Ullan 10 kuukautta ja 15 kiloa

Ulla Marttila otti itseään niskasta kiinni viime talvena ja päätti, että nyt pienennytään. Ja pienennyttiin kanssa.

Mikkeliläinen Ulla Marttila, 50, joutui neljä vuotta sitten jäämään sairauseläkkelle vaikeiden allergioittensa vuoksi. Hän on koulutukseltaan merkonomi ja vaikutti työelämässä ollessaan sekä atk-sihteerinä että osastosihteerinä. Pikku sivubisneksiä Ulla tekee vieläkin, vaikka varsinainen työelämä on jo jäänyt. Hän ehtii nyt harrastaa myös öljyvärimaalausta ja sukututkimusta Facebookissa norkoilun lisäksi.

Ulla on ollut jo vuosikausia kolmen lapsen yksinhuoltaja. 22- ja 19-vuotiaat pojat ovat jo lentäneet pesästä, mutta kotona on vielä 15-vuotias tytär. Nelijalkaisia sen sijaan on kolme, sillä Ulla tunnustaa olevansa kissahullu. Kattien nimet ovat Vili, Poju ja Pimu.

– Pimu on kipakka nainen niin kuin tämän huushollin muutkin naiset, Ulla sanailee.

Kun Ulla lopetti työt, myös hänen allergiaoireensa helpottivat. Niinpä hänellä ei tätä nykyä ole mitään lääkitystä. Vain paino-ongelmia on ollut kotitarpeiksi.

– Ylipainoa oli jo nuoruusvuosina, hän tunnustaa.

– Sitä on suvussakin, joten sitä saa mielellään syyttää.

Poppakonstien pauloissa

Ullan vaaka alkoi näyttää hälyttäviä lukuja. Aina välillä hän onnistui pudottamaan painoaan jonkin verran, mutta kehnoin tuloksin.

– Käytin usein paastoa, mutta se ei loppupeleissä auttanut yhtään mitään. Kokeilin myös joitakin luontaistuotteita, mutta niistä ei laihtunut kuin lompakko. Kokeilin Atkinsiakin, joka jotenkin toimi, mutta siinä pitäisi olla niin kauhean tiukka. Sitä jaksaa viikon tai kaksi, mutta sitten alkaa tehdä mieli kaura- ja ruisleipää ja vaikka mitä. Olen kokeillut kaalisoppakuuriakin, mutta se on… sanonko mä mistä…

– Kaikki nämä ovat vain poppakonsteja, joissa kuurin jälkeen vaaka näyttää pikkuisen vähemmän, mutta kohta se on ihan samassa mistä lähdettiin ja hyvässä lykyssä vielä enempi. Tilasin netistäkin jotain ihme soosia, joka oli niin pahanmakuista että olin oksentaa. Ei sitä jauhetta voinut syödä.

Ullalle on pituutta siunaantunut vain 150 senttiä. Nuorena hän painoi vain 42,5 kiloa, mutta mittari alkoi näyttää aivan toisia lukemia. Hyvään suuntaan ollaan nyt kuitenkin menossa, sillä Ulla on 10 kuukauden aikana laihtunut peräti 15 kiloa. Hän sanookin olevansa urakan paremmalla puolella. Tavoitteena on 44 kiloa.

– Kun olen yrittänyt laihduttaa, käy aina niin, että paino putoaa kahden ensimmäisen kuukauden aikana, mutta sitten elimistö rupeaa säästöliekille, vaikka jatkan ihan samalla tavalla. Paino ei tipu yhtään, vaikka syön mielestäni hirveän vähän ja teen kaiken oikein. Lopulta menee hermot enkä  jaksa enää kituuttaa.

Katajainen kansa

Ulla tunnustaa olevansa Janne Kataja -fani. Hän sattui huomaamaan Facebookista, kuinka Janne kehui Tonalin-nimistä rasvaa polttavaa CLA-valmistetta. Ulla huomasi samoihin aikoihin myös muutaman lehtijutun ja hän muisti myös Mikko Kivisen laihtuneen rutkasti sen ansiosta.

Ulla tunnustaa pitäneensä Tonalinia viimeisenä oljenkortenaan, vaikka ei jaksanut uskoa sen tehoon.

– Nyt ei elimistö mennyt säästöliekille! Paino jatkoi putoamistaan koko ajan, vaikka ei ihan yhtä nopealla tahdilla kuin laihdutuksen alussa. Se kuitenkin tippui ja tippui. Tein kuurille ryhtyessäni myös muutamia ruokailutapojen muutoksia eli jätin herkut pois ja rupesin syömään pienempiä annoksia. Enkä kuuden jälkeen illalla enää ota mitään muuta kuin korkeintaan omenan tai porkkanaa.

Kesällä Ullalle kuitenkin tuli kolme kiloa takaisin, mutta ymmärrettävistä syistä. Ensinnäkin hänellä oli 50-vuotispäivät, sitten hän teki lomareissun Turkkiin tyttärensä kanssa all inclusive -pöytien ääreen ja heinäkuussa vietettiin vielä tyttären rippijuhlia.

– Elokuun puolivälissä otin taas itseäni niskasta ja isommalla vaihteella, samalla rupesin lisäämään liikkumista reilusti. Olen aina pyöräillyt kesät talvet, koska autoa ei ole, mutta nyt lisäksi tuli lenkkeilyä, jumppaa, zumbaa ja vesijuoksua. Aiemmin olin ollut aika tyypillinen sohvaperuna. Kun paino alkoi taas pudota, innostuin liikkumaan entistä enemmän.

Lisäetua laihtumisesta

Tuntuva laihtuminen toi mukanaan muitakin terveydellisiä etuja.

– Minulla on skolioosi selässä, yksi nikaman luiskahdus ja yksi lannenikama liikaa, ja kun ylipainoa oli turhan paljon, se tuntui selässä ja vähän muuallakin. Nykyään teen kerran päivässä lenkin. Eikä selkäsäryistä enää ole tietoakaan, kun paino on tippunut ja selkä on tottunut, että sen kanssa kävellään.

– Energiaa on tullut lisää ja mieliala on kohentunut, kun on tullut itsetuntoa. Ei enää tarvitse hävetä itseään. Oli ihan hirveää olla sellainen tankki. Aina piti pukeutua tunikoihin ja yrittää peitellä kilojaan, mutta eivät ne mihinkään peittyneet. Vaatekaappi on mennyt uusiksi, sillä farkutkin ovat nyt kolme tuumaa pienemmät.

Ulla sanoo kaartelematta, että Tonalinin ansio hänen laihtumisessaan on ollut suuri.

– Sillä on ollut hirveän suuri merkitys tällaiselle jojo-laihduttajalle. Totta kai myös uusilla ruokailutavoilla ja liikunnan lisäämisellä on ollut paljon tekemistä onnistumiseni kanssa.

Koska Ulla on pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä, hän on saanut kuulla monenlaisia kommentteja.

– Olin viime viikolla kaupassa, kun tapasin yhden kaverin kuntosalilta, mutta ihmettelin kovasti, kun hän ei ottanut tunteakseen. Kopsautin häntä olkapäähän ja tervehdin, jolloin hän vasta tajusi, kuka olin. Silmät siltä revähtivät auki että ai, oot sie sie, sie oot ihan erinäköinen kuin viimeksi. Tuntui kivalta, että semmoinen ihminen, joka ei ollut nähnyt minua pitkään aikaan, huomasi eron.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Paula Myöhänen

Terveys-Hymy 1-11