16.6.2025 Helsinki, Sarah Dzafce ja Mariangel Velasquez. Kuva Matti Matikainen
Mariangel Velasquezialle taistelijan luonnetta on opettanut rankka lapsuus Venezuelassa, kun kosovolaisjuuret omaavalle Sarah Dzafcelle päättäväisyyttä on tuonut telinevoimisteluharrastus
Kolean alkukesän myötä merivesi pääkaupungin edustalla on vielä kylmää, mutta se ei estä tämän syksyn Miss Suomi -kilpailun semifinalisteja Sarah Dzafcea, 22, ja Mariangel Velasquezia, 26, heittäytymään rantaleikkeihin Helsingin Eiran uimarannalla.
”Hymy ei hyydy kylmässä vedessäkään”, Mariangel hihkaisee veden roiskuessa.
Äänessä on ripaus ironiaa, sillä Mariangel on Etelä-Amerikan Venezuelan kasvattina tottunut kuumimpiin veden lämpötiloihin.
”Rakastan merta, mutta trooppisessa ilmastossa. Kylmä vesi on pahin pelkoni, mutta onneksi sain tukea Sarahista. Kylmä vesi lähensi meitä”, Mariangel kiittelee.
Mariangelin tavoin Sarahilla on kansainvälisiä sukujuuria. Sarah on kasvanut Kuopiossa, mutta hänen isänsä on kotoisin Kosovosta ja asunut Kreikassakin.
”Pystymme samaistumaan kulttuurieroissa toisiimme. Kulttuureissamme on samankaltaisuuksia verrattuna Suomeen, vaikka ollaankin maantieteellisesti eri puolilta”, Sarah pohtii.
Suosikkimissit eivät peittele juuriaan, eivätkä kaihda tuomasta mielipiteitään julki.
”Olemme molemmat tulisia ja temperamenttisia luonteita. Vahvoja persoonia, jotka vaalivat omia arvojaan ja kulttuuriaan ylpeydellä ja ilolla. Kulttuuri on rikkaus”, missit linjaavat.
Mariangelille taistelijan luonnetta on opettanut Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa koettu rankka lapsuus, jota varjosti väkivalta ja jengisodat. Suomeen hän muutti 13-vuotiaana isänsä perässä.
”Kasvoin väkivaltaisessa ja levottomassa ympäristössä. Äitini tuli usein kotiin itkien ja naama mustelmilla, kun hänet oli ryöstetty ja pahoinpidelty. Tätini yritettiin kidnapata monta kertaa. Se oli ihan arkipäivää. Koko ajan piti olla varuillaan”, Mariangel tunnustaa.
Sarah ja Mariangel
Keskellä ammuskelua
Mariangel on kamppaillut yli 15 vuoden ajan paniikki- ja ahdistushäiriön kanssa, joka sai alkunsa tämän jouduttua lapsena äitinsä kanssa keskelle ammuskelua hautajaisissa. Toisella puolella hautausmaata oli meneillään jonkun jengipäällikön hautajaiset, johon toinen jengi hyökkäsi aseiden kanssa ja yhtäkkiä Mariangel oli äitinsä kanssa keskellä luotisadetta.
”Muistan, kuinka äitini heittäytyi päälleni ja suojasi minua luodeilta. Sen jälkeen juostiin vessaan piiloon, josta päästiin pois vasta poliisien tultua.”
Poistumisen yhteydessä Mariangel näki maassa kuolleita ruumiita.
”Se oli traumaattinen näky. Olin silloin 10-vuotias. Pian sen jälkeen aloin näkemään painajaisia ja saamaan outoja kohtauksia”, hän hiljenee.
Paniikkikohtausten kanssa Mariangel on oppinut elämään.
”Kun on väsynyt ja stressiä, niitä tulee helpommin. Sitten pitää pyrkiä hengittämään ja tehdä hengitysharjoitteita, mikä auttaa.”
Sarahille ikävät asiat ovat tulleet tutuksi toisen kotimaansa Kosovon kautta, jonka sodat ovat koskettaneet myös hänen lähipiiriään.
”Isäni oli mukana Jugoslavian hajoamissodissa. Olosuhteet eivät ole olleet helpot isällä, eikä muillakaan hänen puolen sukulaisillani”, Sarah suree.
Sarahin sukulaisia ja serkkuja asuu Kosovossa. Perheellä on myös tukikohta Kosovossa, mutta maan eteläosassa pienessä vuorikylässä.
”Se on rauhallinen ja kaunis paikka vuoristossa, jossa Serbian ja Kosovon väliset taistelut eivät näy.”
Mariangelin äiti ja muutakin perhettä on jäänyt Venezuelaan. Hän kävi synnyinmaassaan viimeksi puolitoista vuotta sitten. Uutta reissua ei ole suunnitteilla, sillä levottomuudet maassa ovat alkaneet uudelleen.
”Olemme suunnitelleet, että näkisimme äidin kanssa seuraavaksi syksyllä Meksikossa. Se on turvallisempi vaihtoehto”, hän miettii.
Suomeen Mariangel kotiutui hyvin. Sopeutumisessa auttoi jo aiemmin Helsinkiin muuttanut isä ja tämän uusi suomalainen naisystävä, josta tuli Mariangelin äitipuoli.
”Lähtö omasta kotimaasta oli pelottavaa alussa, mutta nopeasti huomasin tulleeni paratiisiin. Koin oloni vapaaksi. Sain mennä yksin kouluun. Se oli mahtavaa, kun Venezuelassa en saanut liikkua missään yksin”, Mariangel kertaa.
Mariangelin kulttuurioppi ei rajoitu vain synnyinmaahansa, sillä kauppatieteen kandiksi kouluttautunut nainen kertoo reissanneensa elämänsä aikana kaikkiaan yli 40 maassa. Vuonna 2020 erottuaan tuolloisesta poikaystävästään Mariangel suuntasi Teneriffalle, jossa hänen isänsä tuolloin talvehti.
”Se oli irtiotto. Isäni tuli takaisin Suomeen, mutta minä jäin puoleksi vuodeksi viettämään saarielämää. Skeittailin ja surffailin.”
Mariangel muistetaan Miss Helsinki -finaalista vuonna 2019. Viime syksynä kaunotar edusti Suomea kansainvälisissä Miss Aura Interantional -kilpailussa Turkissa, minkä myötä hän päätyi hakemaan Miss Suomi -kisaan toistamiseen.
”Hain ensi kertaa 19-vuotiaana, mutta silloin en päässyt casting-vaihetta pidemmälle. Sen jälkeen olen tehnyt töitä itseni kanssa, kasvanut naisena ja oppinut valtavasti.”
Sarah ja Mariangel
Rasistisia viestejä
Missikisan kautta tullut julkisuus on kirvoittanut Mariangelille sosiaalisen median kautta törkyviestejä, jotka ovat kummunneet rasismista. Osassa viestejä naista on haukuttu neekeriksi, toisissa v-tun mamuksi, joka vie toisten (naisten) miehet ja työpaikat.
”Kasvokkain en ole kohdannut rasismia kertaakaan, mutta somen kautta tulee koko ajan ihan ihmeen viestejä. Se on inhottavaa”, Mariangel huokaa.
Mariangel tunnustaa viestien menevän toisinaan ihon alle.
”Ne ovat olleet tosi rumiakin, eikä niitä ole kiva lukea.”
Sarah on välttynyt rasismilta, mutta on huomannut ihmisten lähestyvän häntä usein varovaisemmin.
”Tullaan kysymään ulkonäön perusteella, että oletko muuten…? Siinä vaiheessa tiedän heidän kysyvän, että olenko puoliksi jostain muualta”, Sarah hymähtää.
Sukunimestään Sarah Dzafce on kokenut erilaisia väännöksiä.
”Tsatsiki, Fazer, Sippisappi… Yläasteellakin kaikki luokkakaverit harjoittelivat, kuinka sukunimeni lausutaan. Se oli vain hauskaa, enkä ottanut sitä pahalla.”
Sarah sai tulikasteensa missiympyröissä Miss Supranational -kilpailun Suomen finaalissa vuonna 2022. Kilpailussa häntä auttoi monen vuoden kilpaurheilutausta telinevoimistelun parista.
”Se on antanut itsevarmuutta ja vahvan mielen, joka näkyy tänä päivänä päättäväisyydessäni”, Sarah kokee.
Mariangel on toteuttanut esiintymisviettiään taiteen parissa harrastamalla niin laulamista kuin teatteriakin. Hän on tehnyt avustajarooleja eri tv-sarjoissa, mutta viime vuosina keskittyminen on ollut enemmän musiikissa.
”Olen pienestä pitäen halunnut isoille lavoille laulamaan. Rakastan yleisöä ja musiikkia. Etenkin lattari-pop on lähellä sydäntäni. Toiveissani olisi päästä tuottamaan tulevaisuudessa omaa musiikkia, jonka eteen olen tehnyt töitä.”
Sarahillekin näytteleminen on tuttua lapsuudesta, sillä hänet valittiin 9-vuotiaana Kuopion kaupunginteatteriin lapsinäyttelijäksi.
”Pääsin mukaan Katrina-musikaalin, jossa näyttelin Katrinan tytärtä. Se oli ihanaa, ja sitä kautta päädyin lukiossa ilmaisutaidon linjalle.”
Ravintola-ala yhdistää
Kansainvälisen taustan lisäksi Sarahia ja Mariangelia yhdistää kokemus ravintola-alalta. Mariangel on työskennellyt isänsä torikahvilassa Helsingin Hakaniemessä, kun Sarah on saanut kokemusta perheensä pyörittämässä kreikkalaisessa ravintolassa Kuopiossa.
”Ensi kertaa olin mukana jo 6-vuotiaana toimimalla ravintolan sisäänheittäjänä. Houkuttelin asiakkaita sisään, mutta varsinaiset kesätyöt tarjoilijana aloitin 14-vuotiaana. Siivosin ja vein ruokia pöytään, josta etenin aina ravintolapäälliköksi”, Sarah taustoittaa.
Sarah kokee Kreikan kolmanneksi kotimaakseen, sillä hänen isänsä muutti jo nuorena Kosovosta Kreetalle ja tapasi siellä tämän suomalaisen äidin. Kosovon tavoin perheellä on koti myös Kreikassa.
”Äitini toimi matkaoppaana Kreetalla. Heillä ei ollut yhteistä kieltä, jonka takia heillä oli tulkki ensimmäisillä treffeillä”, Sarah naurahtaa.
Sarah jättäytyi perheravintolasta sivuun viime vuoden lopulla muutettuaan Helsinkiin. Helsingissä hän on jatkanut ravintola-alan töitä saunaravintolana tunnetussa Löylyssä.
”Jännitti jättää Kuopio taakse. Se oli iso muutos elämässäni, mutta olen sopeutunut Helsinkiin hyvin”, Sarah linjaa.
Mariangelin voi bongata isänsä torikahvilasta tänäkin kesänä.
”Autan siellä aina, kun omilta markkinointialan töiltäni ehdin. Rakastan torielämää ja tunnelmaa, joka siellä vallitsee”, Mariangel hymyilee.
16.6.2025 Helsinki, Sarah Dzafce ja Mariangel Velasquez. Kuva Matti Matikainen
Kommentit
Oma kommentti