Viisi kiloa putosi viikossa!

Anneli Vilenin paino nousi, kun hän oli toipumassa rintasyöpäleikkauksesta ja sädehoidosta, mutta nyt hän on kuin uusi nainen.

Mikkeliläinen Anneli Vilen, 67, on eläkkeellä oleva entinen yrittäjä, tarkemmin sanottuna torikauppias Mikkelin torilta. Firmalla oli savustamo, jossa kalaa savustettiin, ja tuotteisiin kuului myös kalakukko, kuinkas muuten, kun Savossa ollaan.

Anneli on ollut eläkkeellä jo useita vuosia. Hän jäi torilta pois viisikymppisenä, kun työmäärä alkoi käydä liian raskaaksi. Pisteeksi iin päälle ilmeni kalan kosketusallergia.

Annelille tuli jo parikymmentä vuotta sitten ero, ja myös firma on myyty aikapäiviä sitten. Annelilla on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja lastenlapsia on viisi, kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Viisikolle hän on mummi.

Rinnasta löydettiin kasvain

Annelilla pyyhki hyvin, kunnes terveysongelmat alkoivat.

– Olin ihan terve viisikymppiseksi, mutta sitten alkoi selkä reistailla, ja sitä leikattiinkin kahteen kertaan. Myös polvea on leikattu. Työasento oli usein huono, kun joutui kyyristelemään, ja kai tuli nostelluksi aika painavia kantamuksiakin. Torilla oltiin tuulessa ja tuiskussa, mutta ihmisten kanssa oli kiva olla.

Verenpainetauti Annelilla todettiin jo vuosia sitten, mutta paineet pysyvät lääkityksellä kurissa. Viime syksynä iski sitten isompi jysäys, kun hänen rinnastaan löydettiin pieni, vain nuppineulan kokoinen syöpäkasvain. Se leikattiin ja kaikki sujui hyvin. Huhtikuussa hän sai vielä kolmen viikon sädehoitokuurin.

– Kesäkuussa aloin ihmeekseni lihoa enkä saanut enää kunnolla happea. Sairaalassa tutkittiin ja tehtiin paljon kokeita, ja kaikki näytti olevan niiden puolesta kunnossa. Samalla kuitenkin todettiin sädetyksen vaurioittaneen keuhkoja. Kun happiarvojen piti olla lähellä kymmentä, minulla ne olivat vain seitsemän ja puoli. En koko kesän aikana saanut kunnolla happea.

Kortisonista oireita

Annelin hoitoprotokollaan kuului myös kortisonikuuri, jota hän söi koko kesän. Hänen oli lopetettava se, sillä se turvotti ja lisäsi painoa. Varsinaisesti paino ja turvotus alkoivat kuitenkin kiusata pari kuukautta kortisonikuurin lopettamisen jälkeen.

– Kortisonista tuli ikäviä sivuvaikutuksia. Paino lähti nousemaan jo sen aikana, mutta vasta syksyllä ongelmat toden teolla alkoivat.

Lokakuun lopussa Annelin poika tuli katsomaan äitiään ja järkyttyi pahan kerran nähdessään hänen turvonneet kasvonsa. Silmäluomiin oli ilmaantunut vesirakkuloita. Annelin poika sattui tuntemaan pieksämäkeläisen HCA:n toimitusjohtajan Sinikka Sepposen ja kysyi, olisiko hänen tuotevalikoimassaan valmistetta, josta voisi olla äidille apua. Sellainen löytyikin, Mikroveda nimeltään.

– Siitä on ollut kiistatta minulle apua, mutta en ihan kokonaan laita saamaani helpotusta Sinikan piikkiin, Anneli toteaa.

– Edellisenä iltana oli Oulusta tullut evankelista pitämään kotikokouksia, ja hän rukoili voimallisesti puolestani. Nesteet lähtivät liikkeelle jo yöllä, ja seuraavana päivänä sain Mikrovedan. Nämä kaksi asiaa on yhdistettävä.

Uskokin auttoi

Ja tuloksia syntyikin pikavauhtia.

– Kun rupesin ottamaan säännöllisesti joka aamu Mikrovedaa, paino putosi ja turvotus katosi. Vain yhdessä viikossa tippui viisi kiloa. Otin alkuun Mikrovedaa yhden teelusikallisen, sitten ruokalusikallisen ja siitäkin nostin vielä annoksen 25 milligrammaan, mutta se oli vatsalleni liikaa. Palasin takaisin yhteen teelusikalliseen, ja tätä nykyä otan kaksi teelusikallista aamupalan yhteydessä.

– Olin lähes räjähtämispisteessä, sillä elimistö oli ihan täynnä nestettä. Pystyn taas hengittämään, sillä neste ei enää paina elimistöä. Nyt tunnen voivani oikein hyvin, mitä nyt pieniä kolotuksia on siellä täällä, mutta se kai kuuluu jo tähän ikään. Yksi kaverini viisastelikin taannoin, että nykyään ei enää tavata muualla kuin terveyskeskuksessa.

Anneli sanoo olevansa hyvin positiivinen ihminen. Usko antaa hänelle elämäniloa ja se onkin hänen tukipylväänsä elämässä. Anneli kuuluu helluntaiseurakuntaan, mutta kotirukouskokoukset ovat luonteeltaan yhteiskristillisiä ja usein niissä käy enemmän luterilaisia kuin helluntailaisia. Enää ei uskonasioissa ole sellaisia raja-aitoja kuin vaikkapa 50 vuotta sitten. Hyvä niin.

– Uskon ohella tärkeä harrastukseni on kirpputoritoiminta. Kaupankäynti on vanhalla torikauppiaalla veressä, hän naureskelee.

Terveys-Hymy 1-2017