Väsymys, huimaus ja nälkä katosivat

Laura ja Jaana LeppäahoSysmäläinen Laura Leppäaho, 12, venähti vuodessa niin runsaasti pituutta, ettei keho pysynyt perässä.

Hän alkoi saada pahoinvointi- ja pyörrytyskohtauksia, ja hänellä oli koko ajan kiljuva nälkä.

Omituinen oireilu alkoi viime lokakuussa, jolloin Laura Leppäaho oli vielä 11-vuotias. Tyttö valitti äidilleen Jaanalle, 36, että hänellä oli huono olo, koulussa huippasi ja päätä särki. Äiti arveli, että huono olo menee ohi lepäämällä, ja niin sillä kertaa kävikin, mutta samat oireet toistuivat jo muutaman päivän päästä. Jaana muistelee, että Laura tuli peräti koulusta kotiin oireittensa takia.

Jaana Leppäaho leipoo työkseen gluteenitonta leipää joutsalaisessa leipomoalan yrityksessä. Hänen aviomiehensä Jussi-Tapio, 42, työskentelee metsätalousteknikkona, ja perheeseen kuuluu Lauran lisäksi pikkusisko Lotta, 10. Saman ruokakunnan jäseniä ovat myös kissat Sissi ja Viivi.

Lauran mystisiä oireita alkoi esiintyä aluksi aamuisin. Toisinaan tyttö oksensi heti herättyään ennen kuin oli ehtinyt edes syödä mitään. Kohtauksia ehti ilmetä kymmenkunta kertaa, kunnes äiti vei tyttärensä marraskuussa lääkäriin.

–Kohtauksia oli koulussakin. Opettaja oli laittanut Lauran lattialle ja nostanut jalat ylös, mutta tytön huulet menivät sinisiksi ja näytti siltä, että kohta menee taju. Laura myös tärisi ja vapisi ja oli hyvin kalpea ja hikinen. Mutta kun vein tytön lääkäriin ja kerroin oireista, minun annettiin ymmärtää, että äiti nyt vähän ylireagoi, Jaana Leppäaho tuhahtaa.

Laura oli siihen saakka ollut täysin terve tyttö, eikä hänellä ollut edes allergioita. Hän oli vuoden mittaan kasvanut pituutta huimasti ja oli muutenkin kehittymässä nuoreksi naiseksi, mutta mahdollisiin ravitsemuksellisiin puutostiloihin ei yksikään lääkäri osannut kiinnittää huomiota.

–Häntä kyllä tutkittiin monipuolisesti, Jaana myöntää.

–Tehtiin hirveästi kaikenlaisia testejä ja otettiin verikokeita, tutkittiin sydäntä, mitattiin sokeriarvoja, tuijotettiin silmiin, pyydettiin laittamaan sormea nenänpäähän ja pistettiin kävelemään viivaa pitkin, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Lauran kohtaukset vain jatkuivat, ja hänellä oli aina niiden jälkeen hirveän huono olo ja häntä väsytti kovasti. Kun Laura tuli koulusta kotiin, hän saattoi nukkua kaksi, kolme tuntia, ja kun hän heräsi, hänellä oli ihan hirveät mieliteot. Hän halusi nakkia, lihapiirakkaa ja munkkeja, joita hän ei sitä ennen syönyt juuri ollenkaan. Hänellä oli koko ajan kiljuva nälkä, mutta siitä huolimatta hän laihtui.

Lauran tilanne paheni koko ajan. Kohtauksia alkoi olla 5–6 päivässä, niitä ilmeni jo muinakin ajankohtina kuin aamuisin. Opettaja soitti äidille ja kyseli, mitä tytön kanssa tekisi. Luokan takaosassa oli iso nalle, jota vasten Laura hakeutui aina pitkäkseen, kun paha olo alkoi tulla. Hän saattoi 5–6 kertaa päivässä mennä kesken tunnin nallen viereen makaamaan. Pahimmillaan tilanne oli tammikuussa. Ennen niin vilkas ja puhelias tyttö oli muuttunut hiljaiseksi ja väsyneeksi.

Jaana jatkoi lääkärikierrosta Lauran kanssa, ja nyt hän haki apua myös yksityiseltä puolelta. Äidin pinna alkoi olla katkeamispisteessä, sillä hän joutui koko ajan lähtemään töistä kesken päivän pois. Jaana antaa suuret kiitokset silloiselle työnantajalleen, joka jousti upeasti nähdessään hänen ahdinkonsa.

–Aina en kuitenkaan päässyt ihan heti, mutta onneksi Lauralla on kaksi hyvää ystävää, Maaret ja Titta, jotka saattoivat Lauran kotiin, keittivät hänelle teetä ja pitivät hänelle muutenkin seuraa. Tytöt olivat Lauran kanssa aina siihen saakka, kunnes pääsin kotiin. Tätä tapahtui tosi usein.

Jaana muistelee käyneensä Lauran kanssa kolme kertaa Sysmän terveyskeskuksessa, kerran yksityisellä lääkärillä. Lahden keskussairaalassa tyttö oli tutkimuksissa kaksi vuorokautta. Psykologin puheilla kävivät niin äiti, isä kuin tytärkin, koska jossakin vaiheessa epäiltiin myös bulimiaa, sillä Laura oksenteli. Kävi kuitenkin ilmi, että tyttöä oksennutti, vaikka hän ei olisi syönyt mitään, joten syömishäiriöistä ei ollut kyse. Äiti alkoi pitää ruokapäiväkirjaa tyttönsä syömisistä, mutta ei sekään tuonut apua.

–Yhdessä vaiheessa epäiltiin epilepsiaa, toisella kerralla sokerin imeytymishäiriötä, sitten hänelle tehtiin laktoositestit, otettiin sydänfilmejä parissakin paikassa ja tutkittiin myös hapenottokykyä. Näin suljettiin pois eri sairauksia. Lauran paino putosi kaksi kiloa kuussa, vaikka hän söi koko ajan. Jossakin vaiheessa hän vei kouluunkin jo kaksia eväitä. Sämpylää ja suklaata upposi uskomattomia määriä. Laura oli tuossa vaiheessa 155,7 cm pitkä ja painoi vain 44,7 kiloa. Hän oli kuitenkin vuodessa venähtänyt pituutta aivan hurjasti.

MivitotalJaana Leppäaho on käynyt pari vuotta hermoratahierojalla, ja luonnollisesti. Luonnollisesti Jaana kevensi hänelle sydäntään kertomalla Lauran ongelmista. Hieroja suositteli Jaanalle, että hän alkaisi antaa Lauralle Mivitotal Plus -nimistä nestemäistä vitamiini- ja hivenainevalmistetta. Hierojan mielestä tytön syömishimo- ja muut oireet kuulostivat siltä kuin hänellä olisi jonkinlainen puutostila. Jaana teki työtä käskettyä.

–Kun kuulin ensimmäisen kerran Mivitotalista, Laura makasi keskussairaalassa tutkimuksissa. Rupesin maaliskuun alussa antamaan hänelle 30 millilitraa joka päivä, kunnes annostus jonkin ajan kuluttua vähennettiin puoleen.

Laura oli ehtinyt nauttia Mivitotalia viikon päivät, kun Jaanalle tuli asiaa tytön opettajalle. Tyttö piti viedä jälleen kerran tutkimuksiin.

–Tulin sivumennen kysyneeksi, kuinka Laura on koulussa pärjännyt, jolloin opettaja sanoi heti, että sehän on sama vanha Laura kuin ennenkin. Suu oli taas alkanut käydä vanhaan malliin! Ja yksin tein myös Lauran älytön syöminen loppui kuin seinään.

–Laura oli ehtinyt ottaa Mivitotalia kuukauden verran, kun meillä oli käynti psykologin ja lääkärin luona. Lääkäri kysyi, kuinka on mennyt, jolloin kerroin hänelle, ettei kuukauteen ole ilmennyt ainoatakaan kohtausta. Hän oli aivan ihmeissään, kuinka se oli mahdollista, jolloin kerroin hänelle Mivitotalista. Hän kuunteli tarkkaan ja totesi sitten, että kannattaa jatkaa samalla tavalla. Nyt Lauralta otettiin pyynnöstäni myös hivenaine- ja kilpirauhasarvot, ja kävi ilmi, että hänellä oli edelleenkin sinkin puutos. Lääkäri totesi hyvin asiallisesti, että puutostiloja olisi voinut olla paljon enemmänkin, jollei Laura olisi jo ehtinyt syödä kuukauden ajan Mivitotalia.

–Nyt tilanne on jo monta kuukautta ollut täysin normaali ja Laura on sama vanha Laura, Jaana-äiti iloitsee.

–Hän on pitänyt jopa kuukauden tauon Mivitotalin ottamisessa, mutta varmaan me syksyn tullen taas jatkamme sen nauttimista.

–Olen itsekin juonut sitä litran verran, Jaana naurahtaa.

–Ja hyvin tuloksin. Minulla on joka toinen viikko herätys aamulla kello neljä, koska menen viideksi töihin, mutta nyt Mivitotalin aikana ei ole tarvinnut ottaa päiväunia. Kun edellisessä työpaikassani menin kuudeksi, olin aivan poikki kotiin tullessani. Melkein joka päivä oli otettava tunnin tirsat.

Jaana on ilokseen saanut huomata myös psoriasisoireittensa pysyneen poissa. Vuosi sitten hänellä oli syyskuussa todella suuret psoriläiskät, mutta nyt niitä ei ole. Hän on vakaasti sitä mieltä, että Mivitotalilla on osuutta siihenkin.

Teksti: Reijo Ikävalko

Kuvat: Miguel Vera

Terveys-Hymy 9-07


Mivitotal – Legendaarista voimaa!

Mivitotal on taikajuomaa, joka aktivoi ihmistä. Se antaa elonvoimaa! Tää on sellainen live and let die -juttu. Jos tarttet lisää höpinää töppösiin, tää mun frendi voi jeesaa suakin. Ei muuta kun get on baby!

Mivitotal

Teksti:Vitacom
Avainsanat: pahoinvointi, väsymys, nälkä, Mivitotal, huimaus

Kommentit

Oma kommentti