Suomessa kohistiin syksyn mittaan ravintolisätutkimuksesta, jonka tuloksia on tulkittu ja uutisoitu tarkoitushakuisesti ja tahallaan väärin.
Itä-Suomen ja Minnesotan yliopistojen tutkimuksessa vanhoilta iowalaisilta naisilta kyseltiin lomakkeella ravintolisien käyttöä kolmena ajankohtana vuosina 1984–2004. Miksi tulokset julkaistiin vasta nyt, seitsemän vuotta tutkimuksen päättymisen jälkeen? Miksi siinä on niin monia virheitä, joita toimittajat eivät huomanneet?
Itä-Suomen yliopisto kiirehti tiedottamaan STT:n kautta, että vitamiinit eivät ehkäise kansantauteja vaan päin vastoin tappavat vanhoja naisia. Tiedote julkaistiin ennen kuin raportti ilmestyi tiedelehdessä, jotta toimittajat eivät vain olisi ehtineet lukea, mitä, missä, milloin ja kuinka oli tutkittu. Selvitän tässä, mistä oikein oli kyse.
Naiset olivat yli kuusikymppisiä seurannan alkaessa vuona 1984. Noin 85 prosenttia heistä oli ilmoittanut kyselylomakkeella joskus nielaisseensa yhden tai useamman vitamiinipillerin. Vuoteen 2004 mennessä 40 prosenttia mummeleista oli kuollut, 3 524 heistä syöpään, loput diabeteksen lisätauteihin sekä sydän- ja muihin tauteihin. Tutkijat löysivät näennäisen tilastollisen yhteyden vitamiinien käytön ja kuolleisuuden välillä. Media nielaisi syötin ja harhaanjohtava tiedote uutisoitiin sellaisenaan Suomessa ja ulkomailla.
Toimittajat eivät huomanneet, että tutkimus ei osoittanut syy-yhteyttä vitamiinien ja kuolemien välillä. Palomiehet eivät sytytä tulipaloja vaikka ovat paikalla, kun palaa. Jäätelön syönti ei aiheuta hukkumisonnettomuuksia, vaikka kumpaakin esiintyy enemmän kesäisin.
Ravintolisien käytöstä annettiin tahallaan valheellinen kuva. Tutkimus uutisoitiin niin, että kaikki ravintolisät ovat turhia, vaikka tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vain muutamaa. Esimerkiksi kalaöljyn käyttöä ei tukittu ollenkaan. Ovatko siis kaikki lääkkeet turhia, ellei yskänlääke toimi?
Tutkijat syyttävät erityisesti rautavalmisteita hengenvaarallisiksi, mitä ne eivät oikein käytettyinä tietenkään ole. Yksi ilmeinen syy rautatablettien käyttöön tässä aineistossa olivat syöpätaudit. Syöpään liittyy yleensä anemia, jolloin potilaille suositellaan tai määrätään rautalisää. Kun nämä potilaat sitten kuolivat syöpään, löytyi tietenkin tilastollinen yhteys raudan saannin ja kuolleisuuden välillä. Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että mummujen kirkossakäynti liittyi kuolemiin.
Tutkijat antoivat ymmärtää, että naiset käyttivät samaa tai samoja valmisteita päivittäin yhtäjaksoisesti 19 vuotta. Näinhän ei tietenkään ollut asianlaita. Tutkijat eivät myöskään kertoneet, mitä he tarkoittivat ”ravintolisän käyttäjällä”. Oliko se henkilö, joka on ottanut vitamiinipillerin silloin tällöin, ehkä muutamana päivänä vuodessa tai kuukaudessa tai ylipäänsä joskus? Toisin sanoen: Tutkimuksen tarkoitus oli tukea ennalta päätettyjä ennakkoluuloja ravintolisiä kohtaan. Tutkimusta johtanut ravintotutkija Jaakko Mursu työryhmineen ei osaa selittää väitteitään biokemiallisesti.
Suurimmat sekoittavat tekijät, jotka todennäköisesti selittävät tilastolliset yhteydet, olivat sairaudet ja lääkkeiden käyttö. Sairastuneet käyttivät ravintolisiä enemmän kuin terveet. Kun he sitten aikanaan kuolivat tauteihinsa, asiasta syytettiin ravintolisiä.
Päätutkijana esiintyvä Jaakko Mursu oli tutkimuksen alkaessa 14-vuotias koulupoika. Hän ei siis voinut olla sitä suunnittelemassa. Nyt hän syyttää naisten kuolemista ravintolisiä – ei sairauksia eikä lääkkeitä. Tosiasiassa monet tutkitut naiset potivat verenpainetautia ja diabetesta, joihin heille oli määrätty reseptilääkkeitä. Tiedämme, että lääkkeiden käyttö on neljänneksi yleisin kuolinsyy. Esimerkiksi kolesterolilääkkeet lisäävät vanhojen ihmisten kuolemanriskiä. Miksei Mursu puhu mitään lääkkeiden yhteydestä naisten kuolemiin?
Hormonikorvaushoitoa käytti seurannan alkaessa 13,5 prosenttia vitamiinien käyttäjistä ja 7,2 prosenttia verrokeista. Tutkimuksen lopussa vuonna 2004 vastaavat luvut olivat 9,7 ja 4,8 prosenttia. Hormonikorvaushoidon tiedetään lisäävän syövän, sydäntautien ja kuoleman riskiä. On todennäköistä, että naiset käyttivät ravintolisiä vähentääkseen riskejään. Tässä ryhmässä sattuikin vähemmän ennenaikaisia kuolemia kuin olisi ollut odotettavissa.
Miksi? Koska ravintolisät suojasivat hormonihoidon vaaroilta. Paradoksaalisesti ylikuolleisuus oli suurinta niillä naisilla, jotka olivat noudattaneet virallisterveellisiä ruokaohjeita. Tutkimuksesta pitäisi siis päätellä, että ns. virallinen lautasmalli on hengenvaarallinen. Miksei näitä seikkoja kerrottu Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa? Koska siinä haluttiin pelotella vitamiineilla.
Suomen Akatemia rahoitti Mursun tutkimusta. Helsingin yliopiston uusi ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm oli Akatemian terveystutkimuksen johtaja, joka junaili rahoituksen. Fogelholm onkin jakanut auliisti tutkimuksesta lausuntoja, joissa hän vastustaa ravintolisiä. Saako terveyttä pilleripurkista -otsikolla (HS 16. 10) Fogelholm piti foolihapon antamista raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville naisille kyseenalaisena.
Helsingin Naistenklinikalla toimiva naistentautiopin dosentti ja Euroopan unionin foolihappoasiantuntijaryhmän jäsen Vedran Stefanovic antoi tuota pikaa HS:ssa Fogelholmille sapiskaa: ”Fogelholm veti mattoa jalkojen alta työltä, jota raskautta suunnittelevia ja raskaana olevia äitejä hoitavat lääkärit ovat vuosikausien ajan tehneet. Foolihappo on B-ryhmän vitamiini, jonka riittävä saanti on tärkeää sikiön normaalin kehityksen kannalta.”
Foolihappo vähentää synnynnäisiä epämuodostumia ja vaikeita sikiövaurioita jopa 50–70 prosenttia. Yleisen eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen suosituksen mukaan kaikille raskautta suunnitteleville naisille on jo vuosikausien ajan suositeltu monipuolisen ruokavalion lisäksi 0,4 milligramman foolihappolisää raskauden suunnitteluvaiheesta alkaen jo kolme kuukautta ennen raskauden alkua. Tietyille riskiryhmille – esimerkiksi hermostoputken sulkeutumishäiriö aikaisemmassa raskaudessa – annossuositus on isompi, neljä milligrammaa vuorokaudessa. Foolihappo on halpa ja turvallinen ravintolisä, sanoo Stefanovic.
Fogelholm sanoi HS:n kirjoituksessa, että C-vitamiini aiheuttaa munuaiskiviä. Pyysin Fogelholmilta tieteellistä näyttöä väitteen tueksi.
Fogelholm vastasi: ”Tämä on oppikirjatietoa (Walter ym. Elevated dosages of vitamins). Olen sanonut toimittajalle, että tähän tarvitaan suuria määriä ja että se on harvinaista.”
Fogelholm kykeni lähettämän vain kaksi tutkimusta, joissa kummassakaan C-vitamiini, ei edes 5–10 gramman päiväannoksena ollut aiheuttanut munuaiskiviä. Samassa HS:n kirjoituksessa Fogelholm väittää, että A-vitamiini aiheuttaa maksamyrkytyksiä. Niitä tosiaan ilmeni sata vuotta sitten Roald Amundsenin naparetkikunnan jäsenillä, jotka söivät jääkarhun maksaa. A-vitamiinin aiheuttamat maksamyrkytykset ovat harvinaisempia kuin hammasharjan nieleminen hampaita harjattaessa.
Fogelholm näki hyvän tilaisuuden pelotella ihmisiä vitamiineilla nyt, kun Mursun uutisankka oli julkaistu laajalti. Tällaisin eväin ja asentein Helsingin yliopistossa opetetaan nykyisin ravitsemustiedettä.
Teksti: Tohtori
Kommentit
Oma kommentti