Espoolainen Unto Paakkinen on todellinen ubikinonin syömisen veteraani. – Hammaslääkäri suositteli sitä 80-luvun lopulla sitkeisiin ientulehduksiini ja siitä lähtien olen sitä käyttänyt.
Unto Paakkinen, 67, on fyysikko ja koulutukseltaan diplomi-insinööri. Hän ehti työskennellä Outokummulla 25 vuotta ennen kuin perusti oman yrityksen, jonka kanssa hän touhuaa edelleenkin. Vakava sairaus, eturauhassyöpä, muutti tosin työkuvioita seitsemisen vuotta sitten, mutta radikaali säde- ja hormonihoito saivat taudin kuriin ja Unto on tätä nykyä taas täysin terve mies.
– Pari vuotta siinä meni, hän muistelee.
– Syöpä on jo sanana niin paha, että se vie työasiat pois mielestä, mutta onneksi se saatiin kuolemaan ja meikäläinen jäi eloon. Oli minulla kiireisimpinä työvuosina myös korkea verenpaine, mutta se putosi heti, kun työstressi hellitti.
Unton vaimo työskentelee vientisihteerinä Outokummulla. Pariskunnalla on kolme lasta, kaksi tytärtä ja poika. Tyttäret ovat naimisissa insinöörien kanssa – toinen Englannissa, toinen Haminassa – ja poika on parastaikaa armeijassa. Kun poikakin opiskelee tekniikkaa, perhe on aika lailla insinööri- ja tekniikkapitoinen.
– Vaimo tosin viisastelee, ettei sivistynyttä insinööriä ole olemassakaan, Unto nauraa.
– Kai hän puhuu kokemuksesta sekä kotoa että työpaikalta. Hänellä on nytkin koko ajan ympärillä 30 insinööriä.
Unto ei tällä hetkellä syö mitään kovaa lääkettä, mutta sen sijaan ravintolisä ubikinoni on kuulunut hänen päivittäiseen elämäänsä jo miltei parinkymmenen vuoden ajan.
– Minulla oli vaikeuksia hampaitten kanssa ja kävin Tapiolassa hammaslääkärissä Pentti Kuuskoskella, joka rakenteli minulle siltoja ja teki kaikenlaisia muitakin temppuja, kun hampaat heiluivat ja huojuivat. Kerran hän kehotti minua kokeilemaan aivan uutta ainetta, ubikinonia, sillä hän oli kuullut siitä lääketieteellisessä symposiumissa. Tosin ubikinoni oli jakanut tutkijat kahteen eri leiriin, mutta siitä huolimatta Kuuskoski yllytti minua testaamaan, auttaisiko se.
– Minulta tuli noihin aikoihin aina verta ikenistä, harjasi sitten aamulla tai illalla. Yritin välillä vaihtaa hammasharjaa, mutta Pentti totesi, ettei tämä homma johdu harjasta. Ubikinoni oli noihin aikoihin vielä reseptillä ja niin hän kirjoitti minulle reseptin. Aloitin 30 mg annoksella, jota otin kaksi tai kolme kertaa päivässä. Ihan heti se tietenkään alkanut vaikuttaa, mutta huomasin kuitenkin yllättävän nopeasti, ettei ikenistä enää tule verta. Siitä lähtien olen käyttänyt Pharma Nordin Bio-Qinonia, jota olen nyt siis syönyt melkein 20 vuoden ajan. Kertaakaan aloittamiseni jälkeen ikenistä ei ole tullut verta.
Unto on innokas hirvi- ja peurametsällä kävijä. Kun hän nykyään normaalisti ottaa yhden 30 mg Bio-Qinon -kapselin päivässä, hän rankkoina metsäreissupäivinä tuplaa annoksen – ja hyvin menee.
– Vapaa-aikoinani teen lenkkejä koirani Viivin kanssa. Viivi on puhdas seura- ja vahtikoira enkä sen kanssa käy metsällä. Viivi on kaksivuotias tyttökoira ja se on voittanut koirien kauneuskilpailuissa ensimmäisen palkinnonkin. Se valittiin koiranäyttelyssä kaikkein kauneimmaksi monirotuisten sarjassa!
Teksti:
Kuvat:
Kommentit
Oma kommentti