Pellon laululintunen Tarja Ylitalo on jo reilut 10 vuotta kärsinyt niin kovista selkäkivuista, että laulaminen jäi joksikin aikaa kokonaan. Tänään pitkän synkän putken päässä paistaa kuitenkin jo kirkas valo.
Ihmisen vakavat vaikeudet voivat alkaa todella harmittoman tuntuisesta tilanteesta. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla, kun kuuntelee Tarja Ylitalon, 60, tarinaa. Kaikki alkoi siitä, kun Tarja vuonna 1998 innostui jäänveistosta. Hän sai myös muusikkomiehensä Tuomon, 65, kiinnostumaan.
Seuraavana vuonna sattui onnettomuus, joka alkuun vaikutti pikku jutulta. Tarja ojensi lumikolaa työparilleen, jolloin jalan alla ollut lumesta tehty porras petti. Tarja putosi sen verran ilkeästi, että nikamat luiskahtivat sekä niskasta että alaselästä. Seurauksena oli hermovaurio.
Tarja ja Tuomo olivat osallistuneet jäänveistokoulutukseen, johon sisältyi matka lajin MM-kisoihin Alaskaan. Samalla heille tarjoutui tilaisuus osallistua myös itse kisoihin, ja niinpä Tarjan työ valittiin joukkuekilpailuun. Kisoissa Tarja touhusi vahvojen särkylääkkeiden avulla. Menestystäkin tuli, sillä Tarja sai tuliaisiksi sekä hopeaa että pronssia.
Mitalit eivät kuitenkaan paljon lämmittäneet, sillä selkä jatkoi vihoittelemistaan. Tarja söi kahmalokaupalla särkylääkkeitä, mutta siitä huolimatta liikkuminen tuotti tuskaa.
Oikeat asetukset
Seuraavaksi pettivät jalat, jolloin liikkuminen loppui kokonaan. Leikkauskaan ei enää auttanut, sillä kipu oli jäänyt krooniseksi. Tuskat olivat valtavat. Hänelle asennettiin kipustimulaattori, joka helpotti tilannetta jonkin verran. Laulut oli tietysti jo aikoja sitten laulettu ja Tarja luuli uransa olevan kokonaan ohi.
Viisi, kuusi vuotta sitten Tarja oli niin huonossa kunnossa, että autossa istuminen ei onnistunut. Hän kulki Tornionjoen rannalla sijaitsevassa talossaan kuin haamu. Kivut olivat aika ajoin niin ankarat, että hänet nukutettiin päiväksi, jolloin hän pystyi edes hetkeksi pakenemaan ankaria kipuja.
– Kolme vuotta sitten olin taas kerran Lapin keskussairaalassa kipujeni takia. Onneksi paikalla oli samaan aikaan kipustimulaattorin maahantuoja, joka ehdotti, että laitetta voisi säätää. Silloin löytyi sellainen asetus, että kivut katosivat ensimmäisen kerran vuosikausiin. Se oli aivan ihmeellinen tunne. Kivut eivät silti loppuneet kokonaan, mutta niiden kanssa tuli toimeen.
Kun Tarja tämän vuoden maaliskuussa täytti 60 vuotta, tilanne oli jo kovasti parempi kuin vielä pari vuotta aikaisemmin. Rouva puhkuu taas intoa ja menohaluja.
– Kovin paljon en vielä uskalla käydä keikoilla, mutta käynpä kuitenkin, hän sirkuttaa.
– Ihan sitä mukaa kuin kunto kohentuu. Nykyään syön särkylääkkeitä enää neljäsosan siitä mitä pahimmillaan. Olen silti yhä opiaattien vallassa, Tarja velmuilee.
Varsinainen herkkupala
Tarja kokeili myös rovaniemeläisen Detrian maankuuluja Relaxant-tuotteita ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, ja hyväksi havaitsi. Nyt hän teki uuden yrityksen huhtikuussa.
– Kun olin muutaman viikon ahkeroinut niiden kanssa, huomasin jo selvää apua ja helpotusta, hän toteaa.
– Käytän pääasiallisesti Relaxant-lihastenrentouttajaa, mutta yhtä lailla myös Jalka-Relaxantia, ihan tilanteesta riippuen. Esimerkiksi jalkavoide on kuin olisi villasukat jalassa ilman villasukkia! Se sillä lailla lämmittää ja mukavasti helpottaa, ja jos on kuivia ja karheita jalkapohjia, niin kyllä rupeavat siliämään.
Relaxant-hierontavoidetta hän käyttää silloin, kun on seisonut tai matkustanut paljon. Jalat väsyvät ja lihakset meinaavat kramppaantua, ja hierontavoide on paikallaan.
– Krampit johtuvat tietysti tuolta syvemmältä, mutta voide tekee tosi hyvää pintalihaksille. Käyn myös joka viikko kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Hän on pellolainen mestariparantaja Anne-Maj Lassila, joka on pelastanut minut monesta tilanteesta.
Tarja on kokeillut kolmattakin Detrian tuotetta, Pihkaseerumia.
– En ymmärrä, kuinka nuo önttiäiset minut löytävät ja puraisevat milloin mistäkin. En tiedä, mikä elukka se on, mutta kun ne purevat, tulee kaikenlaista näppylää ja kutittaa. Niihin Pihkaseerumi auttaa. Eivät ne önttiäiset Tuomoa kiusaa, mutta kai mulla on makeampaa lihaa. Taidan olla önttiäisten herkkupala, hän naureskelee.
Teksti:
Kuva:
Terveys-Hymy 7-11
Kommentit
Oma kommentti