä hetkellä on. Hän on ollut myös eri tehtävissä Keliakialiiton valtakunnallisissa ympyröissä.
Sirpalla on lämpimiä terveisiä kaikille valtakunnan uusille keliaakikoille.
– Diagnoosi ei ole missään tapauksessa maailmanloppu, vaikka se alkuun voi tuntua tosi rankalta ja hämmentävältä, varsinkin jos keliakia ei ole ennestään tuttu. Sen kanssa selviää varmasti, kannattaa vain tarttua asiaan ja selvittää tilanne. Suosittelen liittymistä jäseneksi Keliakialiiton paikallisyhdistykseen, joita on yhteensä 30 kautta koko Suomen. Sieltä saa vertaistukea, joka on monille erittäin tärkeää ja siellä voi osallistua toimintaan ja erilaisiin tapahtumiin.
– Ja kun diagnoosi tulee, kannattaa mahdollisimman pian hakeutua ravitsemusterapeutin puheille. Sen pitäisi kuulua nykyään jo rutiinisti asiaan heti diagnoosin tultua. Tällä tavalla pääsee alkuun ja elämä kirkastuu.