Tango-Hannun polvi ei enää kiusaa

Hannu NyyssönenHymyn tangokiertueen vetäjänä tutuksi tullut Hannu Nyyssönen on kärsinyt kipeistä polvistaan jo yli 50 vuotta.

Vantaalaisen Hannu Nyyssösen, 60, polvet alkoivat temppuilla jo kahdeksanvuotiaana. Häneltä otettiin Auroran sairaalassa vettä molemmista polvista aina 12-vuotiaaksi saakka. Punkteerauksen jälkeen jalka laitettiin lastaan ja sen jälkeen sitä täytyi pitää kaksi viikkoa suorana. Hannu sai armeijastakin vapautuksen polviensa vuoksi. Oikea jalka on leikattu kaksi kertaa ja kerran se on tähystetty, kun taas vasen jalka on leikattu kaksi kertaa mutta sitä ei ole tähystetty. Pahempi kiusankappale onkin ollut juuri oikea polvi.

– Kyseessä on kulumisjuttu. Polveen kertyy irtonaisia ruston palasia. Suvussa tätä vikaa ei ole kenelläkään muulla.

– Jalat olivat lapsena ja nuorena jatkuvasti turvoksissa, mikä esti jonkin verran liikkumista. Pystyin silti urheilemaan ja harrastin jopa mäkihyppyä, mutta se piti lopettaa polvien takia 14-vuotiaana. Uin kilpailumielessäkin,  ja jonkin verran myös nyrkkeilin.

Lääkärit varoittelivat Hannua, että hänen kannattaisi polviensa takia valita sellainen elämänura, missä ei joudu paljon seisomaan, ja niinpä Hannu sitten päätti valmistua kokiksi – eli hän teki seisomatyötä koko työuransa ajan.

– Jalka alkoi oireilla kunnolla hiukan ennen 50-vuotispäiviä. Se meni usein lukkoon. Oikea polvi oli koko ajan pahempi, mutta myös vasen teki kiusaa. Ortopedi totesi molemmissa polvissa vaikean nivelrikon. Luunpäät olivat kuulemma ihan mustat. Jouduin käyttämään aika ajoin särkylääkkeitä, mutta lopulta polvi meni niin pahaksi, että ortopedi passitti minut leikkausjonoon. Olinkin silloin tosi huonossa kunnossa ja ollut melkein vuoden sairauslomalla.

– Oikeaan polveen piti laittaa keinonivel toukokuussa 2006, mutta juuri sitä ennen oli taas vähän parempi kausi ja selvisin aika pienellä särkylääkityksellä. Toinen juttu, joka sai minut epäröimään, oli samanikäiselle kaverilleni tehty polven keinonivelleikkaus, joka hiukan epäonnistui. Se vähän säikäytti ja loikkasin leikkausjonosta veks. Lääkäri totesikin, että aina parempi jos pärjään, sillä mitä myöhemmällä iällä operaation tekee, sitä todennäköisemmin sitä ei tarvitse enää uusia.

– Pian polvi meni taas niin pahaksi, että jouduin Jorviin. Olin kalassa ja onnistuin jotenkin nuljauttamaan sen niin pahasti, että avovaimoni Helenin oli vietävä minut hoitoon. Polvi turposi ja oli valehtelematta monta viikkoa jalkapallon kokoinen. Sitä yritettiin punkteerata, mutta nesteitä ei saatu pois.

Sitten polvi taas hiukan asettui. Hannu sanoo kokeilleensa kaikki mahdolliset hainevät ja kukonheltat, kortisonit sun muut, mutta pysyvää apua ei tullut.

– Emäntä on koko ikänsä syönyt luontaistuotteita ja hän yritti tyrkyttää niitä minullekin, mutta en ole koskaan ollut niistä pahemmin kiinnostunut. Hän oli kuitenkin vajaat puoli vuotta sitten tavannut jollakin kuntosalilla komean bodarin, jonka kanssa oli tullut juttua nivelrikosta. Bodari oli kertonut Helenille, että Joint 2 -nimistä valmistetta kannattaisi kokeilla. Helen kysyi, haluaisinko yrittää, mutta homma tyssäsi siihen, kun Helen ilmoitti hinnan, 38 euroa. Minä vakuutin pärjäileväni. Helen kuitenkin osti purkin omilla rahoillaan ja alkoi syöttää niitä minulle. Rupesin ottamaan kaksi tablettia aamulla ja kaksi illalla.

– Tanssimisen olin joutunut lopettamaan, kun jalat menivät kaksi kertaa alta, Hannu kertoo. – Polvi oli välillä hyvä, välillä huonompi, mutta teimme kuitenkin aika pitkiä kävelylenkkejä ja talvella kävimme hiihtämässä. Söin koko ajan Helenin tarjoamia tabletteja, kunnes jokunen viikko sitten lenkillä ollessamme Helen alkoi yhtäkkiä kysellä, olinko huomannut mitään muutosta. Olin aluksi itse sitä mieltä, että mitään ei ollut tapahtunut, mutta Helen totesi siihen, että meikäläinen kävelee nykyään paljon terhakkaammin kuin ennen enkä enää onnu jalkaani. Pistin vastaan ja sanoin, että se nyt voi johtua ihan mistä vaan.

– Kun kesäkuun alussa olimme taas kerran lenkillä, minun piti poiketa välillä puskassa. Emäntä jatkoi sauvojen kanssa Paloheinän metsään, jolloin jäin niin paljon jälkeen, että lähdin juoksemaan hänen peräänsä. Samassa huomasin, etten ollut pystynyt ottamaan yhtään juoksuaskelta moneen vuoteen, mutta nyt minä juoksin ainakin puoli kilometriä. En enää muistanut, koska viimeksi olin saanut itseni juoksemalla hengästymään.

– Huomasin toisenkin rajun muutoksen: minulla on pedaaliin kiinnitettävät pyöräilykengät, joita en ole voinut käyttää vuosikausiin, koska oikea polvi ei ole taipunut riittävästi. En ole kerta kaikkiaan saanut oikeaa jalkaa pedaaliin kiinni, kun olen istunut satulaan, sillä kulmasta on tullut liian jyrkkä.

– Nyt tämä ongelma on poistunut. Olin tänä kesänä jo ennen juhannusta pyöräillyt yli 150 kilometriä, joten jotakin tässä on tapahtunut. Myös polven turvotus on laskenut ja se on melkein saman näköinen kuin vasen polvi. Pojalta on siis polvi parantunut.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuva: Miguel Vera

Terveys-Hymy 8-08

Teksti:Reijo Ikävalko
Avainsanat: polvivaiva, nivelkipu

Kommentit

Oma kommentti